näkökulmia,
kesäsateessa väittelin sen kanssa näkemyseroista.
haudattiin se suruvaippa tikkuaskissa,
poltinko mä sormet kun leikin aina tulella?
se sanoi mun elävän valveunessa,
löytänyt en koskaan kai itseäni elossa.
levottoman mielen kun viskaan narunjatkeeksi,
tarjosiko kuvitelmat koskaan muka tarpeeksi?
vaan tyhmä voisi uneksia itsellensä rakkauden,
aamun tullen herää yksin hikisenä kiroten.
eikä se sit satuta kun lopulta jää yksin,
hautapaikka suvulle valmiina on nytkin.
näkökulmia,
kesäsateessa liukenin sen katseen edessä.
kuka sanoi koskaan ettei rakkautta voi keksiä,
kun peilin edessä mä onnistuin sen silmistäni etsimään.
YOU ARE READING
takinkääntäjä (runot22)
Poetryjoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
