Guilty >>(Larry Stylinson in finnish)

~Merkattu~

"Mut jos et mukaan tuu, onneks halvasta ja huonostakin viinistä voi humaltuu."

-----------------

Harry's POV:

Hengitykseni oli katkonaista, enkä saisi tasattua sitä hetkeen. Louis tutki minua sinisillä silmillään samalla kun vei kätensä minun paitani alle. Tärisin ja purin huultani katsoen viattomia sinisiä silmiä. Pojan viedessä kätensä etumukselleni vedin nopeasti henkeä ja otin tuon kädestä kiinni. "En halua." kuiskasin kiemurellen epämukavasti vessan seinää vasten.

"Mutta minä haluan. Haluan koskea sinua ja tehdä olosi mukavaksi."

Louis sanoi itsevarmasti. Pudistelin päätäni ja katsoin tauotta Louisin silmiä, tai no en ollut varma enään oliko kyseessä Louis, ainakin hän oli sitten muuttunut liian pelottavaksi.

"Et halua minua, minussa on mielestäsi liikaa vikoja, en ole täydellinen, kukaan ei ole täydellinen."

Louis mutisi lopulta itkien taas. Hengitin syvään ja taas liikkeitäni varoen kosketin Tomlinsonin kättä, tuo tärisi aivan helvetisti. Ja taas samaa rataa, kiedoin käteni Lousiin ympärille ja tuo painautui tiukasti minua vasten.

"Sinä olet täydellinen Lou." kuiskasin tuon korvaan jolloin sinisilmä rauhoittui hieman

Miljoonien lupausten jälkeen Louis nukahti sängylleen kädet ympärilläni. Olin luvannut nukkua Louisin vieressä. Huokaisi hiljaa ja paransi asentoani jääden katselemaan bruneten kasvoja. Louis oli kaunis nukkuessaan. Pian omatkin silmäni lipsuivat kiinni ja nukahdin pienesti hymyillen.

Heräsin kamalaan kolinaan ja yritin kääriytyä vain enemmän peittoon kylmyyden tunteen tullessa. Päätäni oli ruvennut myös särkemään. "Lou....?" inisin kun ei löytänyt toista viereltäni. Missä tuo sinisilmä oli? Minähän nukahdin hänen viereen?

Avasin silmäni haukotellen ja hätkähdin huomaten Louisin istuvan reppu selässä ikkunalaudalla. "Mitä sä teet?" kysyin hiljaa kääriytyen peittoon.

"Karkaan, kauas pois, sinne mihin kuulunkin."
Louis kuikskasi selvästi tiirikoiden ikkunaa auki.
"Et sä voi karata, eihän täältä pääse pois ominavuin...." piipitin epätoivoisesti. Huone oli pimeä ja säpsähdin hieman Louisin katsoessa minua sinisillä silmillään, niiden väri näkyi kirkkaasti pimeässä, niinkuin elokuvissa.

"Kaikkialta pääsee pois jos vain haluaa, sen eteen pitää vain tehdä asioita. Oletko mukana Haz?"

Pudistelin päätäni pitäen katseeni Louisilla. Minä en todellakaan lähtisi vaarantamaan henkeäni. Sinisilmä sai ikkunan auki ja tuo laittoi jalat yli ikkunan.
"Älä mee." kitisin. En halunnut Louisin lähtevän, halusin tuon vierelleni kertomaan menneisyydestäni ja muutenkin haistelemaan tuon hyvän tuoksuisia hiuksia.

"Mailma kutsuu Harold rakas, me voidaan olla ikuisesti yhdessä jos tulet mukaani." Louis kuiski ojentaen kättään. En ymmärtänyt Louisia, en todellakaan. Sen sijaan että olisin ojentanut kätenu katselin huultani purren tuon vartaloa, eihän pojalla ollut päällään kuin collarit ja avonainen huppari jonka alta paljastui tuon paljas vatsa ja rintakehä. Silmäni suurenivat kun sinisilmä sytytti tupakan, ei täällä saannut polttaa.

"Tuo on kielettyä." Inisin käpertyen paremmin peittoon.

"Älä valita siinä! Anna mun tehdä mitä teen ja kantaa vastuu siitä, okei?" Louis ärähti ja asteli tupakka huuliensa välissä luokseni. Tomlinson puhalsi savua naamaani ja suljin silmmäni pidättäen hengitystä. Kiljaisin kun tunsin pienen hetken poltetta kädelläni. Avasin silmäni, Louis oli painanut tupakan käteeni.

"Mun, ja ylpeä siitä." Louis kuiskasi ja käpertyi viereeni nukahtaen uudestaan.

Olin aivan pihalla mitä tapahtui juuri äskön, mikä Louisilla oli? Vedin peittoa päälleni, en jaksanut mennä sulkemaan ikkunaa enkä tehdä pahemmin muutakaan. En saisi enään unta, en tämäjälkeen. Pääni oli sekaisin tästä kaikesta.

-----------------------

Tiiän, siitä on kauan, todella kauan...anteeksi siitä, selitystä asiaan ei ole