Sen kutsuu elohon

Luku 9, jossa joudutaan juhlimaan

Juhannussauna tuntui sentään jo vähän juhlavalta, kun kiuas hehkui kuumuuttaan ja vihdan tuoksu täytti hämärän huoneen. Tilanteessa oli kieltämättä ainesta kansallistunnetta tihkuvaan runoon. Nils joutui tosin lauteille työläisäijien kanssa, kun taas Otto saunoi tuttuun tapaan viimeisenä itsekseen, saatuaan loputkin muka välttämättömät askareet tehtyä. Hänen vitkutellessaan saunan lämpö ei nähtävästi mennyt hukkaan samalla tavalla kuin muiden kohdalla.

Saunan jälkeen palvelusväki vetäytyi aittoihin tekemään lähtöä juhlapaikalle. Nils päätti tyytyä maalaisten liian suuriin juhlavaatteisiin ja jättää räätälintyönä valmistetun pukunsa aittaan. Naurettava asetelma oli edelleen parempi pitää salaisuutena.

"Riittänöökö Jussille ennee uusia tyttöjä?" Vilho mietti, muka huolestuneena. Nils ei voinut kuin ihmetellä, miten kukaan jaksoi kuunnella mokomaa irvailua loputtomasti, vieläpä yhdestä ja samasta aiheesta.
"Jospa minä olen löytänyt yhden ainoan, josta tykkään?" Jussi kuitenkin sanoi kaikessa rauhassa tälläillessään kutrejaan ja peilaillessaan kasvojaan kaikista mahdollista kulmista.
"Niinpä hyvinnii", Vilho tyrskähti. "Helepostippa kunnon tyttö sinulle ruppees."
"Kunnon tyttöjä ne on kaikki", Jussi sanoi.
Vilho tuhahti ja veti lätsän päähänsä.
"Joo joo", hän myönteli nuivasti.

Ottokaan ei näkynyt tälläytyvän Vilhoa kummemmin, kunhan kampasi hiuksensa kertaalleen. Hän ei ehkä sittenkään odottanut kummemmin kohtaamistaan Hilman kanssa. Tai ehkä hän ei ymmärtänyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Vaikka ei Nilskään olisi osannut neuvoa. Otossa ei ollut varsinaisesti silmiinpistäviä vikakohtia, ulkomuodossa tai muutenkaan, mutta toisaalta häneen ei ollut ilmaantunut tarkemman tutustumisenkaan myötä yhtään erityisen intressanttia piirrettä. Aluksi olisi varmaan auttanut, jos hän olisi yrittänyt näyttää edes vähän kiinnostuneelta ihmisistä ympärillään.

♦

Juhlat pidettiin tänä vuonna Aholassa, lyhyen kävelymatkan päässä Eerolasta. Tulijoita oli aina melko vähän, mutta Oton makuun kuitenkin kymmenittäin liikaa. Tänä kesänä miellyttävä keli saattaisi vielä synnyttää kaikenlaisia ylimääräisiä sotkuja. Tuttu metsäinen matka naapuritilan juhlapaikalle sujui sentään ilman hämminkiä. Kaikki tuntuivat taas kerran olevan niin innoissaan tulevasta illasta, että unohtivat riidan haastamisenkin.

Aholan pihapiiri näytti toisenlaiselta kuin arkena. Syynä olivat osaltaan portaanpieliin pystytetyt koivut, mutta varsinkin juhlapukuisten vieraiden iloiset huudahdukset, haitarin kokeilevat vingahdukset ja tyynenlämpimässä ilmassa leijaileva tupakansavu. Niilo näkyi katselevan ympärilleen kiinnostuneena, mutta Otto tiesi omasta puolestaan, ettei illasta tälläkään kertaa tulisi mitään erityistä. Jussi ja Vilho taas olivat odotettuja vieraita, kuten aina. Heidän saapumisensa synnytti liikettä niin tytöissä kuin kortinlyöjissäkin. Ottoa väsytti kahta kauheammin. Hän joutuisi varmasti jälleen kerran pelastamaan nuorempia monestakin tappelunkyhäyksestä. Niilon mahdollisesti synnyttämiä sotkuja hän taas ei uskaltanut edes aavistella.

Piiat ja rengit olivat saaneet tuttuun tapaan käyttöönsä oman laakealattiaisen huoneen, jotta voisivat tanssia ja mellastaa myös sisätiloissa. Isäntäväki ja muut tärkeämmät kahvittelivat erillään ainakin alkuillasta, ennen kokon sytyttämistä. Niilo tuntui liittyvän köyhälistön seuraan ihmeen mielellään - olisihan häntä varmaan katsottukin vähän oudosti parempien piirissä. Hän ja kaikki muutkin olivat kaikonneet omille teilleen jo pihalla, joten Otto astui sisään itsekseen. Hän olisi tavallaan halunnut opastaa Niiloa juhlien tavoille, mutta kaipa tämä pärjäisi omin nokkinensakin. Sellainen tapaus. Hän siis viipyi Eerolassa vielä juhannuksenakin - selvästi omasta halustaan, vaikka kitisi jatkuvasti vähän kaikesta. Otto ei vieläkään kysellyt turhia.

Sisällä oli vielä tilaa, joten Otto istahti seinustalle tyhjän penkin päähän ja risti kädet syliinsä. Hän mietti Niiloa ja töitä - samaa kuin aina, siis.