Lied to Love (in finnish)

Luku 23

"Mä en tiedä, mitä sanoa, koska mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta tosta. Mutta tiedäthän sä, että sun tulee enemmin tai myöhemmin valita noiden kahden jätkän väliltä?" Alex sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Tiedän. Mä tuun särkee siinä toisen sydämen", kuiskasin ja annoin kyyneleen valua poskeani pitkin alas.

***

Alex oli halunnut piristää minua, joten hän oli tilannut meille pizzat ja niitä odotellessamme olimme selanneet vanhaa valokuva-albumia. Istuimme olohuoneen sohvalla ja nauroimme huvittaville sisaruskuvillemme.

"Katso tätä", Alex nauroi osoittaessaan kuvaa, jossa olin silloin kolme ja Alex viisi. Kummallakin oli päällä naisten bikinit, hellehatut sekä aurinkolasit, ja poseerasimme kameralle. Nauroin vielä entistä kovempaa, ja mahaani alkoi pistää.

"Me ollaan oltu kunnon supermalleja sillon", naureskelin ja pyyhin kyyneleet silmäkulmistani.

Samassa ovikello soi, ja Alex meni avaamaan. Pian hän tulikin takaisin kaksi pizzalaatikkoa kädessään.

"Ruoka on valmista", hän virnisti ja käveli keittiöön.

Nousin ylös sohvalta ja kävelin hänen perässään. Alex laski pizzat keittiön pöydälle, otti pizzaleikkurin ja leikkasi pizzat siivuiksi. Haukkasin heti palan pizzastani ja olisin voinut kuolla nautinnosta, sillä en muistanut, miten hyvää pizza voi olla.

"Mä ajattelin, jos katsottaisiin joku leffa?" Alex kysyi syötyämme. Nyökkäsin vastaukseksi.

"Mitä me sit katsottaisiin?" Kysyin.

Katsoimme hetken hiljaa toisiamme, kunnes kummallakin välähti samaan aikaan.

"The Expendables!" Huusimme samaan aikaan, jonka jälkeen puhkesimme uudestaan nauruun.

"Milloinkohan me katsottiin se viimeksi?" Kysyin.

"En ees muista, siitä on vissiin sit niin pitkä aika", Alex vastasi.

"Jep, mutta mä teen vaikka popparit, niin hoida sä se leffa valmiiks", sanoin.

"Okei", Alex sanoi ja käveli pois keittiöstä.

Kävelin yhdelle keittiön kaapeista, otin sieltä popparipussin ja laitoin sen mikroon. Seurasin tarkasti, miten popparit poksahtelivat pussissa, ja lopulta mikro kilahti ilmoittaakseen niiden olevan valmiit. Otin pussin mikrosta ja kaadoin popparit metallikulhoon, jonka jälkeen lisäsin hieman suolaa. Menin vielä käymään jääkaapilla ja otin sieltä kaksi tölkkiä Coca-Colaa. Kävelin herkkujen kanssa takaisin olohuoneeseen, jossa Alex olikin saanut jo elokuvan valmiiksi. Istuin hänen vierelleen sohvalle, ja aloimme katsomaan elokuvaa.

Seurasimme toimintaelokuvaa todella intensiivisesti ja puhuimme vasta, kun elokuvan lopputekstit rupesivat pyörimään television ruudussa. Haukottelin ja katsoin kelloa, mikä näytti puoli yhdeksää. Miten aika olikaan mennyt niin nopeasti?

"Toi leffa ei sitten petä ikinä", Alex sanoi ja venytteli paikoillaan.

"Ei niin. Mutta mua väsyttää ihan sikana, joten meen nyt yläkertaan pesemään hiukset ja teen muut iltatoimet", sanoin noustessani ylös.

"Okei, mä siivoon meidän jäljet täältä."

Lähdin kävelemään portaita ylös kohti huonettani. Otin sieltä pikaisesti puhtaat alusvaatteet, pehmeät, valkoiset yöshortsit sekä löysän, harmaan T-paidan ja kävelin kylpyhuoneeseen. Riisuin vaatteeni ja astuin lämpimään suihkuun. Pesin hiukseni nopeasti, jonka jälkeen sammutin suihkun ja rupesin kuivaamaan itseäni. Kiedoin pyyhkeen hiuksieni ympärille turbaaniksi ja puin vaatteeni päälle.

Pestyäni hampaani hiivin takaisin huoneeseeni. Otin pyyhkeen hiuksistani, laitoin sen kuivumaan tuolilleni ja tein pikaisesti läksyt, jonka jälkeen pakkasin huomiset tarvittavat koulukirjani valmiiksi laukkuuni. Harjasin vielä pikaisesti hiukseni, jotta ne eivät olisi aamulla niin pahassa takussa. Tehtyäni sen, kävelin sänkyni luo ja otin koristetyynyt ja sängynpeitteen pois. Laitoin vielä pikaisesti kännykkääni herätyksen ja kömmin lakanoideni väliin.

Juuri, kun olin nukahtamassa, kännykkäni piippasi kaksi kertaa. Otin sen yöpöydältäni ja avasin lukituksen. Olin saanut kaksi viestiä, ja ne olivat tulleet tismalleen samalla kellonajalla. Katsoin viestien lähettäjien nimet: Jacob ja Mikael. Nielaisin ja avasin ensimmäisenä Jacobin viestin.

"Sori, kun mä en kerennyt soittaa sulle enää tänää. Nähdään huomenna! Öitä <3"

Pieni hymy nousi kasvoilleni, ja siirryin Mikaelin viestiin.

"Haluun, että tiedät, että mä en luovuta sun suhteen niin helpolla! Öitä <3"

Pieni hymyni huuhtoutui yhtä nopeasti pois kasvoiltani, kuin se oli siihen tullut. Laskin kännykkäni takaisin yöpöydälleni ja käperryin peittooni. Suljin silmäni toivoen, että uneni osaisi kertoa minulle, mitä tehdä seuraavaksi. Lopulta vaivuin syvään uneen.

//Jes, sain tän nyt valmiiks!! Tää oli tosiaan tämmöi pieni välivaihe, mutta seuraavassa luvussa tulee tapahtuu taas vähän kaikennäköistä 😉

Muistakaa tykätä ja kommentoida, sillä ne antaa inspistä kirjottamiseen ❤️❤️

Hyvää yötä ❤️