Valvo mun kanssa aamuun

Luku 7 - Orvokkeja ja mustikkapiirakkaa

"Joo, pilkkuun", Tumppi myötäili ja puhalsi ilmaa ulos huultensa välistä. "Ois voinu lähtee vähän aikasemmin, jotenkin venähti."

"Ylläri."

Tumppi tönäisi mua hellästi kylkeen, kunnes laski suklaalevynsä kassahihnalle. Mä lapoin omat kamani levyjen perään ja etsin lompakkoni housujen taskusta. Kassan takana seisova vaalea tyttö hymyili mulle ujolla tavalla flirtisti ja mä vastasin sen hymyyn tervehtiessäni.

Mä olin oikeasti ihan paska tyttöjen kanssa. En mä osannut flirttailla, en mä osannut iskeä ketään, enkä mä muutenkaan vaan osannut.

Jostain syystä monet vaan olettivat, että mä osasin, että mulla oli paljon tyttöjä ja seuraa ja vilskettä deittirintamalla. Oikeasti mua vaan hämmensi sellainen huomio, mitä mä toisinaan sain. Kyllä baarissa tai ihan vaan jossain salilla mimmit tulivat juttelemaan ja iskemään ja kaikkea, mutta jos ne alkoivat vihjailevaksi tai jotain, niin mä vaan hämmennyin. Ja oikeasti tyyliin sönkötin ja olin ihan naurettava ja kiusallinen.

Kyllä mä nyt osasin läppää heittää ja olin tosi sosiaalinen ja ihan hauska tyyppi muutenkin, mä tutustuin helposti uusiin ihmisiin ja juttua kyllä lensi, mutta jos tilanne muuttui yhtään sähköisemmäksi, niin mä menin jotenkin jäihin.

En mä vaan vittu osannut.

Kai se oli osa jotain typerää stereotypiaa, että urheilijapojilla oli paljon tyttöjä ja seuraa lakanoiden välissä. Tai mistä mä hemmetti tiesin. Ainakin Samuelilla oli aina ollut, mutta se nyt olikin Samuel.

Ehkä mä olin se kuuluisa poikkeus, joka vahvisti säännön.

Mä menetin mun poikuuden Nellille. Kukaan ei tiennyt, että se oli mun ensimmäinen, että mä olin jo kahdeksantoista, melkein yhdeksäntoista, kun mä olin ensimmäisen kerran jonkun kanssa sängyssä. Ei Nellikään tiennyt, että se oli ollut mun ensimmäinen – kai mä olin kuitenkin sen verran osannut toimia silloin abiristeilyllä siinä pienessä hytissä, kun mä olin päätynyt sen kanssa ensimmäisen  kerran saman peiton alle. Toisaalta Nelli nyt oli muutenkin ollut tosi kokenut.

Mä en ollut kehdannut kertoa sille missään vaiheessa.

Nellin jälkeen mulla ei ollut edes ollut mitään satunnaista kännipussailua ihmeellisempää, joten mun seksikokemukset rajoittuvat mun exään. Rehellisesti sanottuna mua hävetti se asia, hävetti, kun mä olin niin kokematon. Niin kuin se söisi mun miehisyyttäni, vaikka kyllä mä nyt oikeasti tiesin, ettei mitään maskuliinisuutta seksikokemusten määrällä mitattu. Silti tuntui, että pitäisi osata kaikenlaista ja olla kokemusta ja kaikkea.

Kelasi nyt vaikka jotain Tumppia, se oli ollut vaikka kuinka monen naisen kanssa, se varmaan osasi vaikka mitä.

"Aattelin mennä pizzalle, lähetkö messiin?"

Mä vilkaisin irokeesipäätä meidän kävellessä marketin oville päin.

"Mä oon jo syöny", vastasin ja annoin väsyneen haukotuksen karata huuliltani. "Mutta voin mä lähtee seuraks", lisäsin, koska miksi ei. Niklaksella oli varmaan kuoleman darra, niin kuin aina, joten tuskin sillä auton palauttamisella oli kiire.

"Hyvä", Tumppi tuumasi iloisesti.

Miten se jaksoi olla krapulassakin noin pirteä? Joskus mä kelasin, että se veti jotain piristäviä – jätkä oli aina niin kuin joku Naantalin aurinko. Tai sitten sille ei edes tullut darraa. Se heräsi krapulassakin aina tosi aikaisin ja alkoi vaan touhuta jotain. Mä olin nähnyt, mä tiesin.

"Mä oon Niklaksen autolla", selvensin, kun me astuttiin liukuovista sateeseen.

Me käveltiin parkkipaikan poikki Niklaksen Audille, mä avasin ovet ja lysähdin ratin taakse. Käynnistin kaaran ja jytisevä bassomusa alkoi saman tien soida auton soittimesta. Pelkääjän paikalle istunut Tumppi väänsi musiikkia hiljaisemmalle.