Wizarding World Finland - HP Fanfic

K2 - Luku 6: Taistelun jäljiltä

"Pidetään täällä lääkintätupaa jos tulee haavoittuneita", Thomas sanoi Hannahille rannalla. "Hannah, jos tulee haavoittuneita niin auta hoitamaan niitä."

"Tottakai. Kuitenkin," Hannah aloitti. "Kaikki löytämämme sitten esineet tähän kasaan." Hannah tarkoitti niitä lasisia palloesineitä. "Ne voivat olla vaaraksi."

Vauhkomieli hoiti hiekalla makaavaa hurjasti verta vuotavaa Lipetittiä. Hän hengitti raskaasti syvin vedoin.

Thomas katseli menoa ympärillään. Bellatrix tuli tuomaan rannalle reppuselässä Remuksen, joka jäi hiekalle makaamaan. Sitten hän äkkäsi Lipetitin taskussa yhden lasipalloesineen. Hän nappasi sen sieltä ja laittoi sen Hannahin osoittamaan kasaan.

Vauhkomieli nosti katseensa nurmialueelle Lipetitistä ja järkyttyi. Thomas kääntyi katsomaan myös. Nurmialueella oli suuri taikakupla jonka sisällä kaikki - siis oppilaat, noita, Tylypahkan kivipatsaat sekä kotitontut - leijuivat ympäriinsä hallitsemattomasti. Vauhkomieli ei jäänyt epäröimään, vaan säntäsi oikopäätä nurmelle auttamaan muita.

Remus köhi ikävästi.

"Remus... kestä nyt...", Thomas anoi.

"Lipetit?" Hannah kysyi varovasti. Thomas kääntyi katsomaan Lipetittiä. Hänen ruumiinsa alkoi hajota hitaasti. Thomas rupesi panikoimaan. Yhtäkään professoria ei ollut paikalla.

"Se narttu noita!", Hannah parkaisi.

Thomaksen vieressä istuva tyttö mutisi hiljaa: "Se käy toteen... Voin kuolla mahdollisesesti tänään..."

"Vio.", Hannah aloitti. Tyttö nosti katseensa käsistänsä. "Anna se medaljonki. Lainaan." Thomas tajusi vasta nyt että tytöllä - Violetilla - oli kädessään medaljonki.

"En anna. Jos medaljonki ei hajoa tunnin kuluessa... kuolen...", Violet vastasi hiljaa.

Thomas ei ehtinyt ajatella asiaa enempää, sillä hän huomasi Lipetitin vasemman käden muuttuneen kokonaan mössöksi. Thomas oli ihan ymmällään. "Lipetit! Mitä voimmekaan tehdä?" Hän oli nähnyt tänään niin paljon pimeitä taikoja, joista ei ollut ennen kuullutkaan. Lipetit ei kuitenkaan vastannut.

Thomas kuuli takaata lisää askelia. Hän kääntyi katsomaan. Loput nurmialueelta olivat tulleet takaisin. Vauhkomieli kaatui heti maahan ja huohotti raskaasti.

"Se lensi kuin tuhka tuuleen!", Bellatrix keskeytti hiljaisuuden. "Ensin nurmialue unohti Newtonin lait ja sitten se noita vaan katosi! Noin vaan!". Thomas pohdiskeli. Tämmöinen taika tosiaan oli ennenkuulumatonta. Bellatrix istui kivelle ja rupesi kertomaan kylmästä värisevälle Tomille mitä kaikkea hän pääsi tänään tekemään.

Thomas oli hiljaa ja tuijotti Lipetittiä. Lipetitin mössö alkoi jo levitä muuallekin kehoon.

Yhtäkkiä medaljonki iskeytyi Vauhkomielen naamaan. Violet oli yrittänyt iskeä sen kiveen, mutta se lensi takaisin kovempaa. Vauhkomieli kääntyi tuijottamaan Violetia. "Anteeksi...". Vauhkomieli murahti vastaukseksi.

"Mikä tää on?", kuului Scarletin kysymys. Scalett piti kädessään pitkää miekkaa.

"Mistä sä ton sait?", Luna hämmästeli.

"No siis tuolla maassa lojui jostain syystä lajitteluhattu ja sitten mä nappasin sen. Siellä sisällä oli tää miekka"

"Mutta-" Luna oli hämmentynyt. "Tuohan on Godrick Rohkelikon miekka!". Pulina heidän ympärillään hiljeni. Kaikki katsoivat Scarletin kädessä olevaan miekkaa. Kaikki paitsi Lipetit, joka hengitti enää heiveröisesti.

"Mä toin sen Lajitteluhatun", Bellatrix kertoi. "Se oli nurmialueella. Luulisin että se tippu seinän läpi kun se noita mursi sen seinän"

Thomas katsoi miekkaa tutkivasti. Hän näki Scarletin nappaavan hänen vierestään Violetin kädestä sen medaljongin, ja asetti sen maahan. "HEI! MITÄ SÄ-" Vion lause jäi kesken. Scarlett iski medaljonkia miekalla ja se halkesi kahtia.