Blood brothers || Blind Channel one shots

Joonas & Niko: Ruhjeilla

---

[Niko]

Mä katsoin jotain leffaa kun mun puhelin soi. Joonas soittaa. Mitäköhän asiaa sillä on tähän aikaan? Mä kuitenkin vastasin sille. "Haloo?" mä sanoin. Puhelimesta alkoi kuulumaan itkua. "Joonas? Mikä on?" mä kysyin. "N-ni-niko a-auta" Joonas itkee. "Shh ei oo hätää Joonas. Missä sä oot?" mä kysyin. "K-kotona" Joonas sanoo. "Mä tuun niin pian ku pystyn. Mä pidän tän puhelun päällä. Kaikki on hyvin" mä sanoin. Puhelimesta kuului taas vain itkua. Mä lähdin ajamaan tuhatta ja sataa kohti Joonaksen ja tämän poikaystävän kämppää. Mä pääsin perille ja juoksin portaat ylös. Mä olin tosi huolissani. Mä kaivoin vara-avaimen taskusta ja avasin oven ja lopetin puhelun Joonaksen kanssa. "Joonas! Joonas? Missä sä oot?!" mä huusin. Mä menin olohuoneeseen jossa mua odotti kamala näky. Lattialla oli verta vähän joka paikassa. Matto oli vähän rutussa ja muutenkin näytti siltä että täällä oli tapahtunut jotain kamalaa. Nyt mä huolestuin kunnolla. Onko Joonakselle sattunut jotain? "Joonas?!" mä huusin. "T-täällä" kuului vaimea itkuinen ääni. Sitten joku paukutti ovea. Mä tajusin että eteisessä oli ollut komero. Ei helvetti. Mä juoksin sen ovelle. Mä kokeilin kahvaa mutta se ei auennut. "S-se on lukossa" Joonas sanoi ja itki. "Onks tääl avain jossai?" mä kysyin. "E-en tiiä" Joonas vastaa. "Vitut. Mä tiirikoin tän auki" mä sanoin ja lähdin etsimään jotain millä mä voisin saada lukon auki. Mun oli saatava Joonas ulos tuolta. Oliko Riku tehnyt tämän hänelle? Näyttää pahasti siltä että Joonas on ensin pahoinpidelty ja sitten lukittu komeroon. Mä löysin ruuvimeisselin mutta lukko ei auennut. "Ei saatana ei tää aukee" mä kirosin. Joonas vain itki itkemistään. "Joonas ota ihan rauhassa sä pääset kyl pois sieltä" mä rauhottelin. Mä aloin kaivamaan kaappeja ja laatikoita siinä toivossa että siellä olisi vara-avain komeroon. Pakko olla sillä se toinen on varmasti Rikulla. Pian mä löysin kuin löysinkin avaimen. Mä rukoilin että se on komeron avain. Mä työnsin avaimen lukkoon ja se kääntyi. Ovi aukesi. Joonas makasi lattialla verisenä ja mustelmilla. Se purskahti itkuun nähdessään mut. "Joonas! Joonas shh shh shh kaikki on hyvin. Muru älä itke. Shhhh mä oon tässä. Heii ei oo hätää" mä huudahdin ja riensin sen luo ja kaappasin sen isoon haliin. Se itki hysteerisesti mun rintaa vasten puristaen mun paitaa nyrkissään. "Shh mä oon tässä. Ei oo hätää enää" mä sanoin ja silitin itkevän pojan päätä. Kesti pitkään ennen kuin Joonaksen itku muuttui huutoitkusta pieneksi nyyhkytykseksi. "Joonas mitä on käyny?" mä kysyin järkyttyneenä. Joonas oli aivan mustelmilla ja ruhjeilla ja sen naama ja paidan rintamus olivat ihan veressä, koska sen nenä oli vuotanut verta. "R-riku..." Joonas sai sanottua. "Siis se paskiainenko hakkas sut taas?" mä kysyin. Joonas nyökkäsi. Näin on käynyt jo muutaman kerran. Joonas on välillä tullut studiolle silmä mustana tai huuli auki. Niin surullista että se joutuu kokemaan tällaista. Se tarvitsee apua. "T-tällä kertaa R-riku ei varmaa tuu enää takas. S-se j-jätti mut sen jälkeen ku oli hakannu mut ihan paskaks henkisesti ja fyysisesti" Joonas sanoo ja alkaa itkemään. "Shhhh ei oo hätää enää. Oot turvassa nyt. Tästä pitää tehä rikosilmoitus poliisille ni Riku saadaan toivon mukaan vastuuseen. Mut mä en anna sen enää koskea suhun pitkällä tikullakaa" mä sanoin. Joonas itkee mun sylissä. "Shh älä enää itke jooko? Mennää putsaamaa noi sun haavat ja vaihtamaa puhtaat vaatteet päälle" mä sanoin. Mä nostin Joonaksen ylös ja talutin sen kylpyhuoneeseen. Joonas istui pöntöllä ja niiskutti kun mä etsin kaapista puhdistusainetta ja sidetarpeita. Pian mä löysin ne. Niille oli varmasti tullut käyttöä. Mutta nyt Joonas on vapaa eikä sen enää tarvitse kestää sitä väkivaltaista hullua. Mä autoin Joonasta ottamaan verisen paidan pois ja aloin tutkimaan sen ruhjeista kroppaa. Näytti aika pahalta. Toivottavasti tästä selvitään ilman tikkejä. Joonas on jo muutaman kerran käynyt sairaalassa paikattavana Rikun takia. Joonaksen kaulassa oli mustelmia joten luultavasti häntä oli myös kuristettu. "Tehään niin et käyt nyt suihkussa huuhtelemas ton veren pois" mä sanoin. Joonas laahusti suihkuun. Hetken päästä se oli valmis ja mä käärin pyyhkeen sen ympärille. Joonasta itketti vähän joten mä halasin sitä. "Shhhh kaikki on hyvin" mä kuiskasin. Sitten mä autoin sen takaisin pöntölle istumaan ja otin puhdistusaineen ja pumpulia. "Tää voi vähä kirvellä" mä sanoin ja aloin putsata Joonaksen haavoja. Joonas värähti ja inahti kivusta. Kun haavat oli saatu putsattua, mä otin sidettä ja sidoin kaikki pahiten vuotavat haavat. Nenäverenvuoto oli onneksi jo tyrehtynyt. "Sattuuko johonki viel? Onks sul muuten iha hyvä olo?" mä kysyin. "Sattuu vähä kaikkialle mut iha hyvä olo kai" Joonas vastaa. Mä laitoin Joonaksen vaatteet pesuun ja menin etsimään sille uudet. Rikun vaatekaappi oli näköjään tyhjä joten se oli lähtenyt lopullisesti. Onneksi. Mä menin Joonaksen vaatekaapille ja etsin sieltä sille jotkut mukavat vaatteet. Mä autoin sitä pukemaan. Sitten mä vein sen sohvalle. Joonas kietoi kädet mun ympärille ja alkoi taas itkeä. Voi raukkaa. "Shh Joonas älä itke. Oot turvassa nyt. Kukaan ei enää satuta sua. Mä lupaan" mä lohdutin ja silitin sen pörröistä tukkaa. Lopulta Joonas rauhoittui. Mä pidin sitä sylissä ja keinutin rauhallisesti kuin pientä lasta. Lopulta mä kuulin tuhinaa. Joonas nukahti. Mä kävin makaamaan Joonas sylissäni ja vedin viltin meidän päälle. Mä kiedoin käden Joonaksen ympärille ja suljin itsekin silmät. Vaivuin lopulta itsekin uneen.

---

Tässä on se toine luku jonka vähä niinku lupasin. ❤️
Sovitaa et tää on iltasatu vaik ehkä vähä raju iltasaduks.

Sanoja: 1638