kappale 2

159 20 11
                                    

~Lunan näkökulma~

Kun saavuimme rannalle, pojat olivat jo siellä. Argh, miksi heidän piti olla siellä.

"Katos katos, Luna ja Leah. Kuukauden pari!"joku heistä huusi.

"Joo. Ettekste tienny. Me tavattiin tänää ja ollaan menossa huomenna naimisiin, eks nii Leah", sanoin esittäen mukana.

"Jooo. Kyllä. Häät on sitte yksityiset, vaan kutsuvieraat. Oho, ette oo listalla", Leah sanoi naurahtaen.

"Tää lemmenpari menee nytten uimaan!"huusin ja otin napapaidan bikinien päältä pois. Sitten otin shortsit pois ja Leah teki samoin. Tiedän tiedän, olen outo.

Pojat seisoivat vieressä yrittäen katsoa muualle. Hehän ovat pedoja, olisivat voineet mennä pois.

"Poiseidon! Täältä tullaan!"kiljuin ja juoksin viileään veteen.

"Wooohooo!" Leah karjui tullessaan perässäni.

"Mäki tuun!"yksi pojista huusi ja tuli viereemme.

"Mä oon Paul", Paul virnisti.

"Oookei. Mua ei kiinnosta", naurahdin pyöräyttäen silmiäni.

"Mutta mua kiinnostaa", Paul tokaisi ja nosti minut olalleen. Siis oikeasti, olalleen.

"Päästä mut alas idiootti!"kiljuin ja löin Paulin selkää.
"Auts!"huudahdin heti perään.

Se tuntui siltä kuin olisin lyönyt kiveä.

"Ooksä kiveä tai jotain?!"kurtistin kulmiani.

"Häh? Aaaa, ehkä ehkä en", Paul naurahti ja laski minut alas muiden poikien viereen.

"Te näköjään pakotatte mut oleen teidän kaa joten, mitä tehdään?"kysyin turhaantuneena.

Yksi pojista ehdotti virnistäen: "Ollaan totuutta ja tehtävää".

"Joooo!" Muut vastasivat kuorossa ja pyöräytin silmiäni.

"Mä alotan!" Leah sanoi tullessaan viereeni.
Hän katsoi minuun ja molemmat virnistimme.

"Jared! To vai te?" Hän kysyi ja katsoi yhtä pojista. Tuo varmaan oli Jared.

"Tehtävä, niinku DAA", Jared sanoi ja yritti esittää tyttöä.

Leah mietti hetken ja sanoi sitten: "Nuole Paulin jalka puhtaaks hiekasta!".

Purskahdin nauruun. Toivottavasti he eivät kosta minulle yhtä ällöttävällä tavalla.

Jared kumartui inhoontunut ilme naamallaan Paulin eteen.

Paul nosti jalkaansa ja heilutteli varpaitaan. "Noniin, nuole puhtaaks babe!" Paul nauroi ja kaikki muutkin yhtyivät siihen paitsi Jared.

Kun Jared oli tehnyt tehtävänsä ja käynyt vedessä putsaamassa suunsa hän huudahti: "Quil! Totuus vai tehtävä?"

"Totuus", Quil sanoi naurahtaen ja näyttäen kieltään Jaredille.

"Nössö. Onko totta, että sä oot ihastunu Lunaan?" Jared virnisti.

Quil punastui ja katsoi maahan.

Eeei. Ei. Ei tämä voinut tapahtua! Tai siis eihän se ees tunne mua!

"Ehkä vähän", Quil sanoi ja Paul pukkasi häntä kyynärpäällä kylkeen. "Uuu", poika jonka nimeä en vielä tiennyt virnisti.

"Okei! Seuraava!" huudahdin ja pyöräytin silmiäni.

Quil katsoi kaikkia poikia ja hänen katseensa pysähtyi ehkä parhaimman näköiseen heistä. "Jacob! Totuus vai tehtävä?" Quil virnisti.

"Tehtävä", Jacob sanoi naurahtaen pienesti ja katsoen rantaan päin mietteliäänä.

"Anna tytöille kyyti jyrkänteelle. Me mennää nyt uimaan", Quil sanoi ja juoksi taloille päin.

"Jyrkänteelle?" kysyin Leahilta.
"Yks paikka missä pojat käy hyppimässä veteen," Leah kohautti olkiaan.

Kun kävelimme Jacobin autolle, Leah istui ainoalle takapenkille joka ei ollut kukkuroillaan tavaraa. Minä siis jouduin etupenkille, Jacobin viereen.

"Kiitti vaan hei", katsoin Leahiin ja mutristin huuleni.
Leah näytti kieltä ja naurahti.

Lopulta Jacobkin tuli autoon ja lähdimme liikkeelle.

"Kuinka pitkä matka on?" vinguin kuin pikkulapsi.
"Ollaan noin viiden minuutin päästä perillä", Jacob pyöräytti silmiään.

"Sulla on ihan liian hidas auto", mumisin ja mutristin suutani.
"Voit kyllä kävelläkkin", Jacob tuhahti.
"Se on vielä hitaampaa!" Kallistin pääni taakse.

Kuulin Jacobin mutisevan jotain vieressäni, mutta en saanut siitä selvää.

Jonkin ajan päästä auto pysähtyi upean näköalatasanteen paikan eteen. Näkymä merelle oli ihana.

Kävelin ihan reunalle ja katsoin alas. Alas oli aika pitkä matka, ehkä noin kolmekymmentä metriä tai enemmän. Voisinhan minäkin siitä hypätä. Olenhan benji hypynkin hypännyt, vielä korkeammalta.

"No? Rupesko jo pelottamaan. Jos rupes nii kyllä mä voin sua lohduttaa", Paul virnisti.

"Joo, kyllä. Mua pelottaa tosi paljon", esitin.
"Leah! Tuu tohon viereiseen puskaan! Mua pitää lohduttaa!"huusin ainoan kaverini suuntaan.

Leah näytti tajuavan, että vain pelleilin. Hän virnisti ja tuli luokseni ottaen käteni hänen versioonsa.

Kävelimme pokka pitäen isoon puskarykelmään. Katsoin matkalla poikien ilmeitä, näkemisen arvoista. Ihan kuin he olisivat nähneet lentävän lehmän.

Ryömimme puskaan sisälle ja istuimme maahan.

Kohta Quilin ääni kuului änkyttävänä sänkötyksenä poikien suunnasta: "M-mitä te siellä teettekään nii aalotetaanks me h-hyppimiset kohta!".

Ryömimme Leahin kanssa ulos. "Kiitti Leah toi oli kivaa", naurahdin ja vinkkasin silmää Leahille. Hänkin vinkkasi minulle ja meinasi jo paljastua purskahtamalla nauruun.

Poikien silmät laajenivat vielä enemmän.
"Toi oli paras ötökkäkylä minkä mä oon ikinä rakentanu", sanoin ja hymyilin Leahille isosti.

"Täh? Ötökkäkylä. Huh", Paul sanoi naurahtaen.

"Mitä sä odotit? Siilien vaateompelimoa vai?"kohotan kulmakarvaani ja virnistän.

Kaikki muut nauroivat paitsi Paul, hänen energiansa meni varmaan kaiken veren päähän kerääntymiseen.

"Mä oon eka!" Jacob huudahti yhtäkkiä, juoksi ja hyppäsi jyrkänteeltä suoraan alas.

En edes odottanut lupaa, vaan juoksin heti perään ja hyppäsin pää ja kädet edellä.
Tunsin ilmavirran ihanan purskahduksen kropassani ja pian olinkin jo vedessä.

Jacob oli noin kolmen metrin päässä silmät lautasten kokoisina. Näytin hänelle kieltä ja sukelsin.

Uin hänen taakseen ja vetäisin hänen shortainsa alas. Koko hänen takamuksensa tuli näkyviin, onneksi en ollut etupuolella. Mutta pitää myöntää. Jacobilla on hyvä takamus. Uin äkkiä pois samalla kun hän alkoi nostamaan shortsejaan.

Nousin pintaan ja näin kaksi henkilöä hyppäämässä samaan aikaan käsi kädessä. Ne olivat Jared ja Leah, aws suloista.

Jacob ui luokseni ja sanoi: "Oliks hyvät näkymät?".
"Tiesitkö, että vessapaperilla on käyttötarkoitus?" Kiusasin. Ja pitää myöntää, näkymä oli hyvä. Harvoilla pojilla on noin hyvä takamus.

"Kosto elää!" Jacob huusi ja ui poispäin.
"Taikapossua ei päihitä kukaan!" Huusin ohittaessani hänet. Hän on hidas uimaan.

****Nooo?? Mitä mieltä ootte:))) Viimein toinen kappale tätäkin. Rupeen julkasemaan vähintään kerran viikossa. Jos et oo viel lukenu mun toista tarinaa "Gloria" nii käy kattomassa seki. Voit olla kiltti ja seurata mua samalla :3 Äänestäkää ja kommentoikaa ♥♡****

La PushWhere stories live. Discover now