Oleminen on oikeastaan hassu juttu. Olen olemassa tietämättä olenko oikea. Eli siis olenko vai enkö ole?
Rakastaa, ei rakastaa, rakastaa...
Tämä kirja kertoo fantasia hahmosta/hahmoista, jotka elävät elämäänsä ongelmineen. He miettivät identiteettiä...
"Onko meillä kaikki?" poika takanani kysyy. "No voithan sä hakea unohtuneet jutut täältä", totean. "Joo! Lennän Suomesta Australiaan hakemaan unohtunutta hammasharjaa." Niko pyörittelee minulle jälleen silmiään, mutta menee hakemaan hammastahnaansa kylpyhuoneesta. Nauramme yhdessä sille, että hammastahna olisi oikeasti jäänyt tänne ilman huomautustani."Epäreilua sun ei tarvii edes lentään ilmestyt vaan" ,hän nauraa selkäni takaa, kun kiertää asuntoa tarkistaen, ettemme ole jättäneet mitään tärkeää. "Me myöhästytään lennolta, jos ei nyt lähdetä", huikkaan hänelle eteisestä. Hän tulee eteiseen vetäen kenkää jalkaansa ja astumme rappukäytävään. "Tiiätkö, eikö voitais vaan teleportata?"hän kysyy minulta sadannen kerran. "Mä tykkään lentään, joten me lennetään",sanon hänelle. Yksi tyyppi on kentällä vastassa vanhan punaisen autoni kanssa. Halaamme ja istumme autoon. Hän halusi kuulemma ajaa vielä hyvästiksi autolla ja nauran hänelle, että hän saisi sen lainaan taas ensi kesänä. Hän ajaa ensin itsensä kotiin ja siirryn ratin taakse. Minulla on jo nyt ikävä pyörääni ja Australiaa. Toisaalta, voisin mennä takaisin jo tänään.
"Käänny tästä oikealle ja pysähdy tolle parkkikselle", kertoo poika katsellen ulos tuulilasista. "Tästäkö?" kysyn, vaikka olen jo kääntynyt. Hän mulkaisee minua, mutta vastaus on ilmeisesti myöntävä. Pysäköin melken tyylikkäästi parkkipaikalle ja nousemme kyydistä elokuun lämpimään iltapäivään. Tartun lämpimään käteen kylmin sormin. Hän vilkaisee minua, mutta kääntää katseensa eteenpäin. Astumme sisään kulahtaneseen kauppaan. Niko kävelee hieman epävarmana tiskille ja painaa kelloa. Onneksemme tuttu naama tulee esiin takahuoneesta ja olen huokaista helpotuksesta. Mikään ei ole muuttunut. Niko ja hänen setänsä halaavat. "Päätit sitten tulla takaisin", setä toteaa iloisesti. "Joo! Surffataan taas ensi kesänä", sanon, koska en ole varma onko minua edes huomattu. Mies tosiaan näyttää huomanneensa minut vasta nyt, mutta jatkaa jo eteenpäin korjaten persoonamuodon. "Minä pelkäsin jo, että jäätte sinne", hän sanoo ja kertoo kaiken, mitä Vantaalla on tapahtunut kesällä.
Vilkaisen Nikoa vartin kuluttua ja hän yrittää hienovaraisesti hyvästellä. Onneksemme sisään saapuu asiakas ja setä ryhtyy neuvomaan häntä. Lähdemme ulos vilkuttaen.
"Tiedätkö jo, että oot pirun hyvä valehtelija!" hän kysyyy minulta istuessamme autossa. "Kyllä tämän elämän aikana onkin jo oppinut",sanon hänelle hieman ironisesti."Mieti, jos kertoisin sedälle joskus, että seurustelen sitten yhen tyypinkanssa, joka näyttää eriltä joka päivä ja on joku tuhat vuotias", hän nauraa ja yhdyn nauruun. Mä niin vihaan tätä biisiä!" vieressäni istuva poika ilmoittaa lopettaen naurun. "Sulla on sitten huono maku", totean hänelle ja saan irvistyksen takaisin. "Kato tietä hullu!" hän ilmoittaa, koska tajusi minun katsovan häntä. Irvistän vuorostani kääntäen katseeni Helsingistä Tampereelle vievälle tielle. "Ei me kuolla!" vastaan takaisin. "Tää alkaa kuulostaa jo turhanki tutulta", hän nauraa minulle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
