Full Moon ✔

chapter 7: losing tempers

Hän nojasi seinään kädet farkkujen taskuissa ja tuijotti lattian rajaa miltei täsmälleen samalla tavalla kuin minä, mutta kuten tavallista noilta turhankin komeilta kasvoilta paistoi viha. Pyöräytin silmäni ja huokaisin riistäessäni katseeni irti hänestä ja samalla miettiessäni miten ihmeessä selviäisin hänen vieressään nämä kaksi tuntia. Koska lähiaikoina hänen läsnäolonsa vaikutus oli vain voimistunut ja niissä tapauksissa en ollut hänen lähellään viittä minuuttia kauempaa. Toisaalta, jos pyörtyisin tai oksentaisin tunnilla, hän saisi vihdoin ja viimein todisteen mitä teki. Mutta en tiennyt miksi niin kovasti halusin, että juuri Corey oli tähän syyllinen eikä mikään tavallinen vitamiinin puute. Miksi halusin niin kovasti, että se oli juuri hän ja hänen mysteerisen rasittava olemus?

Juuri silloin opettaja tuli puolijuoksua käytävää pitkin ja pahoitteli vuotavasti ollessaan myöhässä, vaikka panin merkille vilkaistuani kelloa, että hän oli 5 minuuttia etuajassa. Kun innokkaat oppilaat alkoivat valua luokkaan, jättäydyin tahallani jälkeen, mutta epäonnekseni Coreyn ajatus kulki samoja ratoja, koska loppujen lopuksi vain me olimme käytävällä ja livahdin äkkiä ennen häntä luokkaan. Kävelin aavistuksen vapisten luokan viimeiseen riviin ja kuulin askeleiden sekä tunsin aaltojen seuraavan minua. Yritin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti kun hivuttauduin ikkunan viereen, samalla työntäen tuolini aivan seinään kiinni. Kun istahdin alas ja hengitin turhankin kiivaasti, kuulin tuolin jalkojen raapimista lattiaa vasten aivan mun vierestäni. Vilkaisin oikealle puolelleni ja näin, että Corey oli siirtänyt tuolista niin kauas toiseen suuntaan minusta kuin suinkin ilman, että olisi työpöytien välisellä käytävällä. Tuijotin pojan kireää profiilia kulmat kurtussa ja tajuamattani suu ihmetyksestä raollaan. Juuri silloin Corey käänsi katseensa minuun. Kavahdin suoraksi penkilläni, kun olin kohdannut kullan keltaiset silmät, mutta joka oli kestänyt vain sekunnin ajan kunnes tumma sävy oli palannut niihin. Corey ei kääntänyt katsettaan pois vaan katsoi minua pää aavistuksen takakenossa, kädet ristittynä rinnalleen. Mutta minä sen sijaan tiedostin, että tunti oli jo alkanut joten käänsin katseeni pois ja sipaisin avonaiset hiukseni esteeksi etten näkisi häntä edes sivusilmäyksellä. Ja silloin, jos olin kuullut oikein, vierestäni oli juuri sillä hetkellä kuulunut hiljainen tuhahdus, joka oli muistuttanut jostain kumman syystä puoliksi matalaa murahdusta. Ehkä olin vain kuvitellut.

Tunti alkoi kiusallisesti. Opettaja oli järjestänyt meille telineellisin koeputkia jossa oli aineita joiden liukenemista meidän oli tämän päivän tunneilla määrä tutkia. Välttelin parhaani mukaan Coreyn katsetta enkä välittänyt tippaakaan kuinka ilmiselvältä se näytti. Minua ahdisti ja voin koko ajan pahoin. Corey sen sijaan näytti parin nopean vilkaisun perusteella vihaiselta, yllätys, mutta myöskin kuin hän olisi yrittänyt pidätellä tekemästä jotain ja se sai oloni entistä ahdistuneemmaksi.

Tunti läheni kuitenkin onnekseni loppuaan ja olin jo valmiina lähtemään tästä luokasta äkkiä pois. Kun opettaja viimein sanoi, että siivottuamme koeputket ja tuotuamme ne hänen pöydälleen, tunti olisi sillä selvä. Nousin ylös ja aloin samantien noukkimaan koeputkia takaisin telineeseen. Tiesin sen näyttävän siltä, että minulla oli kiire pois, mutta minä vähät välitin mitä Corey minusta ajatteli. Päin vastoin ehkä hän sitten näkisi, että en tosiaankaan halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Juuri kun olin nappaamaisillani taas uuen koeputken muiden seuraksi, käteni tyrkkäsi yhtä, jossa oli vielä minulle tuntematonta kemiallista ainetta ja koko putken sisältö valui pöydälle ja siitä hitaasti lattialle.

"Voi paska." Mutisin ärtyneenä ja tartuin paperipinoon takapyödällä. En edes tajunnut, että Corey oli vihdoin ja viimein alkanut itsekin siivoamaan ja oli lähtenyt viemään telinettä luokan eteen. Loistavaa, pääsin hänestä eroon aikaisemmin.

Aloin siivota lattiaa voiton riemuisena ja mahdollisimman hitaasti. Olin jo melkein valmis kun kuulin opettajan huutavan tyhjän luokanoven suusta: