Lied to Love (in finnish)

Luku 3

"Miks mun pitäis suostuu mihinkään, mitä sä multa pyydät?"

"Tule nyt", sen sanottuaan hän tarttui minua käsivarresta ja ohjasi hiljaiselle käytävälle. Hän käänsi katseensa minuun. Pähkinänruskeissa silmissä näkyi hermostuneisuus.

"Okei, me ei alotettu tätä oikeella tavalla. Mä oon Mikael O'Connor", hän katsoi suoraan silmiini ja ojensi kätensä.

"Lily Abel", vastasin ja suostuin kättelyyn.

"Hauska tutustua. Okei, mä tiiän et tää tulee kuullostaa oudolta, mutta mun pitää pyytää sua esittämään mun tyttöystävää", tuo sanoi hiljaisella äänellä ja tuijotti kenkiään.

"Mitä helvettiä?! Miks? Mistä sä ton repäsit? Aika alhasta touhuu sulta, eka suutelet mua väkisin ja sitte mun pitäis esittää SUN tyttöystävää! Onks sun pääkopas jotain vikaa?" Mistä hän repäisi tämänkin idean?

"No, mut typy, Amanda meni kertoo kaikille, että seurustelen sun kaa. En mä voi kertoo, että se on valetta", hän, Mikael, nosti katseensa minuun. Tuossa katseessa näkyi epätoivo.

"Hmph, hyvä on", lupauduin. Hetkinen, lupauduin? Miksi suostuin tähän? Ehkä minun pääkopassani on jotain vikaa. Tai sitten haluat poiketa normaalista arjesta ja kokeilla jotain erilaista. 'Arjesta'. En ole edes kerennyt aloittaa uutta elämääni.

"Oikeesti? Kiitos!" Sen sanottuaan hän syöksyi halaamaan minua. Hän tajusi sen itsekin ja irrottautui nopeasti halauksesta. Sitten hän näytti itsevarmalta, tarttui käteeni ja lähti viemään minua takaisin isolle käytävälle.

Kaikki ympärillämme tuijottivat meitä, tai oikeastaan minua. Koulun uusi oppilas ja vielä tämä sotku päälle, minunhan ei pitänyt herättää huomiota! Mutta et voi tehdä asialle yhtään mitään, teit päätöksesi etkä voi peruuttaa sitä. Huokaisin syvään. Mikael vilkaisi minua nopeasti, mutta käänsi katseensa takaisin menosuuntaamme.

Käänsin katseeni muihin ihmisiin ja tunnistin joukosta yhden henkilön, Emilyn. Hänen kasvoillaan paistoi hämmentyneisyys. Loihdin huulilleni äänettömät sanat: Puhutaan myöhemmin. Hän nyökkäsi pienesti ja jatkoi taas kaappinsa tonkimista.

Käänsin katseeni eteeni ja huomasin saapuneemme Mikaelin kaveriporukan luokse.

"No niin, Miku. Onks tää nyt sun tyttöystävä?" Mustatukkainen kundi, jolla oli myös ruskeat silmät, katsoi minua päästä varpaisiin arvostelevasti. Häneen katseesta näki, että hän piti näkemästään.

"Joo on. Lily, tässä ovat Josh, Marcus, Luke, Ellen, Ashton, Erica ja Amanda. Kaverit, tässä on Lily", jokainen Mikaelin kavereista tervehti minua ja hymyili minulle, paitsi yksi. Amanda, joka mulkoili minua välillä, ei näyttänyt pitävän siitä, että olin heidän seurassaan. Mikael ei huomannut mitään.

Katsoin Mikaelin kavereita, jokainen kundi oli hyvännäköinen. Josh, joka oli aiemmin katsonut minua arvostelevaan sävyyn, piti yllään valkoista T-paitaa, mustia farkkuja, mustaa nahkatakkia ja valkoisia Adidaksen kenkiä.

Marcus, jolla oli myös ruskeat hiukset, mutta vihreät silmät, piti yllään mustaa kauluspaitaa, sinisiä farkkuja ja mustia Vanseja.

Lukella oli siniset silmät, vaaleanruskeat hiukset, jotka olivat melkein blondit ja hieman kiharat. Hänellä oli punaruudullinen fanellipaita sekä mustat farkut, kenkinä toimivat mustat Converset.

Ellenillä oli lyhyet, tummanruskeat hiukset. Ne ylettyivät juuri ja juuri olkapäille. Hänellä oli myös siniset silmät. Hänellä oli vaaleansiniset, revityt boyfriend-farkut, vaaleankeltainen croptop ja farkkutakki. Kenkinä hänellä oli tummansiniset, lyhytvartiser Converset.
Hän taisi oli olla Luken tyttöystävä, sillä hän oli nytkin tämän kainalossa.

Ashtonilla oli ruskeat, kiharat hiukset ja ruskeat silmät. Musta tiukka T-paita esitteli hänen lihaksiaan ja tummansiniset tiukat farkut peppuaan. Hänen mustat Vansinsa olivat melkein hajoamispisteessä.

Ericalla oli samanlaiset hiukset niin, kuin Amandallakin. Kun katsoin tarkemmin, tajusin tämän näyttävänkin samalta. He ovat siis siskoksia, se selittää myös saman pukeutumistyylin. Molemmilla oli peplumpaidat, Ericalla tummansininen ja Amandalla vaaleanpunainen, valkoiset farkut ja valkoiset Vansit.

"Ootko sä uus oppilas? En ainakaan muista nähneeni sua tääl viime lukuvuonna", Ellen katsoi uteliaana.

"Joo, me muutettii vasta eilen tänne", katsahdin Elleniin.

"Eli teil on ollu Mikun kaa kaukosuhde", Luke totesi.

"Minkä ikänen sä muuten oot?" Ashton liittyi keskusteluun.

"Seitsemäntoista eli mä oon nyt lukion toisel."

"Ai, että sillee Miku! Oot löytäny ittelles vuoden nuoremman muijan", Josh aloitti kiusoittelevaan sävyyn.

Keskustelumme keskeytyy, kun kellot soi.

"Mun pitää mennä nyt kansliaan, et tiiän, mihin luokkaan mun pitää mennä. Heippa", hyvästelin porukan ja lähdin kävelemään kansliaa kohti.

"Joo, heippa", Ellen sanoi ja he lähtivät kävelemään omiin luokkiinsa.

"Menkää te eellä, mä tuun ihan kohta perässä", Mikael sanoi ja lähti kävelemään perääni.

Käytävä oli kerennyt jo tyhjentyä ja käytävällä kaikui ainoastaan askeleemme.

Yhtäkkiä Mikael tarttui käsivarrestani ja työnsi minut seinään kiinni. Hän laittoi kätensä pääni molemmille puolille eli toisin sanoen, hän oli vanginnut minut hänen ja seinän väliin.

Katsoin häntä jännittyneenä silmiin. En osannut tulkita hänen tunnetilaansa.

"Hei, voitko sä päästää mut sinne kansliaan?" Yritin työntää hänet pois, mutta tuo ei liikkunut senttiäkään.

"Meijän pitää tutustuu toisiimme paremmin ja suunnitella etukäteen, miten puhutaan meidän suhteesta noille muille. Tää juttu ei saa paljastuu", hän katsoi minua edelleen silmiin.

Sitten hän varoittamatta kumartuin korvani kohdalle ja näykkäisi siitä.

"Au! Miks sä noin teit?" Katsoin häntä kysyvästi. Hänen kasvoillaan näkyi ilkikurinen virnistys.

"Se oli siitä, että löit mua eilen poskelle"

"Hei, ei ollu mun vika! Sä ite suutelit mua väkisin!"

"Ihan miten haluat, typy", sen sanottuaan hän siirsi villakangastakkini kaulusta syrjemmälle ja kumartui suukottamaan kaulaani. Sen tehtyään hän lähti pois ja jätti minut yksin käytävälle. Liuin seinää pitkin lattialle istumaan järkyttyneenä.

Mihin olinkaan ryhtynyt?

//Kiitos kaikille, jotka on vaivautuneet lukemaan tätä mun tarinaa, oon todella otettu! :3 Muistakaa myös kommentoida omia aatteitanne! :)