Myöhään 1800-luvulla Thomas Otto ja hänen perheensä muuttivat Eatonin ja Simonton kadun kulmassa sijaitsevaan kartanoon. Floridan Key Westissä oleva talo tunnetaan nykyisin nimellä "Artist House". Otton perhe tunnettiin heidän ankarasta otteestaan palvelijoihinsa. Erään haitilaisen palvelijan huono kohtelu sai kuitenkin heidän elämänsä muuttumaan.
Tämä kyseinen palvelija palkattiin huolehtimaan heidän pojastaan, Robertista. Eräänä päivänä Rouva Otto ilmeisesti yllätti haitilaisen harjoittamassa mustaa magiaa heidän takapihallaan ja erotti tämän välittömästi.
Ennen kuin palvelija lähti, hän antoi Robertille noin metrin pituisen nuken, jolla oli nappisilmät, ihmisen hiukset (joiden uskottiin olevan Robertin omia) ja joka oli täytetty oljilla.
Nuket, jotka muistuttivat lapsia eivät olleet ennenkuulumattomia noihin aikoihin, mutta tässä nukessa oli jotain erityistä. Robert nimesi nukkensa oman nimensä mukaan ja puki usein omia vaatteitaan nukelle. Nukesta tuli pojalle luotettava kumppani. Robert otti nuken mukaan kaupungille ja asetti sen istumaan pöytään perheen ruokaillessa. Robert antoi jopa nukelle ruokaa vanhempien katsoessa muualle. Jokainen yö poika nukkui nukke vierellään. Tämä viaton ystävyyssuhde sai kuitenkin pian oudon käänteen.
Robert päätti, että häntä pitäisi alkaa puhuttelemaan hänen toisella nimellään, joka oli Gene. Syy tähän oli se, että poika kertoi Robertin olevan nuken nimi, ei hänen. Vanhemmat kuulivat usein Genen keskustelevan Robertin kanssa leluhuoneessaan. Gene saattoi sanoa jotain lapsen äänellään ja vastaukset kuuluivat paljon matalemmalla äänellä. Genestä tuli myös joskus erittäin levoton, joka sai hänen äitinsä ja palvelijat huolestumaan. Joskus äidin tullessa Genen huoneeseen, hän saattoi löytää tämän kyyristelemästä huoneen nurkasta ja Robertin istumasta tuolilta tai sängylta tuijottamassa poikaa. Tämä oli vasta alkua.
Huonekaluja ja esineitä saattoi löytyä ympäri huonetta ja sellaisista paikoista, jonne ne eivät kuuluneet. Genen leluja silvottiin ja tuhottiin, sekä monet talon asukkaat ja palvelijat kertoivat kuulemastaan kikattelusta, jolle ei löytynyt selitystä eikä lähdettä. Aina kuin jotain tällaista tapahtui, Gene totesi "Robert teki sen!". Poika oli aina se jota rangaistiin, mutta hän väitti kiven kovaan että syy oli Robertin. Ilkivallan muuttuessa yhä pahemmaksi, yhä useammat palvelijat erosivat työstään ja uusia palkattiin. Otton perheen sukulaiset päättivät, että jotain oli tehtävä. Erään sukulaisen ehdotuksesta Genen vanhemmat ottivat Robertin pojalta ja sulkivat sen ullakolla olevaan laatikkoon. Robert pysyi siellä monta vuotta.
Isänsä kuoleman jälkeen, Gene sai testamentissa luvatun lapsuudenkotinsa omistukseensa. Hän muutti kartanoon vaimonsa kanssa. Gene oli taiteilija ja talon avaruus antoi hänelle tilaa maalata. Eräänä päivänä Gene oli tutkimassa ullakon laatikoita ja löysi lapsuuden lelunsa. Hän tunsi jälleen voimakasta kiintymystä nukkeensa, vaikka hänen vaimonsa inhosi sitä. Gene otti nuken mukaansa jokaiseen paikkaan minne hän meni. Robert istui pienessä tuolissaan Genen ja tämän vaimon nukkuessa vieressä. Talon tornihuoneesta tuli pian Robertin huone, sillä Genen vaimo ei halunnut sitä muualle taloon. Nukke asetettiin siellä istumaan ikkunan lähellä sijaitsevaan tuoliin. Monien koululaisten tie kulki talon ohitse tuolloin, ja he väittivät nähneensä Robertin liikkuvan ja tuijottavan heitä ikkunasta useaan otteeseen. Genen ja hänen vaimonsa avioliitto alkoi hitaasti rakoilla, kunnes Rouva Otto sekosi ja kuoli tuntemattomista syistä. Gene seurasi pian perässä.
Kerrotaan, että Robert hyökkäili ihmisten kimppuun ja lukitsi heitä tornihuoneeseen. Ihmiset, jotka kävelivät kartanon ohi väittivät kuulleensa pahaenteistä naurua Robertin huoneesta. Nukke oli jonkin aikaa tyhjässä talossa, kunnes uusi perhe osti kartanon. Robert siirrettiin tornihuoneesta ullakolle, joka ei miellyttänyt sitä. Nukke saattoi löytyä eri paikoista talossa, joka oli Robertin tapa osoittaa mieltään. Eräänä iltana omistajat löysivät Robertin sängyn jalkopäästään kikattelemassa keittiöveitsi kädessään. Omistajat muuttivat pian tämän tapahtuman jälkeen pois.
Robert siirrettiin myöhemmin Key Westissä sijaitsevaan Fort East Martello Museeon, jossa se istuu pienellä tuolillaan lasikuvun alla. Vaikka nuken elinympäristö on muuttunut, uskotaan, ettei se ole luopunut vanhoista tavoistaan. Vierailijat ja työntekijät väittävät nähneensä nuken liikkuvan, sekä sen hymyn väitetään muuttuvan joskus synkäksi irvistykseksi.
Eräs työntekijä puhdisti Robertin työvuoronsa lopussa. Tämän jälkeen hän sammutti valot ja lähti rakennuksesta. Seuraavana päivänä hän palasi takaisin ja laittoi valot jälleen päälle. Robert istui täysin erilaisessa asennossa kuin edellisenä iltana ja sen kengissä oli uusi kerros pölyä. Villeimmät tarinat väittävät, että Robert kykenee langettamaan kirouksia ihmisten ylle. Jos haluat ottaa kuvan Robertin kanssa, sinun täytyy kysyä sitä ystävällisesti. Jos et tee niin ja otat siltikin kuvan, Robert kiroaa sinut ja jokaisen, joka on mukanasi museossa. Sama tapahtuu, jos vitsailet hänestä. Tarina kertoo eräästä moottoripyöräilijästä, joka piti Robertia pilkkanaan ja yllytti tätä tekemään jotain. Paluumatkallaan kotiin moottoripyöräilijä ajautui pois tieltä ja osui puuhun. Hän kuoli välittömästi.
Vielä tänäkin päivänä Robert on Fort East Martellon Museossa. Muun muassa Child's Play elokuvista tuttu Chucky on saanut vaikutteita Robertilta.
