- En mä haluu!– sanoi Elisabet nauraen.
-No et sit näe kivoi poikii ja muuten kun et seurustele niin...– en kerennyt lopettaa lausetta kunnes El hyppäsi päälleni ja alkoi kutittaa.
-Heeeieiei! Lopeta! Pliis!– huusin nauraen.
Oletan että naapurit ovatkin heränneet huudostani kun ulkona kuuluu huudahduksia että olisimme hiljaa.
-Et sit sano enää mitään parisuhteista tai mä revin sult suun pois!– El katsoi minua murhaavasti.
-Okei okei! Rauhotu!– nostin käteni antautuakseni ja nousin ylös.
Ovikello soi. Siis mitä? Kuka nyt on yöllä hereillä. Tai no... Nehän voivat olla naapurit jotka pitää saarnan siitä että miksi me huudamme keskiyöllä. Ihme ettei kukaan kutsunut poliisit vielä. Olin menossa keittiöön hakemaan juotavaa koska on tullut jano.
Pysähdyin kun El pyysi minua mennä avaamaan oven koska hän oli liian laiska siihen.
*Huokaus*
Menin ovelle ja kun aukasin sen, sieltä hahmottui uninen poika. En ole ennen nähnyt sitä täällä.
-No?– sanoin nopeasti
- Voittekste lopettaa tuon typerän kiljumisen, kiitos?– poika tervehti aika töykeästi.
-No moi vaan sinullekin. Ja me ei laiteta musiikkia täysille koko yöksi niinkuin eräät.– Elisabet jotenkin ilmestyi taakseni.
-En mä joka torstai laita sitä! En ainakaan keskellä viikkoa!– poika, jolla oli siniset silmät ja vaaleat hiukset, huusi kuiskaten.
-No jaa.. Oot kuiteski vieläkin se idiootti kuin ennenkin...– El otti kädestäni kiinni ja veti minut taaksepäin niin nopeasti, etten ehtinyt ymmärtämää mitä justiinsa tapahtui.
Hän sulki oven ja lukitsi sen nopeasti. Kuulin oven takana koputuksia ja ei kovin kivoja sanoja, joten katoin Elisabetia ja näin että hän oli melkein puhkeamassa nauruun.
-Mitä vitsiä juuri tapahtui??– silmäni olivat lautasen kokoiset. Hän vain seisoi tai siis jo makasi lattialla nauraen.
En saanut vieläkään vastausta. Mitä hittoa? Se poika ei näköjään ollut
parhaasta päästä.
-Aiotko kertoa vai et?– minua ärsytti etten saanut vastausta.
-ELISABET!!– kuului ovelta.
El pysähtyi ja ei sanonut sanaakaan. Hän nousi lattialta ja meni ovelle.
-El?– kysyin. Olin todella huolissani mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Sitten hiljeni.
* * *
-Oikeest etsä noin voi pelotella mua! Mä kostan sen vielä!– sanoin vakavasti.
-Älä nyt! Se oli hauskaa!– Elisabet sanoi ja alkoi letittää ruskeat hiuksensa.
-Niin ehkä sun mielestä! Mut hei, kerro siit pojasta. Oottekste kavereit tai jotaa? Mistä työ tunnette?– halusin tietää enemmän siitä pojasta. En tiedä mikä minuun iski mutta se poika näytti kiinnostavalta.
-Et kai aio iskee?– El nosti kulmakarvansa.
-No en! Halusin vaa tietää kuka toi idiootti on!– sanoin. Oikeastaan aika söpön näköinen idiootti....
-No just... Siis se oli meiän luokalla.
-Mitä? Miten niin oli?– hämmästyin.
-Se erotettiin.
-MIKS?
-Hei älä nyt huuda! Haluutsä et se tulee takas?–El kysyi.
Pudistin päätäni.
-Koulus se oli niinku badass ja kaikkien piti palvoo sitä ja niin edelleen..
-Miten sä senkaa tutustuit?
-Se halus et mä oon sen tyttöystävä. Mä en kyl halunnu koska se oli melkein kaikkien koulussa olevien muijien kaa.
-Mikä typerys!– nyt minua alkoi ällöttää.
-Nii. Mut on se joskus kiltti ja huolehtivainen. Siis sillä vaihtuu nopeest mieliala. Se oli minusta aika outoo.– hän sanoi ja laittoi sormensa leukaansa.
-Mut onks se niitten tyttöjen kaa tehny mitää? Siis ässäl alkavaa?– olin aika ujo sanomaan jotain tollaista.
Tiedän, vaikka olenkin 18 en kummiskaan tehnyt mitään sellaista ja en ole löytänyt vieläkään sitä oikeeta. Olen seurustellut monta kertaa mutta ne pojat käyttivät minut vain hyväkseen.
-Ei. Ihme kyllä.
-Mihin se niitä sitte käytti?
-No ei vissii mihinkään. Se halus näyttää meiän koulun pojille et se voi olla jokaisen kanssa. Mut sen itsetunto ei voinnut antaa sen tekee sitä. Siis ässäl alkavaa kuten sanot.– El naurahti vähän.
-Jaa... Aika outoo.. Luulin että kaikki pojat käyttää tyttöjä leluinaan.
* * *
-Herätys!– joku huusi.
En heti tajunnut kuka se oli, mutta arvelin että se voisi olla El, koska jäin hänelle yöksi.
-Nyt ylös siitä muija!
-Häh...?
-Sä koht myöhästyt siit näytelmä jutusta.
-MITÄÄH?!? – huusin ja pomppasin ylös.
Elisabet katsoi perääni kun juoksin keittiöön ja nauroi.
* * *
Juoksin ulos bussipysäkille. Se ei ollut kovin kaukana joten hidastin vähän.
Olin melkein jo pysäkillä kunnes näin yhden aika tutun hahmon...
Meneekö hänkin sinne näytelmäkerhoon? Miks se sinne haluais?
Siellä hän seisoi, vaaleahiuksinen poika, sinisillä silmillään katsoi kun tulen pysäkille...
ESTÁ A LER
The Kiss
Fanfic-Sähän lupasit mulle!- sanoin astuessani yksi askel eteen. Kasvomme olivat todella lähellä toisiaan. Harry ei vastannut mitään vaan katsoi vihreillä silmillään minun silmiin. Yhtäkkiä hän nojautui eteen ja suuteli minua. Eihän tämä tähän kuulunut...
