On kulunut kuusi kuukautta hänen lähdöstään. Kaikki on jo kohdallaan, niin ainakin luulisin.
Kaadan itselleni kupin teetä, valkoista laatua lempeän makunsa vuoksi. Auringon säteet alkavat nousta kattojen ylle, kello on jo seitsemän. Tiedän, että tänään olisi monta asiaa tehtävänä, mutta nyt haluan vain istua ja nauttia elämästä.
Vihdoin voin kertoa olevani kunnossa. Vihdoin voin sanoa, että enää suru ei ole ainoa tunteeni. Silti en koskaan unohda häntä, ikäväni on ikuista. Niin sen kuuluukin olla.
Nielaisen viimeisenkin tipan teestäni ja katson ulos. Taivaalla leijailee vain muutama pilvi, päivästäni tulee varmasti mahtava.
YOU ARE READING
You Didn't Farewell | Suomeksi
General FictionTarina itsensä etsimisestä, menetyksestä ja uudesta rakkaudesta.
