Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 15

***

Vedin vaatteita kaapista ja heitin niitä laukkuun jonka Henry ja Andrea olivat minulle kustantaneet. "Älä ole noin hermona, Eth. Lento tulee menemään hyvin ja lupaan olla puhumatta pervoja. Ainakin muiden kuullen", Nicholas sanoi ja minä katsoin tuota nauraen. "En minä siitä hermoilekaan, vaan siitä että lupasin mennä huomenna Carlyn kanssa hänen ystäviensä luokse", vastasin. "Tuskin hänen ystävänsä niin hirveitä ovat. Jos se on asia jossa halusit auttaa Carlya, niin eikö ole vain hyvä saada se päätökseen." "Oloni ei vain ole kovin luottavainen heidän suhteen", mumisin kun tarkistin vielä pakanneeni kaikki tarvittavat hygieniatarvikkeet mukaani. Nicholas veti minut vyötäröstä ylöspäin suoraksi ja kietoi käteni ympärilleni takaapäin. Tunsin hänen lämpimät huulensa kaulallani. Nicholas siirsi kätensä vatsalleni, se oli häneltä normaalia, mutta tällä kertaa se ahdisti minua kovasti. "Oletko varma että et halua ostaa raskaustestiä?" Käännyin katsomaan Nicholasta. "Sanoin sinulle jo että se olisi mahdotonta, joten en halua edes tehdä sellaista varmuuden vuoksi. Se oli vain Carlyn heitto, ei häntä kannata ottaa tosissaan. Hän on aina ollut tuollainen." Pidin katsettani Nicholaksen silmissä ja keskityin hengittämään ja miettimään hänen kättään poskellani.

"Ehkä vain mielikuvitukseni käy ylikierroksilla. Olen ollut vainoharhainen palon jälkeen aivan kokoajan", sanoin ja istuin sängyn reunalle. "Ymmärrän kyllä, ei sinun tarvitsekaan olla täydellinen. Voin tulla mukaasi huomenna jos haluat", Nicholas ehdotti. "Se olisi mukavaa. Olet turvallisin ihminen minulle, en voi luottaa samalla tavalla muihin." "Meidän pitäisi varmaan mennä syömään alakertaan. Äiti hermostuu kohta, jos meitä ei näy." "Ei onnistu, sinun tehtäväsi on saada minut paremmalle tuulelle, etkä todellakaan ole onnistunut siinä", valitin ja kiedoin käteni Nicholaksen ympäri vetäen tuota luokseni sängylle. "Haluatko siis että puhun sinulle pervoja, vai käynkö hakemassa ruoan alakerrasta ja syön sen päältäsi?" En saanut naurulleni loppua kun kuuntelin Nicholasta ja hänen muuttamaa mystistä ääntään. "Olet ihan mahdoton, taidankin mennä syömään jo nyt. Perun puheeni. Onnistuit viihdyttämisessäni paremmin kuin hyvin." Otin sängystä tukea ja lähdin vetäytymään kohti reunaa pois Nicholaksen luota. "Älä nyt karkaa!" Nicholas tarttui jalkoihini ja minä kiljaisin tahattomasti. Nicholas tukki suuni suudelmalla ja piti käsiään aivan pääni vieressä. Suljin silmäni hetkeksi, mutta havahduin Andrean ääneen joka huusi meitä syömään. "Emme voi odotuttaa äitiäsi kauempaa", mumisin, mutta Nicholas vain jakoi suudelmiansa pitkin kasvojani. "Meidän pitää mennä", sanoin nauraen. Mielialani heittelivät jatkuvasti, enkä voinut uskoa sen olevan muun kuin Nicholaksen syytä.

***

Puristin Nicholaksen kättä tiukasti kiinni. Koitin miettiä Suomen matkaa johon olisi vain kaksi yötä. Sitten pääsisin pois täältä. Olin saanut aiemmin tänään kuulla, että olutmainokset lähtisivät yleisesti kiertoon huomenna. Koitin kuunnella Carlyn sanoja kun hän jutteli innokkaasti ystäviensä kanssa. En tiennyt oliko tätä huonompaa ideaa ollut hetkeen. Hermostukseni pystyi varmasti aistimaan kilometrin päähän. "John!" Carlyn huuto kaikui korviini kun hän juoksi tuon tummahiuksisen pojan luokse. John, se oli hänen nimensä. Nicholas ei ollut onnekseni kysellyt erityisesti näistä henkilöistä, sillä olin vakuuttanut heidän olevan Carlyn ystäviä, jotka olin nähnyt vain kerran. Ajattelin pääseväni lähtemään juhlista mahdollisimman nopeasti pois Nicholaksen verukkeella. Katsoin ympärilläni olevia ihmisiä. Minulla ei ollut aavistustakaan kuka omisti tämän talon, ja ihmisiä oli muutenkin aivan liikaa siihen nähden mitä olin olettanut.

"Eth, tule tänne!" Carlyn huuto kuului kaikkien muiden puheensorinan yli. Vilkaisin Nicholasta ja tämä vakuutti että voin mennä ihan rauhallisin mielin. Menin keittiöön Carlyn luo ja halasin häntä jälleen kerran, varmasti viidettä kertaa tänään. Hän oli todella iloisella päällä, ja ehkä hieman humalassakin. En tiennyt uskaltaisinko lähteä juhlista pois ellei Carly olisi mukana. "Tässä on John, tai siis, kyllähän sinä jo hänet tiedät, mutta ajattelin silti että haluaisitte varmaan nähdä toisenne. Se on sinun ansiotasi, että olen saanut näin paljon hyviä ystäviä!" Carly selitti aivan innoissaan. Tuijotin Johnia miettien hänen luotettavuuttaan. "No, mukava tavata sinut uudelleen. Minun pitää varmaan mennä takaisin Nicholaksen luokse." "Ai hänen, haluaisin tutustua häneen paremmin. Anna minä tulen kanssasi", John sanoi lähtien kävelemään edelläni. Edessäni näkyvä alkoholi huoletti Nicholaksen takia. Tiesin hänen taustastaan, enkä halunnut hänen juovan vain ryhmäpaineen takia.