A New Start || Larry Stylinson in finnish

Part 149

Heips!

Uusi luku ;))

__

Louis

"Pärjäättekö nyt varmasti?" Anne kysyi kun nousimme ulos autosta. Autoin Harryä hänen keppiensä kanssa ja hän hymyili kiitokseksi.

"Joo kiitos äiti, mutta eiköhän me pärjätä." Harry sanoi. Nappasin meidän laukut vielä takapenkiltä ja työnsin oven jalallani kiinni.

"Kiitos kyydistä." Sanoin Annelle.

"Ole hyvä, Louis. Soittakaa jos tulee jotain." Anne hymähti.

"Joo joo, moikka!" Harry huikkasi ja työnsi etuoven kiinni.

"Onpa ihana olla kotona." Hän sanoi huokaisten syvään ja lähti konkkaamaan keppien kanssa kohti kotioveaan.

Kävelin Harryn perässä kantaen meidän molempien laukkuja. Ihanaa, että saamme olla nyt hetken aikaa kahdestaan kun Gemmakin on Lottien kanssa meillä.

-

"Täytyy sanoa, että oli kyllä aikamoinen viikonloppu." Harry sanoi hyppien yhdellä jalalla jääkaapille. Teimme yhdessä iltapalaa. Ja vaikka käskin Harryä istumaan, hän ei voinut mitenkään olla paikallaan.

"Älä muuta sano. Yritetään nyt pysyä pois sieltä sairaalasta." Sanoin ja vein tekemäni leivät pöydälle. Harry nauroi ja pudisti päätään.

"Yritetään." Hän sanoi ja nappasi maitopurkin jääkaapista.

Puhelimeni tärisi tiskipöydällä. Taas äitini... Eikö hän voi antaa minun olla?

"Louis, etkö voisi vastata äidillesi. Käyttäydyt vähän turhan ilkeästi." Harry sanoi ja istahti pöydän ääreen. Ja äitikö ei sitten käyttäytynyt ilkeästi minua kohtaan?

"En voi. Minulla ei ole hänelle mitään asiaa." Mutisin.

"No anna minä vastaan." Harry sanoi ja ojensi kättään.

"Mitä?" Kysyin ja katsoin häntä ihmeissäni.

"Anna se puhelin tänne ennen kuin äitisi lopettaa." Harry sanoi.

"Mutta-"

"Tänne nyt se puhelin."

Huokaisin syvään ja nappasin puhelimeni tiskipöydältä ojentaen sen Harrylle.

"Moikka, Harry täällä." Harry tervehti iloisesti. Olisi nyt edes minun puolella tässä asiassa.

"Joo, juuri sen takia.." Harry puhui äidilleni.

"Aijaa, okei. No voin antaa Louisille." Hän sanoi, jolloin pudistin päätäni hyvinkin nopeasti.

"Äidilläsi on asiaa." Harry sanoi ja työnsi puhelinta minua kohti. Pudistin päätäni uudelleen, jolloin Harry nousi ylös pöydän äärestä ja kirjaimellisesti työnsi puhelimen käteeni.

"Hänellä on hyviä uutisia."

Huokaisin syvään ja vein puhelimen korvalleni.

"Joo?" Mumisin hiljaa.

"Louis, en halua, että olet vihainen minulle." Äitini sanoi.

"En haluaisi minäkään, mutta on pakko." Sanoin. Harry pudisti vieressäni päätään ja nojautui sitten tiskipöytää vasten seisoen vain yhdellä jalallaan.

"Olen tässä miettinyt sitä huomista peliäsi.." Äiti sanoi.

"...Ja?" Sanoin kysyvästi.

"Minun puolestani saat pelata." En ollut uskoa korviani.