Robert Winslet ja hänen tyttärensä Sarah Winslet olivat juuri muuttaneet taloon Stocktonissa. Kun heidän edellinen kotinsa muistutti liikaa Sarahin kuollutta äitiä ja kun talon huoneet tulivat yhä tyhjemmiksi ja tyhjemmiksi, Robert päätti muuttaa kokonaan uuteen paikkaan ja vähän pienempään taloon. Sarah oli liian nuori ymmärtämään että hänen äitinsä ei ollut enää elossa.
Mutta Robert oli yhä hieman huolestunut tyttärestään. Hänen työnsä alkaisi huomenna ja tytön piti mennä uuteen päiväkotiin. Sarah ei tykännyt olla muiden lasten lähellä. Leikkikentällä hän leikki yksikseen, ei koskaan toisten kanssa. Sarah oli kuitenkin todella hyvä piirtämään ja hän piirsi melkeinpä koko ajan.
Sarah käveli alas portaita hänen pienillä ja haurailla jaloillaan isänsä luokse joka oli keittiössä. Isä tyhjensi tiskikonetta.
"Isä... tarvitsen lusikan...ja pienen veitsen." Sarah mumisi.
"Kultaseni, miksi tarvitset noita?"
"Muovaan savea," Sarah vastasi hymyillen.
Isä löysi lusikan ja antoi sen tyttärelleen. Hetken aikaa hän mietti miten voisi antaa lähes 5-vuotiaalle tyttärelleen turvallisesti veitsen. Hän kyykistyi Sarahin tasolle ja hymyili.
"Sarah, tiedän että olet jo iso tyttö. Oletko varovainen jos annan sinulle hedelmäveitsen?" Isä kysyi.
Sarah nyökkäsi kysyvä ilme kasvoillaan ja katsoi veitseä hänen isänsä kädessä.
Hän oli jo iso tyttö. Tietenkin hän olisi varovainen.
"Kyllä. Olen toooodella varovainen." Sarah sanoi ja otti veitsen hänen isältään.
"Hyvä. Muista ettet saa juosta se kädessä ja älä päästä kissoja huoneeseesi, jottei niistä irtoaisi karvoja." Isä muistutti Sarahia.
Sarah alkoi kävellä huoneeseensa varovaisesti lusikka toisessa kädessään ja veitsi toisessa ja kaksi kissaa seurasivat häntä.
Ovellaan hän pysähtyi ja nauroi hassuille kissoille.
"Ei, te ette voi tulla." Sarah sanoi ja sulki oven. Sitten hän alkoi muovata savea.
Seuraavana aamuna Sarah ei halunnut lähteä päiväkotiin. Hän teki mitä pystyi hidastaakseen isänsä aamutoimia ja valitti hänelle.
Kun isä sai Sarahin autoon ja viimeinkin päoväkotiin, Sarah alkoi murjottaa.
Yksi naisista joka työskenteli päiväkodilla käveli Sarahin ja hänen isänsä luokse nähdäkseen mitä oli meneillään. Hän kertoi Sarahille uusista väriliiduista joita he olivat ostaneet viimeviikolla. Sarah kiinnostui tästä ja astui sisälle päiväkotiin hieman epäröivästi
Saras piirsi uusilla väriliiduilla koko päivän, koska kukaan muu ei halunnut piirtää. Hän istui pöydässä ja väriliidut olivat levittäytyneet hänen ympärilleen. Hän oli iloinen että sai piirtää yksin. Joskus, joku tuli hänen luokseen ja kysyi mitä hän piirsi ja hän selitti innokaasti:
"Tässä on äiti, isä ja minä ja tässä ovat kissamme. Tämä on minun nallekarhuni. Tämä on liukumäki joka on puutarhassa."
Sarahin mielestä aika meni nopeasti. Isä tuli hakemaan häntä kello 15.00 ja Sarah ei halunnut jättää väriliituja, joten hän otti niistä neljä mukaan, eikä kukaan huomannut mitään.
Kun he tulivat kotiin isä alkoi tehdä ruokaa ja Sarah meni huoneeseensa jättäen kissat jälleen ulkopuolelle. Hän nauroi niille ja sulki oven.
Sarah halusi yllättää isänsä piirrustuksella. Hän otti neljä väriliitua taskustaan. Hän ymmärsi ottaneensa kaksi punaista väriliitua. Yksi oli tummempi ja toinen vaaleampi. Hän päätti käyttävänsä tummempaa. Punainen oli hänen lempivärinsä.
Illalla, kun he olivat lopettaneet syömisen, Sarah näytti kaiken mitä hän oli piirtänyt.
"Mikä tämä on?" Isä kysyi kun näki piirrustuksen jossa oli ruskeaa joka näytti joltain eläimeltä. Sen ympärillä oli paljon punaista väriä.
"Se on orava. Matkalla päiväkotiin oli kuollut orava."
Isä näki myös piirrustuksen joka näytti selvästi puulta.
"Miksi tällä puulla ei ole lehtiä?"
"Puulla päiväkodin takapihalla ei ole lehtiä..Se oli luultavasti kuollut myös," tyttö sanoi, kuulostaen hieman surulliselta.
"Älä huoli. Sekä orava että puu ovat varmasti paremmassa paikassa," hänen isänsä sanoi.
"Kuten äiti?"
Isä nyökkäsi ja yritti hymyillä. Sarah hymyili myös.
