24. Vaarallisilla vesillä

14.2K 635 555
                                    

[Kirjailijan kommentti:] Hyvää iltaa kaikille! :) Kiitos kaikista tykkäyksistä, kommenteista ja tervetuloa uusille seuraajille. 

Tämän luvun kanssa kesti hieman, sillä en oikeasti tiennyt miten aloittaisin tämän luvun. Mutta sain kuin sainkin sen jotenkin kokoon, mutta kaikkia niitä kohtauksia joita olen Snapchatissa jakanut ei ole tässä luvussa. Siirsin ne seuraavaan lukuun, sillä muuten tästä luvusta olisi tullut ihan liian pitkä.

Ja jos haluatte niin voitte seurata fanisivustoani Instagramissa, nimimerkkini siellä on charlotte_scar ja Snaphatissa käyttäjänimeni on lottiesdreams. Siellä julkaisen aina hieman enemmän maistiaisia, myös muista tarinoistani :)

Mutta toivottavasti pidätte tästä luvusta, vaikka se ei olekaan kovin iloinen.

Charlotte

----------

----------

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.


Anton

Tuska.

Viha.

Kipu.

Ne olivat kolme parasta ystävääni, joihin olin tutustunut näiden kahden vuoden aikana. Ne olivat pitäneet minulle seuraa joka hetki, joka sekunti. En ollut enää edes osannut elää ilman niitä, sillä ne olivat osa minua. Ne olivat osa arkipäivästä elämääni, ja en osannut ajatella elämääni ilman niiden läsnäoloa.

Ne olivat juurtuneet kiinni sieluuni, syvälle sydämeeni ja en tiennyt miten päästä niistä eroon.

Kukaan muu ei nähnyt niitä, kukaan muu ei tiennyt niistä mitään. Ne kulkivat mukanani joka päivä, joka ikiseen paikkaan. Ne seurasivat minua kaikkialle, pitäen tiukasti hihansuustani kiinni ihan kuin peläten, että joku päivä hylkäisin ne.

Mutta ne olivat uskollisia ystäviä, jotka eivät jättäneet koskaan yksin. Eivät edes silloin, kun painauduin sängylleni makaamaan ja suljin silmäni. Ne olivat aina läsnä, ne olivat aina vierelläni. Ei ollut väliä mitä tein tai kenen kanssa olin, sillä ne olivat aina siellä odottamassa sitä hetkeä, kun vaipuisin omiin synkkiin ajatuksiini.

Mutta olin päässyt niistä eroon. Olin hetken ajan tuntenut kuinka ihanaa elämä oli ilman niitä kolmea tunnetta, jotka olivat valvottaneet minua öisin. Ne olivat jättäneet minut rauhaan aina, kun olin Aamun seurassa.

Hän oli syy miksi en tuntenut tuskaa, vihaa tai kipua. Hän oli syy miksi olin saanut elämäniloni takaisin. Hän oli syy miksi olin kääntänyt uuden lehden elämässäni, mutta Aamu oli myös syy siihen, miksi tunsin ystävieni palaavan sieluni pimeimpään kolkkaan.

Ne hiipivät kuin varkain takaisin. Ehkä ne olivat koko ajan olleet odottamassa milloin murtuisin, milloin elämäni palaisi takaisin siihen tuttuun synkkyyteen, josta olin Aamun avulla noussut.

AntonWhere stories live. Discover now