Kylmäksi jäätyneet kyyneleet
hänen korkeilla poskipäilllään
vaikka eihän kukaan saisi tuosta tietää
koska ei miehet itke
niinhän se isä opetti
maassa mullan alla lepäävä
ilkeä vanha isäukko
Kylmät väreet pitkin hänen selkärankaansa
tuuli oli isän puolella
niin kuin yleensä kaikki nyt olikin
koska ei hän edes ansainnut
luonnonvoimia puolelleen
Kylmät sormet etsien takintaskusta sytkäriä
sytyttääkseen sen viimeisen röökin
hän käveli kauas hautausmaalta
pelkkä tupakan pää pimeydessä hehkuen
vailla määränpäätä kai
vailla suuntavaistoa
ja vailla kotia
Lämmin halaus häneltä
sisääntulopyyntö ja
kengät jotka jäivät eteiseen
kiitokset jotka jäivät ilmaan
ja suudelmat
koti on siellä missä sydän on
YOU ARE READING
Onko elämästä pakko nauttia?
PoetrySäälittävän pöytälaatikkorunoilijan säälittäviä pöytälaatikkorunoja