Lapsuuteni loppui kun lakkasin uskomasta ihmeisiin. Minusta ei tulisi mitään. Puberteetti iski mutta en ollut pitkä kuten ystäväni. Olin onneton pikku rääpäle. Siksi aloitin baletin. Se oli vaikeaa, etenkin myöhäisellä iällä aloitettuna, mutta halusin puskea itseni äärirajoille. Halusin tuntea kivun joka lihaksessa neljän tunnin treenin jälkeen. Olin hulluna tanssimiseen. Kaverini lopetti baletin. Hän koki sen epämukavaksi, sillä hän ei enää ollut ketterä. Hän oli saanut muotoja ja olin hänelle kateellinen. Kun hän lopetti baletin en enää ollut. Olin iloinen. Yksi kilpailija poissa pelistä. Ei olisi pitänyt ajatella niin. Ajattelin silti. Olin parempi kuin muut. Olin arabialainen ratsu aasien joukossa. Olin paras.
