Hengitä syvään, beibi

Luku 6: Morkkis ja rauniot

Toivottavasti eilinen ei vaivaa sua mitenkään.

Niin instagram direct viestissä luki ja perässä oli hymyilevä emoji, jolla oli pisara otsalla. Teki mieli nakata puhelin ulos ikkunasta ja itseni siinä samalla. Morkkis nosti vielä pahemmin päätään.

Joku ilmeisen itsetuhoinen osa musta halusi yhä uudelleen ja uudelleen kelata eilisen illan tapahtumia ja kiduttaa  mua oikein kunnolla. Aamu oli suudellut mua ja mä olin suudellut takaisin. Eikä se ollut vaan pieni suudelma vaan kielari. Nuoleskelusessio. Nyt mä jopa tiesin, että mimmillä oli lävistys ainakin toisessa nännissään.

Nojasin päätä viileään ikkunaan ja hörpin mehua. Mietin, kuinka pahasti mahdollisesti satuttaisin itseni, jos todella heittäytyisin alas ikkunasta. Olin nuollut Aamun kanssa niin kauan, että mimmi oli työntänyt mut pois ja oksentanut parvekkeen kaiteen yli. Sitten hän oli pyyhkinyt suutaan ja sanonut, ettei oksentaminen johtunut musta. Olin kuulemma ihan hyvä suutelija. Siihen olin sanonut kiitos ja sitten Aamu oli juossut sisälle oksentamaan. Hän oli päässyt vessaan asti mistä olisin kyllä antanut ihan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

Pipsa ja Eini olivat katsoneet hieman huvittuneesti ja jotenkin tietäväisen näköisinä. Olin seissyt pari sekuntia nolona parvekkeen oven suussa ja sitten lähtenyt katsomaan, oliko Aamulla kaikki hyvin, koska kukaan muu ei sitä näyttänyt aikovan tehdä. Gitta nojaili oven karmiin keittiön suulla ja ehti kääntyä toiseen suuntaan ennen kuin näin hänen ilmeensä. Vessassa istuin pönttöä halaavan Aamun viereen, silittelin hänen selkäänsä ja tarjosin vettä. Lopulta autoin nuokkuvan Aamun pystyyn ja raijasin mimmin hänen omaan makkariinsa. Asettelin oikein kylkiasentoon sänkyyn.

Sen jälkeen olin palannut muiden luokse olohuoneeseen ja siellä porukka jatkoi vielä juomista. Me pelattiin hetki vielä korttia ja lopulta ilmoitin, että ehkä mun on hyvä lähteä kotiin. Gitta lähti saattamaan mua ja me ilmeisesti asuttiin vain kymmenen minuutin matkan päässä toisistamme. Aika kiva, olin todennut ja Gitta oli nyökytellyt. Vielä ennen kuin me erottiin kiitin, että olin saanut mennä heidän luokseen.

Nyt olin yksin ja sain kunnolla miettiä, minkälaisen sopan olin keittänyt. Gitta oli ollut oudon vaisu, kun hän oli saattanut mua himaan. Yleensä niin puhelias ja läppää heittävä mimmi oli kadonnut ja tilalla oli jotain kylmää ja tunteetonta. Ehkä hänellä ja Aamulla oli jotain juttua. Aamu oli kuitenkin heti meidän päästyä sisälle asuntoon rynnännyt halaamaan Gittaa. Olinko mä nyt jotenkin sotkenyt heidän välejään?

Noiden pohdintojen jälkeen pääsin kolmeen ajatukseen, joiden takia painoin pääni käsiini ja mun teki mieli kiljua. Olin suudellut Aamua, vaikka halusin suudella Gittaa. Halusin Gittaa, vaikka mulla oli poikaystävä. Mun poikaystävä ei ollut se, jota olin eilen suudellut.

Kyllä se vähän ku mulla on poikaystävä mutta eipä sille enää mitään voi, kirjoitin ja painoin perään samanlaisen emojin.

Voi paska, luki seuraavassa viestissä.

Niinpä, ajattelin, mutta mua ei sillä hetkellä enää huvittanut vastata enempää. Painoin Aamun tilin näkyviin. Muijalla oli yhtä räväköitä kuvia kuin hän itsekin oli. Värjättyjä hiuksia, upeita asuja, koiria, meikkikokeiluja ja paljon erilaisia yhteiskuvia kämppisten kanssa. Yksi kuvista oli otettu Gitan kanssa rannalla, molemmat mimmit bikineissä. Siinäpä olisi vasta runkkausmateriaalia, mietin ja poistuin äkkiä instagramista. 

Pyysin Jossua tulemaan luokseni, koska mä en enää kestänyt olla yksin ja mun oli viimein pakko puhua tästä. Vajaan tunnin päästä jätkä oli mun oven takana mäkkärin noutoruoan kanssa. Istuttiin sängylle ja hän latoi mun eteeni hampurilaisaterian, ylimääräiset ranskalaiset ja pirtelön. Hetken aikaa ainoa ääni kämpässä oli meidän mussutus, mutta sitten Jossu tarttui härkää sarvista ja kysyi, mitä oli tapahtunut.