selvittämätön

vieläkin

Joulu ja lunta vihdoin
Mä en pitänyt lumesta mut susta se oli hauskaa ku on hyytävää ja valkonen maa
Ei pitäis yrittää liikoja tai olla yrittämättä
Missäköhän sekin kultanen keskitie menee

Sä sait mut tuntemaan niin paljon vaikken samaan aikaan tuntenutkaan mitään
Olin kai läsnä mutten oikeesti paikalla

Sä sit osaat aina yllättää
Mä en opi enää uusia temppuja
Junakin lähti tasoristeyksestä väärään suuntaan
En tiiä mitä mieltä sä olit musta
Enhän mä osaa lukee ajatuksia
Pitää kai vaan uskaltaa
Ei se voi niin vaikeeta olla
Vai luulenko vaan
Onko tää kaikki vaan mun päässä?
Miksi sä katsot mua noin?

Tää on mulle uutta ja toivon et tajuut sen, koska en voi valehdella sulle

Hyväksyisit mut vaan minuna niin ei tarvis esittää muuta