Mercy De la Gardie

1. nainen

"Ladossa oli jääkylmä. Kuulin kun tuuli puhalsi raivokkaasti. Kaato sade kiihtyi kiihtymistään ja ukkonen jyrisi. Poika käveli minua kohti. Raadeltuna ja muutenkin jo kuoleman porteilla. Nousin ylös ja halasin vierasta poikaa. Poika työnsi veitsen vatsaani. Sitten hän nauroi mielipuolisesti. Muutti muotoaan vanhemmaksi mieheksi, jolla oli musta verinen kaapu. Kipu valtasi kokovartaloni. Niin se loppu meni muistaakseni"

"Outo uni, ja oliko se poika siinä unessa söpö?" Hayley sanoi. "En muista miltä hän näytti HayHay" vastasin tytölle. Nytkin satoi kaatamalla vettä. Söimme popcornia ja kuuntelimme lempi laulujamme. Minä ja Hayley olimme olleet ne 'friikit' koulussamme, mutta nyt oli meidän tilaisuutemme. Menisimme uuteen kouluun kesän jälkeen.

En kuitenkaan tällöin tiennyt kaikkea.

Kuulimme ääntä alakerrasta. Äiti varmaan tuli töistä. Suljimme musiikin ja lähdimme alas hakemaan lisää limsaa. "Babadu babba da da da daa!" HayHay hyräili. Ryhdyin mukaan lempi kappaleemme laulamiseen. "Kaunis päivä la la la laa!" lauloin ja HayHay teki musiikkia taustalle. Ovi narahti ja käännyimme katsomaan sinne päin. Se oli apposelleen auki ja täysikuu mollotti taivaalla. Tähtiä ei näkynyt. "HayHay ei ovi ollut auki kun tulimme?" sanoin. HayHay pudisti peloissaan päätään.

Kävelin ovelle ja suljin sen. "Äiti miksi sä jätit oven auki?!" huusin. En kuullut vastausta. "Me-Me-Me-Mercy!" HayHay huusi. Käännyin Hayleyn osottamaan suuntaan. Siinä seisoi vieraan näköinen nainen. Naisella oli toimistotädin asu ja vaaleat hiukset. Nainen hymyili vienosti. En ollut ikinä nähnyt häntä. "HayHay, kun mä annan merkin me juostaan mun huoneeseen" sanoin tytölle, joka näytti olevan todella peloissaan. "Yksi, Kaksi, Kolme, Neljä, Viisi ja Kuusi!" huusin. Pinkaisimme juoksuun niin kovaa kun jaloista pääsimme.

Portaiden päässä oli huoneeni. Lukitsimme oven ja pakkasimme kaikkea hyödyllistä pika ajassa mukaan. Avasin ikkunani ja annoin Hayleyn mennä ekana. Hän hyppäsi alas, onneksi hän laskeutui hyvin. Häntä kai sattui vain vähän. Sillävälin etsin tärkeää koruani, jonka olin saanut edes menneeltä isältäni. "Löytyipäs" sanoin. Mutta samalla hetkellä ovesta läpi tuli ammus. Se meni todella läheltä minua. En enään voinut olla pidempään. Hyppäsin ikkunasta repun kanssa ja lähdin heti juoksuun Hayleyn kanssa.

"Mihinkäs me nyt mennään?" minä kysyin Hayleyltä. "En minä tiedä.." HayHay vastasi. Juoksimme vain klo 2 yöllä keskellä kaupunkia. Muita emme nähneet paisti pari vähän kännissä olevaa miestä. Juoksimme vain heidän ohi samalla miettien minne mennä. "Mercy? Mennäänkö sinne Kristenin bileisiin?" hän kysyi totinen ilme naamallaan. Naurahdin. "No, totta sieltä ei meitä löydetä" sanoin. Kävelimme puoliksi yövaatteissa sisälle bileisiin. Kristen oli kutsunut kaikki, jopa meidät HayHayn ja kiitoksen.

Sisällä oli jo aika moiset bailut. Kaikki tanssivat ja juhlivat. Menimme ihmisten sekaan ja istuimme sohvalle. Näimme Kristenin tulevan. "Kristen!" HayHay rohkaistui. "Ai tekin tulitte" Kristen sanoi ja teki jonkinlaisen tekohymyn kasvoilleen. "Saiko tänne siis jäädä loppu yöksi?" kysyin. "Tietenkin veljeni huoneessa on vielä tilaa hakekaa jo valmiiksi patjat sinne, etteivät ne lopu" Kristen sanoi ja lähti puhumaan joillekin muille. Kävelimme patjojen luo ja nappasimme siitä patjat ja viltit. Tyynyt kuulemma olivat ylhäällä. Ylhäälläkin oli porukkaa, koska kuulin kun jotkut tytöt kikattivat.

Astuimme Kristenin veljen Thomaksen huoneeseen. Se oli siivottu varmasti juhlia varten, koska silloin joskus kun olin 12v olin vielä Kristenin kaveri. Silloin hänen vuotta vanhemman veljensä huone oli aina pyörremyrsky. Huoneessa oli pari muuta patjaa ja verhot ikkunan edessä. "Mihin laitetaan patjat?" Hayley kysyi. "Kauas ikkunasta" sanoin varmalla äänellä. Ikkunassa katsot oli jotain kammottavaa. Asettelimme patjamme. Hayleyn patja oli vieressäni, mutta jos ovi avattaisiin en näkisi häntä, että meillä oli vähän niinkuin ovi välissä.

Emme jaksaneet lähteä takaisin alas ja meitä muutenkin väsytti. Päätimme käydä nukkumaan. Katsoin kelloa ja se oli jo 4.30. Aika oli kulunut kuin siivillä. Kun laitoin puhelimeni pois HayHay nukkui jo. Kaivoin isäni antaman medaljongin esille ja laitoin sen tyynyni alle puhelimeni kanssa. Itsekin vaivuin syvään uneen ainakin hetkeksi.

SORI TÄÄ OLI AIKA LYHYT(:
LISÄÄ ON TULOSSA

XOXO: elisabet