Playground [FIN]

Pariterapia

Istuin sohvalla hermostuneena katsoen käsiäni.

Ovikello soi ja äitini käy aukaisemaan oven. Nainen joka astui sisään kotiimme oli ilmeetön, mutta määrätietoinen ja varovainen samaan aikaan.

Isäni kävelee portaat alas ensimmäiseen kerrokseen ja pysähtyy nähdessään tämän.
Hänen ilmeensä jäätyy ilmeettömyyteen ja hän kääntää meno suuntansa samalle sohvalle jossa minä istun.

Äiti kutsuu naisen mukaansa olohuoneeseen, istumaan nojatuolille sohvaa vastapäätä. Isä oli istuutunut vasemmalle puolelleni, kun taas äiti istui selkä suorassa oikealla puolellani.

"Minun nimeni on Anastasia Brook, olen Prinz ja Natasha Uminarin pariterapeutti. Muistakaa että mitä täällä kysytään ja päätellään, ei leviä. Minä pysyn ammattimaisesti hiljaa ja kavereille ei pitäisi kertoa ilman että vanhempasi suostuvat. Mutta mennään asiaan, kuka sinä olet?" nainen kysyy minulta.

"Minä olen Korol Uminar, täytän pian 16 ja aloitan lukion... Minulla on tyttöystävä ja harrastuksiini kuuluu jalkapallo sekä lukeminen." kerron epävarmasti, viininpunaisien hiusteni valahtaen silmilleni.

"Oletko nähnyt isäsi tekevän jotain äidillesi?" Anastasia kysyy minulta suoraan.

"Öö... Olen kai jotain? Voitko tarkentaa?" hikoilen hermostuneesti.

"Oletko nähnyt isäsi käyvän äitisi kimppuun tai käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväkseen?" Anastasia muotoili.

"Hmm..."

"Mitä? Miksi minä sellaista tekisin?" isä keskeyttää minut.

"Anteeksi että keskeytän sinut nyt, mutta kysyin tätä Korolilta. Äitikin voi vastata, mutta pääasiassa kysymys oli tarkoitettu perheen lapselle.. Mutta jatka toki, Korol." terapeutti katsoi isääni lasiensa takaa, kääntyen hymyilemään minulle lempeästi.

"No mä olen nähnyt kun iskä on jossain painanu äidin seinää vasten, kosketellu ainakin sen ahteria ja... Nii, siinä kai se olikin." mietin harkitsevaisesti.

"Vai niin, onko hän satuttanut äitiäsi tai sinua?" Anastasia jatkaa, kirjoittaen jotain ylös.

"Ei isä ole minulle mitään tehnyt, eikä tietääkseni ole satuttanut äitiäkään. Uhkaillut äitiä hän on pari kertaa, mutta sen pidemmälle ei.." sanoin.

Anastasia kirjoitti jotain paperille, katsoen vuoronpariin minua ja äitiä, mutta varsinkin isää hän katsoi epäileväisesti..

"Kerro, Korol, mistä olet saanut mustelmasi? Sinun ei tarvitse suojella isääsi jos hän on oikeasti jotain tehnyt." Anastasia vakavoitui.

"Ei hän ole minulle mitään tehnyt, mä olen vaan niin hirveän kömpelö.." käänsin katseeni alaviistoon, vältellen äidin ja isän huolestuneet katseet, jotka harhailivat paria mustelmaa käsissäni.

"Voinko minä sitten nyt mennä, jos sinulla ei ole enempää kysymyksiä..? Mä haluan jo nähdä mun kavereita ja tyttöystävää."

"Niin, jos haluat mennä, saat. Minulla ei ole enää kysymyksiä. Jään kyllä vielä keskustelemaan isäsi ja äitisi kanssa." terapeutti ohjeisti.

Nousin ylös ja kävelin etuoven vieressä olevalle lipastolle, noutamaan puhelimeni, avaimeni ja kuulokkeet. En hyvästellyt äitiä, en isää, enkä myöskään äitini ja isäni avioliittoa auttavaa pariterapeuttia.

Laitoin avaimet farkkujeni etutaskuun, kuulokkeet yhdistin puhelimeeni ja kiinnitin monia lävistyksiä täysiin korviini. Päätin kuunnella rauhoittavaa musiikkia.

Mutta mistä vetoa en tule käyttämään T-paitoja enää... Tänään oli vaan niin kuuma. Joka itsessään jo on outoa, sillä on elokuu. Lukion eka alkaisi huomenna, eli keskiviikkona ja sinä samana päivänä olisi myös syntymäpäiväni.

Hymyilen itsekseni ja katson kaupunkia ympärilläni, autoja viimottavan ohitseni ja ihmisiä rientämässä kotiin ja kauppoihin töistä.

Olin jo menossa tapaamaan Jacksonia hänen talolleen, mutta joku päätti soittaa minulle. April.

April on tyttöystäväni, olemme olleet yhdessä kohta vuoden. Tyttö on kaunis, mutta joskus hän on vähän temperamenttinen.

Vastaan hänelle ja heti kuulen huutoa.

"Mikä vittu sua vaivaa, mikset sä vastannu aikasemmi?"

"Anteeks, mä-"

"No ihan sama, tulisiksä meille kuitenki. Mä istun siin meidän lempi kahvilas just ny, nii tuu tänne. Nähään tääl! Mwah" tyttö sulkee puhelimen.

Huokaisen syvään, pitäisi varmaan lähteä astelemaan ripeämmin siis.

-

Avaan kahvilan lasioven ja huomaan Aprilin istumassa perällä olevassa pöydässä. Aina kun oli mahdollisuus hän istui siinä samaisella paikalla, sillä siinä oli sekä näky ikkunasta ja pehmeät sohvat. Paikka oli myös syrjemmällä kuin kaikki muut.

Istun tyttöä vastapäätä ja hän mulkaisee minua hieman.

"Et sit viittiny istuu mun viereen?" tämä tiuskahtaa.

Vilautan tytölle hymyn ja siirryn istumaan tämän viereen. Hän halailee kättäni, puristaen sitä lujasti.

"No, mitä tehtäs?" kysyn varovasti.

April istuu syliini ja ottaa minua niskasta kiinni.

"Mennään jo meille... Mä tiedän jotain hauskaa, mitä me aina tehään~" tämä tuo huulensa lähelle omiani, mutta ei niin että ne koskevat.

Tyttö ottaa minua kädestä ja lähtee juoksemaan ulos kahvilasta.

Kommentti:

Päivää/huomenta/iltaa (millon ikinä tätä luetkaa...), tää on uus tarina ja toivon et pidät siitä..

Päätin tehä tälle aikataulun mitä seuraa tän tarinan suhteen. Elikkä keskiviikko ja sunnuntai.

Jos esim. sunnuntaina ei tuu uutta lukuu, mä varmaan oon jossain reissussa, mutta yritän silti pitää tästä kiinni. (se että julkasen sunnuntai tai keskiviikko yönä silti lasketaan et pidin aikatauluni... 😬)