Komea Kusipää

~10~

"Jade... älä satuta enää ittees, koska en mäkään enää sua.. Mä haluun että sä tiiät ettei sussa mitään vikaa oo, sä oot hyvä just tollasena. Vika oli mussa, mulla oli omat syyni mutta mä menin liian pitkälle. Sori.. ei ois pitäny... Sun ei tarvii enää pelätä mua, en satuta sua enää", Adler sanoi rauhallisesti ja yritti katsoa Jadea joka kuitenkin vältteli häntä. Olihan se ymmärrettävää kaiken tämän jälkeen. Tyttö ei puhunut mitään, hän vain seisoi hiljaa paikalla, katsoi alas ja kuunteli.

"Voit mennä, jos haluut..", Adler sanoi hiljaa ja Jade lähti pikaisesti pois. Adler huokaisi ja katsoi minuun. Hän käveli eteeni.

"Miks en osaa katua mun tekoja? Miks kadun vaan kaikkea pahaa mitä oon tehny sulle?"

Pudistin päätäni. En minä tiennyt.

"Anna mun halata sua", Adler pyysi. Nyökkäsin pienesti ja Adler tuli vielä lähemmäs minua ja halasi. Seisoimme hetken hiljaa paikalla kunnes kuulin tutun äänen:

"Ceci mitä vitsiä?" Ashton kysyi järkyttyneenä takaani. Irtaannuin äkkiä Adlerista, joka kääntyi heti ympäri Ashtonin suuntaan. Näin heidän molempien silmistä paistavan vihaa toisiansa kohtaan. Ei taas!

Olin ihan sanaton. Mitä minun olisi muka pitänyt sanoa? Että 'sitä vitsiä. Tässä sitä halaillaan, ihan läpällä', vai?

Katsoin hermostuneena Ashista ohi ja nielaisin aika kuuluvasti. Minun piti tehdä jotain.

"Ashton.. älä nyt kiihdy koska mä en ole haastamassa riitaa. Mä voin kyllä lähteä nyt jos sua haittaa mutta älä ala huutaa Cecille, se ei ansaitse sun vihaa", Adler sanoi kun Ash tuijotti häntä murhaavasti takaisin.

"Me ei tehä mitään sun selän takana, yritetään vaan olla väleissä. Lupasin myös puhuu Caralle sen puolesta että mä olin se syy etkä sä", Adler jatkoi.

"Sä et todellakaan puhu sille enää koskaan yhtään mitään!" Ash kiihtyi samantien.

"Nyt hiljaa Ashton!" huusin takaisin. En halunnut nähdä enää yhtään tappelua.

"Onnittelut, oot näköjään saanu Cecinkin sun puolelle", Ashton sanoi sarkastisesti katsoen halveksuen Adleria.

"En. Ashton en oo viemässä sun kaveria sulta. Johan mä sanoin, yritetään vaan olla väleissä ja Ceci ei ansaitse sun vihaa siitä. Puhukaa nyt asiat selviks ihan rauhassa ja nähään myöhemmin", Adler sanoi ja lähti pois jättäen minut kahdestaan Ashin kanssa käytävälle kellojen soidessa tunnin alun merkiksi.

---

Adlerin näkökulma:

Miten kukaan voi olla niin sekaisin jostain tytöstä? Vieläpä jostain tytöstä jota ei todellakaan ansainnut? Miksi juuri Ceci, miksi juuri hän joka vihasi minua enemmän kuin mitään muuta? Olin täysi vastakohta sille mitä hän ansaitsisi. Olin ollut hirveä ihminen. Aiheutin vain pahaa oloa muille jo olemassaolollani. Vihasin itseäni enemmän kuin ketään.

Kävelin ulos koulusta. Toivottavasti Ceci ja Ash saavat sovittua asiansa. Se tästä vielä puuttuisikin että pilaisin Cecin parhaan kaveruuden.

Pian löysin itseni kävelemästä koulun tupakkapaikalle. Paikka oli roskattu tupakantumpeista ja joistain alkoholitölkeistä ja haisi vahvasti tupakalle. Tästä hajustakin olisi saanut sopivan annoksen mutta kaipasin savun viertaavaa tunnetta elimistössäni.

"Ai säkin täällä", heitin ilmaan saapuessani paikalle ja istahdin kaiteelle. Josh jopa vaivautui nostamaan katseensa minuun. Hän nojasi koulun seinään ja istui melko leveällä kaiteella polttaen röökiä. Puukaide oli joskus rakennettu suojaamaan koulun vieressä olevia istutuksia jotka olivat kyllä aikapäiviä sitten tuhottu.

"Niin..", Josh huokaisi, "Koulu ei nyt ihan nappaa."

"Mm.. mun pitäis varmaan jutella Caralle mut en tiiä miten", huokaisin. Miten ikinä saisin hänet uskomaan minua? Caran itsemurhayritys olisi mennyt loppuun asti jos en olisi kutsunu apua. Sillon minä olisin ollut tavallaan se murhaaja. Hyi kauheeta.

"Älä ihmees. Et oikeesti haluu joutuu vaikeuksiin kun jäät tästä kiinni", Josh varotti.

"En mä silleen meinannu. Pitäis saada se uskomaan ettei Ashton ollut se syy", selvensin.

"Mikä suhun on menny? Sustahan on tullu kiltti, kenen takia?" Josh kysyi kiinnostuneena.

"Cecin.., mä haluun sen", paljastin.

"Uu Cecin, mut ootko nyt ihan varma että se haluu sut. Meinaan, se on ihan erilainen kun sä. Ehkä se haluu kiltin prinssin joka ei kiusaa muita eikä leiki tytöillä", Josh sanoi. Hän ei ymmärtänytkään kuinka paljon hän satutti minua noilla sanoillaan.

"Katotaanpa vaan. Musta tulee kiltti", sanoin ja vedin puhelimen taskustani. Avasin lukituskoodin ja painoin auki minun ja Caran keskustelun. Yritin olla välittämättä aiemmista kamalista keskusteluista ja näpyttelin uuden viestin Ashtonin vastusteluista huolimatta:

Ashton ei oo tehny mitään pahaa sulle, kaikki oli mun syytä. Jutellaanko hetki? -Adler
---
a/n: Tähän lukuun tuli pikku yllätys Adlerin näkökulmasta. Kertokaa oliks se ihan hyvä juttu vai pitäiskö mun pysyä vaan Cecilian näkökulmassa? Kiitos kun luit!! <3

-Glowxxx