sytytän tupakan
ainut addiktio josta en ikinä päässyt eroon
istun
helsinkiläisen kaksion ikkunalla
ja katselen tähtiä
etsin sua niistäoon onnellinen nyt
ihan niin kuin sä kerran
toivoit
että sun jälkeen olisin
ja me mennään naimisiinkin
ihan niin kuin oisin sun kanssa halunnutsytytän toisen tupakan
punasta malluu
sitä mitä sä aina poltit muistatko
ennen sua poltin kakskyt vuotta
sinistä pall mallia
mutta vaihdoinkoska kaiken sen jälkeen
mä nään sut taivaalla tähtinä
kuulen juoksuaskelina yössä
mä tunnen sut suudelmana kaulalla
haistan halvimpana deodoranttina
ja mä maistan sut punaisena marlborona
keuhkoissa asti
YOU ARE READING
Onko elämästä pakko nauttia?
PoetrySäälittävän pöytälaatikkorunoilijan säälittäviä pöytälaatikkorunoja