Automafia

Prologi

Kävelin hiljaa suuren lentokonehallin sisätiloissa ja tuijottelin hermostuneena ympärilleni. Kaikkialla oli hiljaista ja pimeää. Keskellä muuten tyhjää hallia jökötti pienehkö lentokone, jonka kyytiin en olisi astunut mistään hinnasta. Lumi tuiskusi ulkona, ja hallin ikkunat olivat huurteen peitossa. Sisällä oli hyytävä tunnelma, enkä tuntenut oloani kotoisaksi pimeyden keskellä.
Automafia kokoontuisi täällä näillä minuuteilla. Lepuutin vititvalkoisia käsiäni ja yritin vielä haroa vaaleanpunaista, pörröistä tukkaani edustuskuntoon.

Metalliovi pamahti auki ja sisään astui Jup. Jup oli lyhyt, hyväryhtinen mies. Hänen päässään olevat huuruiset pyöreäsankaiset silmälasit peittivät silmät näkymättömiksi, ja kiillotettu knalli hohti kilpaa tyylitellyn smokin kanssa. Leveä virne naamallaan Jup painoi oven vieressä olevaa suurta valokatkaisijaa, jolloin hallin valot räpsähtivät päälle.

Silmäni totuttelivat hetken valoon, kunnes erotin kaiken selvästi. Jup puisteli lumia puvustaan ja asteli luokseni kättelemään.
"Terve, Imbe. Ilo tavata taas!" Jup röhötti ja paiskasi kättä kanssani.
"Mukava nähdä sinuakin, Jup", tervehdin tätä mahdollisimman kohteliaasti.

Jupin perässä avonaisesta oviaukosta sisään asteli myös korea, pitkä ja tummatukkainen nainen. Hänellä oli hyvin paljastava puku yllään sen hetken lämpötilaan verraten. Vain suuri, karvainen ja paksu turkki peitti naisen paljastavaa kokonaisuutta. Mustat korot kopisivat tämän liikkuessa ja tuijottaessa minua koppavan kysyvästi.
"Iltaa, Milla-neiti", tervehdin naista. Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja käveli poispäin sanomatta minulle sanaakaan. Välillä Millan käytös ihmetytti. Naisen tiedettiin työskentelevän Jupin laittomassa bordellissa päätyöntekijänä.

Halli täyttyi pikkuhiljaa ihmisistä. Etsiskelin katseellani erästä ystävääni. Oli kiusallista liikkua vailla seuraa puoleksi tuntemattomien ihmisten keskellä. En löytänyt etsimääni henkilöä mistään, ennen kuin tämä sattui ryntäämään ovesta sisään.

Kaunis, vaaleatukkainen nainen rynni sisään hiukset sotkussa ja vaatteet sekaisin. Hän huohotti ja yski raskaasti, aivan kuin olisi juossut koko matkan tänne.
"Liejuna!" huudahdin järkyttyneenä. "Mitä on tapahtunut?"
"Ei mitään... Lääh.. Vakavaa.. Puuh", Liejuna läähätti. "Poliisit saivat mut melkein kiinni... Niistä hemmetin huumeista..."

Ymmärsin samalla hetkellä. Liejuna oli vanha ystäväni, joka oli vastikään löytänyt uutta, väkevää huumetta alamaailman syövereista: sss:sää. Hän oli joutunut jo melko usein ongelmiin sen takia, mutta onnekseen hän ei ollut saanut vakavampia syytteitä.

Rauhoiteltuani Liejunaa tuijotin ympärilleni. Eräässä nurkassa istui eräs tummaan mekkoon pukeutunut nainen, jonka hiukset muistuttivat lähinna lötköjä liekkejä. Hän näytti käyvän kiivasta keskustelua lyhyen, naista muistuttavan miehen kanssa. Jossakin istui Ariana Grandea muistuttava laulaja.
Huokaisin syvään. Olin todella ajautunut alas, kun liikuin tällaisissa piireissä... Mutta sentään selvisin. Tiesin, että jos edes haluaisin lähteä Automafiasta, olisin mennyttä.