Luulotautiset [TAUOLLA}

4. Kun me lähdettiin Muumitaloon

Mä olin todella vihainen itselleni ja Ninnille talsiessani vilkkain askelin kotia kohti. Heiluttelin tupakkaa raivokkaasti kädessäni, ja tuuli viskoi mun hiuksia yhtenä takkupesänä puolelta toiselle. Miksi mä olin ajatellut, että Ninnin pyytäminen Luulotautisiin oli hyvä idea? Ja miksi helvetissä mä olin vielä mennyt sen kanssa sänkyyn? Ninni oli sinnikäs ja uskomattoman ehdoton luonteeltaan. Jos se oli eilen saanut päähänsä, että voisi saada mut takaisin, se ei hevillä luopuisi siitä ajatuksesta. Ihan kuin silloin, kun se oli vakuuttunut siitä, että anjovis on oliivilajike.

Ohitin kolme potkulaudoilla kulkevaa kymmenvuotiasta poikaa huoltoaseman mäessä. Ne puhui pullistellen jostain räiskintäpelistä, ja mun teki mieli tönäistä edes yksi niistä kumoon, mutta hillitsin haluni laittamalla kädet puuskaan. Mulla oli edelleen savuke kädessäni, joten takkini hihaan paloi pyöreä reikä.

"Vittu", ärähdin ääneen, ja heitin tupakan pelästyneenä maahan. Kaivoin äkäisenä koko askin taskustani, ja viskoin sen sisällön kostealle asvaltille. Typerät, sademetsiä tuhoavat kääryleet. Kääntyessäni kotikadulleni vilkaisin taakseni, ja huomasin poikien rullaneen tupakoiden luokse, ja noukkivan niitä maasta. Toivottavasti saisivat keuhkosyövän.

Riuhtaisin rappukäytävän oven auki, ja loikin portaat ylös ensimmäiseen kerrokseen. Kaivoin taskustani kilisevän avainnipun, jossa komeili haalistunut Batman-figuuri ja ainakin viisi pyöränavainta, joista yksikään ei sopinut mun nykyisen kaksipyöräisen vannelukkoon.

Asunnossa mua tervehti imurin hurina. Pitkän eteiskäytävän matto oli poissa, ja lehtikori oli kadonnut puisen arkun päältä. Vedin oven perässäni kiinni, ja heitin takkini naulakkoon, kun imuri sammui, ja äidin pää pilkisti olohuoneesta. Sen ohuet, punaiset hiukset oli ponihännällä ja silmälasit huurussa.

"Oho, suakin näkee", äiti sanoi sarkastisesti.

"Joo, älä puhu mulle", huokaisin, ja riisuin kenkäni. Äiti astui eteiseen, sen sinisillä siivoushanskoilla varustetut kädet oli ristissä rinnalla, ja ruskeissa veluuri-housuissa oli maalitahroja muutaman vuoden takaisesta maalausurakasta mummolassa.

"Sä olet Senni aikuinen, mutta olisi ihan suotavaa, jos kertoisit, missä milloinkin liikut. Varsinkin, kun sua ei ole näkynyt täällä nyt kahteen yöhön", äiti sanoi painokkaasti. Sen jalassa olevat crocsit oli eri paria.

"Sori", sanoin ja halusin vain kuumeisesti paeta huoneeseeni, joten tartuin suljetun oven kahvaan. "Mä olin toissayön M-H:lla. Ja eilen Ninnillä", lisäsin, jotta äiti jättäisi mut rauhaan.Äidin kulmat kohosivat yllättyneenä.

"Ninnillä?" äiti toisti, "Mitä sille kuuluu? Oletteko te...", se aloitti, muttei saanut lausettaan loppuun. Äiti oli pitänyt Ninnistä kovasti, eikä sille ollut ongelma, että mulla oli tyttöystävä. Se ei vaan osannut ikinä päättää lauseita, jotka sivusivat jotenkin mun sukupuolielämää. Oli siis sanomattakin selvää, etten mä ollut saanut koskaan äidiltä kovinkaan laadukasta seksuaalikasvatusta.

"Ei", huokaisin, "Eikö sun pitäisi olla sammuttamassa jotain tulipaloja?"

Äiti oli ammatiltaan palomies, ja se oli hyvin intohimoinen työnsä suhteen. Meillä oli jokaisessa huoneessa palovaroitin, lyhdyissä sai olla vain sähkötuikkuja, ja vapaapäivinäkin äiti päivitteli tilannehuonetta ainakin tunnin välein nähdäkseen, missä paloi ja kuinka pahasti.

"Vapaapäivä, siksi myös siivouspäivä", äiti totesi, ja se kuulosti mun korviin hieman pettyneeltä, kun joutuikin heilumaan tänään mopin, eikä letkun varressa. Nyökyttelin päätäni, ja raotin huoneeni ovea merkiksi siitä, että mua ei kiinnostanut juuri nyt keskustella äitini kanssa yhtään enempää.