aluksi se tuntui hienolta,
säilyttää yhteinen salaisuus - olla yhteinen salaisuus.
se tuntui sitovan meitä tiukemmin yhteen,
kun läheisyydenosoitukset vaihdettiin pimeydessä, jota katulamppujen valo ei läpäissyt,
ja sanat lausuttiin niinä hetkinä, kun olimme varmoja, ettei kukaan ollut kuulemassa.
julkisesti oltiin vain ystäviä.
sitten kaipaus nosti päätään rinnassani.
olisi sittenkin ollut hienoa,
jos olisi saanut kävellä koulun käytävillä vailla jatkuvaa pelkoa siitä, että osa omaa identiteettiäni nostettiin keskustelussa esiin ja vuoroin käytiin keskusteluja siitä, oliko se nyt luonnotonta vai ei, ja vuoroin käyteltiin sujuvasti haukkumasanana.
olisi ollut hienoa kävellä kadulla ilman paheksuvia katseita
ja esitellä ensimmäisen kerran vanhemmille päällimmäisenä huolenaiheena vain se, olivatko hiukset nyt tarpeeksi siististi ja käytöstavat kunnossa.
olisi sittenkin ollut hienoa, jos olisi saanut rakastaa ilman pelkoa.
YOU ARE READING
takinkääntäjä (runot22)
Poetryjoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
