Itken silmät päästäni, mutta ihan kuin se auttaisi. Tunnen kuinka Greg päästää hetkeksi irti minusta ja silloin näen tilaisuuteni tulleen. Livahdan hänen ohitseen ja juoksen niin kovaa, kun jaloistani pääsen.
Kuulen Gregin juoksevan takanani ja huutavan nimeäni. Joudun entistä enemmän paniikkiin. Tämä puutarha on niin iso, että saan varmasti eksytettyä hänet.
Menen piiloon johonkin puskaan ja jään odottamaan hetkeksi. Yritän olla mahdollsimman hiljaa. Laitan käden suuni eteen, etten vahingossakaan päästää ääniä. Tunnen sydämeni lyövän todella kovaa ja olen varma, että se irtoaa kohta rinnastani.
Pienen odottelun jälkeen työnnän pääni puskasta ulos ja totean, että ketään ei näy. Saan toisen jalkani puskasta pois, mutta sitten tunnen käden suullani. Minut vetäistään takaisin puskaan ja silmäni vetistyvät jälleen.
"Yrititkö sinä karata, prinsessa? Eihän näitä juhlia ole vielä aloitettu", Greg sanoo hymyillen ja pyyhkii kyyneleitäni.
"Ole kiltti ja päästä minut", anelen häntä, mutta turhaan.
"Minä lupaan, että tulet pitämään tästä", hän vastaa ja silittää poskeani. Hänen toinen kätensä menee mekkoni alle, ja on todella lähellä, että oksentaisin.
"Apua!" Huudan täyttä kurkku, eikä Greg näytä pitävän siitä. Hän lyö minua poskella olevalla kädellään ja laittaa sen sitten suuni eteen.
Minähän en tähän suostu. Äitini ei kasvattanut minusta tälläistä. En ole luovuttaja. Minä pääsen tästä pois.
Puraisen kaikilla voimillani Gregin kättä, jonka seuraksena hän perääntyy pari askelta.
"Helevetin lutka", hän huudahtaa ja silloin minä lähden juoksemaan henkeni edestä. Kuulen Gregin todella vihaiset huudot takaatani, mutta en välitä niistä. Tällä kertaa aion juosta sisälle asti.
Pääsen puutarhasta nopeasti pois. Onneksi olen tehnyt siellä töitä, niin sieltä pääseminen oli helppoa.
Livahdan keittiön ovesta sisään, mutta juoksen sieltä kumminkin ulos. Minusta tuntuu, että kukaan ei auttaisi minua. Ei edes tälläisessä tapauksessa.
Mekkoni on aivan rikki, joka on tietysti tällä hetkellä murheistani pienin. Uskallan viimein vilkaista taakseni, enkä näe Gregia. En silti aio pysähtyä.
Matkan aikana vastaan tulee palvelijoita, mutta heitä ei näytä paljoa kiinnostavan. Tosin ei minuakaan kiinnosta he. Toivon vaan, että William on huoneessaan.
Saavun länsi-siipeen ja kompuroin siihen lähelle kuninkaan huonetta juuri sopivasti. Kuulen Gregin huutavan nimeäni jostain kaukaa, joten nousen nopeasti ylös. Huolimatta kivuista. Polviini ja käsiini sattuu ihan hirveästi.
Vartijat seisovat Williamin huoneen ovella ja avaavat oveen minulle.
"William?" Huudan ja juoksen sängylle. En näe tai kuule häntä. Purskahdan itkuun ja toivon vaan, että Greg ei tule tänne. En tosin usko, että hän tekisi mitään. Vartijat ovat tuossa oven toisella puolella.
"Alexandra?" Kuulen ihanampaa ihanamman äänen ja William tulee vaatehuoneesta. Hän katsoo minua ensin päästä varpaisiin ja juokseen sitten luokseni.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" Hän kysyy heti ja vetää minut kainaloonsa.
"Greg", saan vaan sanottua ja tunnen kuinka William nousee ylös. Nostan katseeni häneen ja hän laittaa viittaansa päälle.
"Mitä sinä teet?"
"Mitä sinä luulet. Minä menen tappamaan hänet", William murahtaa, ihan kuin hän olisi minulle vihainen.
"Ei", sanon ja tartun hänen kädestään kiinni. "Ole kiltti ja jää minun viereeni. En halua olla yksin", anelen hänestä ja William lopulta huokaisee.
"Hyvä on", hän sanoo ja tulee sänkyyn. Minä menen peiton alle ja William tekee samoin. Hän vetää minut kainaloonsa ja minä nukahdan siihen aika nopeasti.
****
Herään painajaiseen ja nousen istumaan. Katselen ympärilleni ja huomaan olevani turvassa. Huomaan myös sen, että William ei ole vieressäni.
Nousen nopeasti ylös ja menen ikkunan luo. Verhot on vedetty kiinni, joten minulla ei ole mitään hajua, että onko pimeää vai ei.
Vedän verhot auki ja huomaan, että alkaa olla aika pimeää. Avaan parvekkeen oven ja menen ulos. Ulkona tuulee ja on aika viileä. Lyön vetoa, että tänä yönä tulee myrsky.
Käännyn ympäri, kun kuulen huoneen oven avautuvan.
"Alexandra?" William kysyy ja tulen parvekkeelta suunnilleen juosten pois. Hän huokaisee ja tulee halaamaan minua.
"Missä sinä olit?" Kysyn ja nostan päätäni. William laskee kätensä poskilleni ja silittää niitä.
"Olin etsimässä Gregia. Lähdin heti, kun sinä olit nukahtanut. En kumminkaan löytänyt häntä mistään. Se paskiainen on kerinnyt jo lähteä", William sanoo ja istahtaa sängylle. Minä istun hänen viereensä ja olemme molemmat hetken ajan hiljaa.
"Mitä hän teki sinulle, Alexandra?" William lopulta kysyy ja minä nielaisen äänekkäästi.
"Minä.... tai siis me olitiin kävelemässä puutarhassa", aloitan ja kyynelet kohoavat silmiini.
"Sinun ei tarvitse vielä kertoa jos et halua", William kiirehtii sanomana väliin, mutta minä pudistan päätäni. Parempi on vaan kertoa kerralla koko juttu.
"Minä sanoin, että en tule koskaan tykkäämään hänestä ja Greg muuttui. Hän ajoi minut nurkkaan, mutta pääsin pois. Juoksin piiloon, mutta hän löysi minut. Minä huusin ja hän löi minua. Hänen toinen kätensä oli mekkoni alla, mutta pääsin pakoon, kun purin häntä kädestä", selitän kaiken tiivistettynä.
"Se jätkä on niin kuollut. Heti kun minä vaan löydän hänet."
"Ei. Älä tuhlaa aikaasi tähän. Minä uskon, että hän ei enää tule koskaan palaamaan. Eikä mitään kerinnyt edes tapahtua. Voidaanko me vaan unohtaa tämä?" Kysyn ja William näyttää kamppailevan itsensä kanssa.
"Hän ei saa päästä tästä, kun koira veräjästä", William lopulta sanoo ja tiedän, että hän ei tule taipumaan tahtooni. Miksi ihmeessä hänen pitää olla noin jääräpää?
"Ole kiltti? Minun takia?" Anelen ja yritän vielä kerran. William kääntyy katsomaan ja hänen katseensa pehmenee heti.
"Hyvä on. Mutta jos näen hänet niin syötän hänen pallinsa hevosille", William sanoo ja minä nyökkään tyytyväisenä.
"Minä sanon tämän, koska tiedän, että haluat kuulla tämän", aloitan ja William katsoo minua kulma koholla. "Sinä olit oikeassa Gregista."
"Pakko kyllä myöntää, että tuo lämmitti aika paljon sydäntäni", hän sanoo ja minä heittäydyn sängylle makaamaan.
"Kyllähän minä sen tiesin", vastaan ja William heittäytyy makaamaan viereeni.
"Pitääkö sinun puhua jollekin? Ei välttämättä minulle, mutta jollekin muulle?" William kysyy ja minä pudistan päätäni.
"En halua ajatella enää koko asiaa. Pääsen tästä nopeiten yli jos en enää muistele koko asiaa."
****
Herään aamulla liikehdintään vieressäni, mutta en jaksa avata vielä silmiäni. Käännän kylkeäni ja vedän peiton kaulaan asti. Williamin lämpimät kädet kiertyvät kehoni ympärille ja hän tuo huulensa korvani juureen.
"Huomenta, Ruusunen", hän kuiskaa, joka kutittaa kivasti korvaani. Käännyn jälleen ympäri ja kohtaan kuninkaan lämpimät silmät.
"Haluatko aamupalaa?" Hän kysyy seuraavaksi ja minä nyökkään. Olen nousemassa sängystä ylös, mutta William vetää minut takaisin viereensä. Hän tutkailee minua hetken ja huokaisee lopulta.
"Ei meidän tarvitse mennä minnekään. Aamupala tulee sänkyyn", hän sanoo ja soittaa kelloa. Parissa sekunnissa ovi aukeaa ja vartija tulee sisään.
"Sanotko keittiöön, että tekee kahdelle hengelle aamupalan? Jotain spesiaalia", William sanoo ja vartija nyökkää. Hän on jo lähdössä, mutta minä kerkeän avata vielä suuni.
"Voitko myös sanoa, että Madison toisi aamupalan?" Kysyn ja vartija nyökkää jälleen. Hän lähtee nopsasti pois ja me jäädään kahdestaan.
"Minusta tuntuu, että keittiössä ihmetellään tätä. En ole koskaan pyytänyt aamupalaa kahdelle. Sinä saat luvan olla ensimmäinen ja viimeinen ihminen kelle teen niin", William sanoo ja saa sanoillaan hymyn huulilleen.
Minusta tämä on hiukan ironista. Kun tulin tänne, niin en pitänyt kuninkaasta yhtään. Minä suorastaan vihasin häntä. Nyt puolestaan.... makaan hänen sängystään ja aivan pian meille tuodaan aamiainen sänkyyn.
"Mitä mietit?" William kysyy ja käännyn katsomaan häntä.
"Alkuaikoja", sanon hymyillen ja William näyttää tajuavan mitä tarkoitan. Hän naurahtaa ja vetää minut kainaloonsa.
"En olisi uskonut, että sinä tulet olemaan vielä sängyssäni. Tosin silloin, kun tajusin, että tykkään sinusta. Silloin tiesin, että tulet olemaan kanssani samassa sängyssä", William sanoo ja minä kohotan hieman toista kulmaani.
"Ihanko totta? Olit niin itsevarma? Olit siis varma, että tulen jättämään veljesi?" Varmistan ja William nyökkää.
"Kyllähän minä näin sen sinusta, Ruusunen. Kyllä minä näin sen, että olet hulluna minuun. Pystyit juuri ja juuri pitämään näppisi erossa minusta", William naljailee ja minä tökkään häntä käsivarteen.
"Kohta minä todellakin pidän näppini erossa sinusta. Sinä et saa kiusata minua. Olen sinun vieraasi", huomautan hänelle ja William pyörittelee silmiään.
"Entä jos et olisi?" Hän kysyy, enkä oikeasti ymmärrä, että mitä hän ajaa tuolla lauseella takaa.
"Mistä sinä puhut? Jos en olisi sinun vieraasi, niin sitten en olisi. Niin yksinkertaista se on", sanon, mutta William ei naura. Hän on täysin vakava. Käännyn katsomaan häntä ja hän tosiaan näyttää vakavalta.
"Entä jos sinä ihan tosissaan muuttaisit tänne? Entä jos kerrottaisiin Christianille? Entä jos kerrotaan koko helvetin maail-", William aloittaa puheensa, mutta ei saa sanottua loppuun, kun oveen koputetaan.
Ovi avautuu ja Madison tulee sisään ison tarjottimen kanssa.
"Tänne taidettiin tilata iso aamupala", hän sanoo hymyillen ja kävelee kohti sänkyä. Hän näyttää tajuavan, että meillä oli jotain kesken. Minä näytän varmasti hämmentyneeltä ja William närkästyneeltä. Häntä tuntuu aina ärsyttävän, jos joku keskeyttää hänet.
"Siskosi muuten kyseli sinua", Madison sanoo ja laskee tarjottimen sänkyyn.
"Jos näet hänet niin sano, että tulen käymään siellä jossain vaiheessa", sanon vaitonaisesti ja Madison nyökkää.
"No... nauttikaa aamupalasta", hän vielä sanoo ja häviää sen jälkeen huoneesta. Olemme molemmat vielä hetken aivan hiljaa. Yritän miettiä, että kuulinko Williamin sanat oikein.
"Mitä sanot?"
"En oikein tiedä", aloitan ja silloin William nousee sängystä ylös. Minä katson häntä hölmistyneenä.
"Ei se mitään", hän murahtaa ja näyttää ihan totta loukkaantuneelta. Minä kiskaisen hänet takaisin sänkyyn ja huokaisen syvään.
"Minä mietin vaan sinua. Mitä muut ihmiset ajattelisivat? Minähän.... minä en ole mitään", sanon ja William huokaisee.
"Luuletko, että minua kiinnostaa? Kaikki vihaavat minua jo valmiiksi. Sinä teet minulle pelkästään hyvää, Alexandra", William sanoo ja suutelee nenänpäätäni.
"Hyvä on. Tehdään se", sanon ja William ottaa tarjottimelta mansikan.
"Avaa suu", hän sanoo ja minä teen työtä käskettyä. William laittaa mansikan suuhuni ja minä katkaisen sen kahtia. Hän laskee mansikan takaisin tarjottimelle ja kurottuu suutelemaan minua.
Samalla kuulen oven avautuvan.
"Greg oli oikeassa."
****
Siis mitä?? Mulla on kohta 100 seuraajaa!!! Kiitos kaikille iso kiitos! Kiitos, että ootte jaksanu lukee mun kirjoja😘
❤️Love u all!!❤️
Words: 1516
-Oona