Oppitunti minusta

|§ 1.Luku §|

Minähän en ollut normaali. En sitten koskaan, enkä myöskään ikinä, enkä milloinkaan tulisi olemaan. Tai no, voisinhan minä olla jos sattuisit löytämään jotain normaalia siitä, että olen tyttö, vaikka olen poika. Luit oikein. Mitenkö selitän tämän? No, minä näytän pojalta, mutta myös en näytä. Minun kehoni on pojan, mutta vaatteeni ovat tyttöjen. Kaikki. Jos sitten ajatellaan sitä puolta, mitä et näe ennen kuin nyt päästäessäni sinut pääni sisään. Jos minut nimittäin riisuttaisiin tästä säälittävästä kuoresta, joka sisältää jonkun viallisen geenin muokkaaman peniksen niin ilman kuortani minä olen satayksiprosenttisesti tyttö. Numero yksi löytyy tästä luvusta vain varmuuden vuoksi, että nyt ihan varmasti ymmärtäisit sen faktan, että olen tyttö. Kaikki, mitä näet, on harhaa. Kaikki sanat, mitä kuulet suustani, ovat totta. Muista se. Muistathan nyt varmasti? Nyt varmasti mietit, olenko aina näin ärsyttävä. Vastaus on vahva kyllä. On pakko olla ärsyttävä, jos kukaan ei muuten ota vakavasti. Ottaisitko sinä vakavasti minut, jos tulisin pyörittelemään penistäni naamasi edessä ja hokisin, että olen tyttö. Et, koska katsoisit penistäni ja ajattelisit salaa, että onpa minulla suuri penis ikäisekseni. Nyt ajattelet, että olen ällöttävä ja puhun jo näin alussa liikaa peniksestäni. Seuraavaksi ajattelet, ettei minulla varmasti ole niin suuri penis, kun kerron sen olevan. Minäpä kerron salaisuuden, se on keskimääräistä suurempi, enkä edes tee sillä mitään. Nyt mietit, miksi puhun suoraan sinulle. Kerron sinulle heti vastauksen. Siksi koska kerron sinulle tarinani niin, että pääset nauttimaan ylitsepursuavan ärsyttävästä luonteestani.

Jos aloitetaan tarinani vaikkapa sillä, että omistan paljon vihamiehiä, mikä ei tule varmasti yllätyksenä sinulle. Jopa omat vanhempani ovat vihamiehiäni. Isäni nimittäin otti ja lähti kun olin viisi, ihan vain siksi, etten suostunut tunkemaan päälleni ikivanhaa supersankaripukua. Tai no, saattoi siinä olla taustalla jotain muutakin. Kuten esimerkiksi se kerta, kun olimme isän ja hänen työkavereidensa kanssa kaupassa ja minä vedin itkupotkuraivarit, koska en saanut Prinsessa Ruususen pinkkiä mekkoa ja tiaraa. Nyt ajattelet, että olen kliseinen transu, joka on syntynyt viralliseen transumuottiin. Minäpä kerron sinulle salaisuuden, sellaista muottia ei ole. Tai no, ehkä sellainen pieni ja mitätön muotti johon on survottu koko tylsä elämäni. Minä voin kuitenkin kertoa sinulle yhden asian. Nimittäin minä en ole se, joka tässä on survoutunut johonkin kliseiseen muottiin vaan te ihmiset. Jokainen teistä. Vaikka väittäisitte mitä, olisitte katsoneet minua oudosti, jos olisitte olleet samassa päiväkodissa kanssani. Jokainen teistä olisi syrjinyt minua ja laittanut minut leikkimään yksin kotia. Nyt sinä kuitenkin siinä muka suvaitsevaisena ajattelet, että "minä en varmasti olisi tehnyt noin, ellei tuo sattuisi olemaan noin ärsyttävä." ja pyh. Voin kertoa teille, että niin pienenä teillä ei ole suvaitsevaisuutta, ellei sitä lue teidän vanhempienne pyhissä kasvatusoppaissa. Eikä sitä lukenut silloin kun minä olin pieni. Nykyään kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja muuta soopaa, mutta ei silloin. Silloin lääkärit, tarhatädit, sukulaiset ja kaikki muutkin ihmiset päättelivät, etten varmasti ole edes ihminen. Tai, että minussa on vähintäänkin joku synnynnäisen vamman tapainen vika. Niinhän minulla käytännössä onkin. Teorioita on tosin paljon, enkä itsekään tiedä, mikä minua vaivaa, mutta miksi se nyt on niin tärkeää? Eikö minun voisi antaa nyt vain olla tyttö ja sen pituinen se. Miksi vatvoa sitä, kasvatettiinko minut väärin ja tämän takia minun kokemukseni itsestäni on vääristynyt, ja että pitäisikö minut nyt sitten korjata jollakin tavalla? Minä vastaisin tähän, että kyllä, minut pitäisi korjata. Minun tavallista suurempi penikseni pitäisi leikata pois ja antaa jollekin millin mittaisen peniksen omistavalle kusipäälle, joka kompensoi peniksensä kokoaan aukomalla päätään minulle. Niin ja tilalle voitaisiin laittaa se, mikä haaraväliini oikeasti kuuluu. Nyt ajattelet, että juuri kun pidit minua viisaana, pilasin kaiken alkamalla jälleen puhumaan peniksestäni. Seuraavaksi ajattelet, että varmasti pidän salaa peniksestäni, sillä puhun siitä koko ajan, mutta olet väärässä, ainakin osittain. Pitäisin nimittäin peniksestäni jos se olisi jonkun kivan ja söpön pojan haaravälissä. Nyt ajattelet, ettei minulla varmasti ole kavereita, koska olen ärsyttävä ja puhun vain peniksestäni. Et muuten juuri ottanut huomioon, että sinäkin ajattelet penistäni joka kerta kun mainitsen siitä. Olemme siis yhtä pahoja tämän asian suhteen. Enkä minä ole ärsyttävä, minä vain haluan ärsyttää sinua. Ei mitään logiikkaa, eikö niin? Nyt huomaat, etten kommentoinut mitään kaveriasiaan ja päättelet viisaasti tästä, ettei minulla ole kavereita. Hah! Olet pahasti väärässä. Minulla on kaveri. Hänen nimensä on Niall. Tosin hän on kaverini vain siksi, ettei hänellä ole muitakaan ja myös siksi, että auon päätäni hänen kiusaajilleen. Se on hauskaa. Nautin siitä melkein yhtä paljon kuin sinun ärsyttämisestäsi. Niall on homo. Nyt naurahdat ja ajattelet, että olisihan sekin pitänyt arvata. Homo ja transu. Oivallinen yhdistelmä. Se on kyllä totta, jos ei ota huomioon sitä pikkuseikkaa, että kaikki koulustamme tosissaan luulevat minun olevan vain tosi tyttömäinen homo. Niin ja sitten on se ällöttävämpi pikkuseikka, että he oikeasti luulevat, että olen yhdessä Niallin kanssa. Nyt tuomitsit minut huonoksi kaveriksi, koska sanoin häntä ällöttäväksi. Älä huoli, Niall sanoo minua maailman ällöttävimmäksi tyttöystäväehdokkaaksi. Meillä on hyvin lämmin ystävyyssuhde, eikö totta? Jätit huomioimatta, että hän sanoi minua tytöksi. Sen enempää en voisi häneltä pyytääkään. Ystävyssuhteemme on siis oikeasti lämmin.

Voisin kertoa sinulle enemmänkin peniksestäni ja siitä, mitä todennäköisesti ajattelet tätä lukiessasi, mutta äitini huutaa minua syömään. Ai niin, taisin unohtaa kertoa hänestä. Hän on nainen, jonka titteli on olla äitini, muuta hän ei ole. Hän ruokkii minut, majottaa minut ja pesee vaatteeni. Muuta hän ei tee minun suhteeni, sillä häntä ei kiinnosta. Julmaa, eikö? Minua se ei tosin haittaa, koska minuakaan ei kiinnosta nainen, joka sanoo minua pojaksi. Nyt minä menen syömään hänen pahvisia kaupan pakastealtaasta ostettuja lihapulliaan ja perunamuussia joka muistuttaa enemmänkin perunavettä. Nyt ajattelet, että olen kiittämätön kakara, enkä ansaitse edes noita kyseisiä perustarpeita, joita hän minulle tarjoaa. Ei hänkään ansaitse minun olemassaoloaan, joten olemme tasoissa. Nyt minä kuitenkin menen.

Ai niin, älä anna lukemasi hämätä, tämä oli nimittäin vasta toinen puoleni. Se puoli, jonka minä näytän kaikille. Näytin sen varmuuden vuoksi myös sinulle, jotta varmasti ymmärtäisit, että olen tyttö, eikä sinun kannata kyseenalaistaa minua, nimittäin murskaan sinut omilla ajatuksillasi. Okei, ehkä tuo viimeisin lause meni vähän yli. Vain vähän yli.