30 ennen 30

1. Järjestä hyvät bileet

- Elinalle! Hyvää 29. syntymäpäivää!

Kun kilistelin ystävieni kanssa, yritin hymyillä ja unohtaa, että vietin sekä kesän viimeistä vapaata viikonloppuiltaa että viimeistä siedettävissä lukemissa olevaa syntymäpäivää. Ystäväni Mira ja Miska-Tuulia olivat tuoneet lasissani pirskahtelevan kuohuviinin juhlistaakseen syntymäpäivääni, vaikka minusta koko päivässä ei ollut mitään juhlistamista. (Siinä vaiheessa en vielä lainkaan osannut aavistaa, että illan kuluessa tapahtuisi paljon: Paavo Väyrynen pelastaisi minut, ratkaisisin energiakriisin, salaperäinen geologinen ilmiö aiheuttaisi minulle allergisen reaktion ja kaupunkiin saapuisi pitkä, komea muukalainen.)

- Hei, Elina. Hieman iloisempi ilme, olet sentään huomisen syntymäpäiväsankari.

- En vain voi uskoa, että jo huomenna olen niin vanha !

- Ikäsi alkaa kuitenkin vielä kakkosella eikä kolmosella kuten minulla, Mira yritti lohduttaa minua, mutta totesin synkeästi vastaan:

- Kai sinä opettajana tiedät, että pyöristyssääntöjen mukaan kaksikymmentäyhdeksän on ihan sama kuin kolmekymmentä.

- Hyvä, sinun pitääkin suhtautua ikääsi kuin numeroon!

Miska-Tuulia yritti vakuuttaa minut siitä, ettei yksi numero estäisi minua olemasta hyvännäköinen ja menestyvä.

- Katso vaikka Madonnaa tai George Clooneya, jos kaipaat todisteita teorialleni.

- Enpä usko, että Madonna ja George Clooney saivat ensimmäiset ryppynsä alle kolmekymmentävuotiaana.

Osoitin sormellani aivan selvästi erottuvaa ryppyä, jonka olin juuri samana aamuna löytänyt huolellisen tarkastelun yhteydessä silmäkulmastani. Mira ja Miska-Tuulia nojautuivat lähemmäksi ja siristivät silmiään teeskennellen, etteivät nähneet mitään.

- Pahinta on, että tuo ryppy on ainoa asia, joka elämässäni on muuttunut tämän vuoden aikana! Painan edelleen viisi kiloa liikaa, asun edelleen pikkukaupungissa ja ennen kaikkea olen edelleen - ja luultavasti myös aina ja iankaikkisesti - sinkku .

Mira ja Miska-Tuulia katsoivat toisiaan, kohottivat kulmakarvojaan ja huokaisivat. He olivat kuulleet tämän ennenkin.

- Jos jatkat naamasi rytistelyä samaan malliin, vuoden kuluttua ryppysi saavat jo lapsenlapsia.

- Pitääkö sinun juuri tänään murehtia vanhenemista? Jätät parhaillaan käyttämättä loistavan tekosyyn juoda kuohuviiniä hyvällä omallatunnolla. Sitä paitsi, me ostimme kerrankin kallista kuohuviiniä ihan syntymäpäiviesi takia.

Mira täytti kuohuviinilasini piripintaan ja heilutteli sitä nenäni alla. Tartuin lasiin vaistomaisesti, ettei se läikkyisi yli. Katsoin kerrankin kallista kuohuviiniä, joka oli jo kaadettu lasiin. Enhän minä nyt voinut jättää arvokasta ainetta juomattakaan, varsinkaan kun se oli minua varten ostettu. Päätin ottaa vielä ihan pienen kulauksen ystävieni mieliksi.

Tunsin hämmästyttävän nopeasti kuplien pirskahtelevan päässäni riemukkaasti. Humahtivatkohan kalliiden kuohuviinien kuplat jotenkin helpommin päähän? Päätin, että empiirisen tutkimuksen nimissä minun oli epäitsekkäästi pakko kokeilla uudestaan.

- Kai sitä vielä pari lasillista voisi ottaa, synttärit ja kaikki, sanoin pitäen edelleen suuta mutrussa, vaikka se olikin jo todella vaikeaa.

- Elinalle! huudahtivat Mira ja Miska-Tuulia ja kohottivat lasinsa juhlallisesti. Minäkin nostin lasini ilmaan ja julistin:

- Ei tunnu enää yhtään pahalta täyttää 29!

Paitsi että joka kerta, kun ajattelin tuota karmeaa lukua, tunsin veitsen uppoavan keuhkoihini ja hengitykseni pysähtyvän. Jos en voinut välttää vanhenemista, olisin ainakin halunnut unohtaa sen ja pitää kunnon bileet. Entinen luokkakaverini, nykyinen kollegani Miska-Tuulia sekä entinen kollegani, nykyinen sydänystäväni Mira olivat tietenkin parasta mahdollista seuraa, mutta en olisi pistänyt pahakseni, vaikka porukkaa olisi ollut paljoltikin. Olin kyllä lähettänyt kutsuja kaikkialle, mutta hedelmälliset bileeni olivat tänäkin vuonna rutistuneet rusinaksi. Ihmiset olivat ilmeisesti alkaneet kuvitella, etten osannut järjestää hyviä bileitä ihan vain sen perusteella, että parit viime bileet olivat olleet hieman kuivemmat. (Enkä nyt kuivuudella viittaa juoman vähyyteen, sillä alkoholipitoista oli kyllä aina riittänyt vieraillekin, vaikka olin itsekin hoitanut osuuteni vähintäänkin kunniakkaasti.) Viime aikoina oli vain ollut todella vaikeaa järjestää isoja bileitä, koska kaikki entiset kaverini olivat joko muuttaneet Helsinkiin työn perässä tai sitten maalle miehen perässä. Jopa pikkuveljeni Tuomas oli perunut tulonsa flunssan varjolla, vaikkei yleensä kieltäytynyt yhdestäkään kutsusta, johon sisältyi Tuomaksen lempijuomaa (eli mitä tahansa, jonka eteen saattoi lisätä ilmaista).