Nopeammin

Moottoripyörä

"Saakelin hullu! Älä aja näin kovaa!" ääni huutaa suoraan korvaani, mutta minä vain nauran. "Hei! Arvaa kenelle ei voi tapahtua mitään!" huudan kosteassa viimassa. Liukas tie viettää alaspäin, mutta pysyn hyvin viivojen sisäpuolella. Ohjaan kuitenkin keskemmälle, koska muuta liikennettä ei näy. "Mä oikeasti tipun kohta!" kuuluu huuto mun vaseman korvan vierestä. "Mä kuulen vähemmästäkin ja jos kuolet, mä tapan sut!" huudan viimaan. Enää kukaan ei huuda korvaani, mutta tunnen hymyn niskassani. Hän kiljahtaa hieman ohjatessani moottoripyörän reunaan lähestyvän auton tieltä. "Sä kiljut kuin tyttö!" nauran takanani istuvalle pojalle. Tunnen puhalluksen niskassani, vaikka hän tietää, että vihaan sitä. Pidän kerrankin malttini, vaikka myöhemmin hän saisi kärsiä. Miksi joku ajaa noin hitaasti? "Sä ajat kuin öö joku maailmanmestari", hän sanoo nauraen, mutta ei huuda. Kaarran mutkasta oikealle ja ohjaan edessä olevan huoltoaseman pihaan. Kävelemme sisälle hieman räjähteneeseen rakennukseen. Hän tilaa meille tottuneesti jäätelöt ja saa ystävyys alennusta. Emme ole enää ne kaksi outoa, jotka syövät aina samassa paikassa. Olemme nykyään osa maisemaa. Jäätelöäni syödessäni hän vetää minut tien varteen. Istumme kaukaista liikenteen ääntä kuunnellen puisella aidalla. "Opetatko mutkin ajamaan?" kysyy poika vieressäni. "En mä sun kyytiin uskaltais tulla", kerron hänelle nauraen ja hän vastaa vain kulmien kohotuksella. Painaudun kuitenkin toisen lämmintä kehoa vasten. Luuliko hän todella, että antaisin jonkun muun ajaa pyörääni.

"Arki alkaa taas ens viikolla", huokaisen tuijottaen tien yli kaukaisuuteen. Hän nostaa minulle kulmakarvojaan: "Tiedätkö, että valitat tosta koko ajan." Hymähdän jotain epäselvää vastaukseksi. syön jäätelön jämät mietteliäänä. "Jatketaanko matkaa?"hän kysyy minulta ja vastaan nyökkäyksellä. "Aika lähteä pakkaamaan!"huudahdan sarkastisen innoissani, kun kävelemme pyörälleni.