Lied to Love (in finnish)

Luku 10

Kävelimme pois.

***

"Noni, missä täällä on ensiaputarvikkeita?" Kysyin Mikaelilta.

"Ei sun tarvii hoivata mua, ei tässä oikeesti oo mitään", hän sanoi.

"Älä valehtele. Kyl mä nään et sua sattuu liikkua", vastasin ja lähdin etsimään lääkekaappia.

Ei mennyt aikaakaan, kun löysin lääkekaapin kodinhoitohuoneesta. Otin sieltä desinfiointiainetta, pumpulia ja sideharsoa. Kävelin takaisin Mikaelin huoneeseen ja asetin tarvikkeet kirjoituspöydälle.

Puhdistin Mikaelin kasvoilta kuivuneen veren pois, jonka jälkeen palasin pöydän luokse. Käännyin katsomaan Mikaelia.

"Paita pois", komensin.

Mikael alkoi hymyilemään viekkaasti, mutta ei tehnyt elettäkään ottaakseen paitaansa pois päältään.

"Idiootti, ei sillä tavalla", naurahdin.

Mikael nyökkäsi pienesti ja otti paitansa pois. Hänen yläkroppansa oli lihaksikas. Ikävä kyllä, lihaksia peitti suuret ja kivuliaat mustelmat.

Istuuduin Mikaelin vierelle hänen sängylleen. Nostin katseeni hänen silmiinsä.

"Miksi sä teit tämän?" Kysyin häneltä.

"Mä olin niin vihanen siitä, ku sanoin sulle niin ilkeästi pelkän haasteen takia", hän vastasi.

"Miks musta tuntuu, et tää ei ollu sun eka kerta? Kaikki näytti nimittäin tuntevan sut", sanoin hänelle.

Mikael nyökkäsi.

"Joo, oon mä siellä pari kertaa käyny päästelemässä höyryjä", hän kertoi.

"Ai 'päästelemässä höyryjä'? Tajuuthan sä, et toi kuulostaa ihan idiootilta?" Sanoin hänelle hiemän ärsyyntyneenä.

Mikael ei vastannut mitään. Hän vain katsoi syliinsä. Nousin ylös seisomaan.

"Mä en jaksa tätä paskaa enää", sanoin.

Mikael katsoi minua ihmeissään.

"Jos sä oikeesti välittäisit musta, sä et menis tonne jonnekin tappelemaan heti, jos meille tulee jostain kinaa!" Korotin ääntäni.

"Väitätkö sä nyt, että mä en oikeesti välitä susta?" Mikael myös korotti ääntään ja nousi ylös seisomaan.

"Ehkäpä. Tähän asti sä oot antanu enemmän negatiivisia ku positiivisia tunnetiloja", vastasin.

Mikael käveli luokseni ja työnsi minut seinää vasten.

"Mitä mun sit pitää tehdä, jotta mä voin todistaa, että mä oikeesti välitän susta?" Hän kysyi.

"Mä en jaksa enää tätä säätöpaskaa. Mä haluun et meistä oikeesti tulis jotain, jos sä kerran oikeesti pidät musta. Mä haluun, että välität musta ja pidät huolta. Mä haluun.." En kerennyt sanoa asiaani loppuun, kun Mikael kumartui suutelemaan minua.

Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja hän veti minut tiukemmin itseään vasten. Keskityin ainoastaan Mikaeliin. Suudelma muuttui koko ajan intohimoisemmaksi.

Lopulta irtauduimme toisistamme henkeä haukkoen. Tilanne rupesi huvittamaan molempia, jolloin aloimme nauraa.

"Pakko myöntää, sua paljon kivempi suudella sillon ku oot selvänä", Mikael hymyili omahyväisenä.

Tökkäisin leikilläni häntä käsivarteen. Lopetin seinään nojaamisen ja siirryin kirjoituspöydän luokse.

"Mä katon viel onks muualla verta", sanoin ja käännyin Mikaelin puoleen.