"Oletko sinä hullu?" William kysyy ja heiluttelee käsiään samalla. Hän se ei näyttänyt pitävän uutisestani tai oikeastaan ideasta.
"En ole, mutta kiitos kysymästä", vastaan hymähtäen ja William rupeaa hieromaan ohimoaan. En ymmärrä, että miksi hän ottaa asian näin raskaasti. Tämä on pelkästään hyvä asia.
"Miksi sinun piti tehdä näin? Sinä et oikeasti tiedä, että mihin kaikkeen se ihminen pystyy", William lopulta sanoo ja istahtaa viereeni.
Tulin juuri äsken takaisin ja kerroin, että juttelin Gregin kanssa. Hän on täällä viikon ja lähtee sitten. Minusta se oli reilu juttu, koska sitten pääsen hänestä lopullisesti eroon.
"Luuletko sinä oikeasti, että ihastuisin häneen? Etkö sinä muista kehen olen tällä hetkellä todella ihastunut?" Kysyn ja tartun Williamia kädestä. Hän kääntyy katsomaan minua ja näen pilkkeen hänen silmäkulmassaan.
"En taida muistaa. Ehkä sinun pitäisi muistuttaa", William sanoo ja liikuttaa kasvojaan koko ajan lähemmäksi. Minä en turhia aikaile, vaan painan huuleni hänen huulilleen.
"Sinä olet mustasukkainen", sanon ja vetäydyn hieman kauemmaksi. Huulillani on leveä virne ja William puolestaan pudistaa päätään.
"Enkä ole. Miksi ihmeessä minä olisin mustasukkainen?"
"Hyvä on. Kerran et ole mustasukkainen, niin voin mennä vaikka Gregin kanssa kävelylle", sanon ja nousen sängyltä. Kerkeän ottaa yhden askeleen, kun tunnen käden kiertyneen ranteeni ympärille. Käännyn ympäri ja näen Williamin katsovan minua.
"Hyvä on. Minä olen mustasukkainen. Minulla on todella paljon menetettävää", William lopulta sanoo ja vetää minut syliinsä. Minä naurahdan hiukan ja suutelen hänen nenänpäätään.
"Me voidaan olla koko päivä täällä", William sanoo ja suutelee kaulaani.
"Tuolla alkaa olla jo pimeää."
"No loppupäivä sitten. Minulla ei ole töitä, eikä sinullakaan ole enää mitään", William sanoo ja kaataa minut sängylle.
Me ei olla koskaan menty näin pitkälle. Enhän minä tiedä tästä yhtään mitään. Kuningas puolestaan..... hän on kokenut. Tämä on viimeistään se hetki milloin hän tajuaa, että olen kakara.
"Odota", sanon ja William nousee päältäni. Minä nousen istumaan ja suljen silmäni. En olisi ikinä uskonut sanovani näitä sanoja, mutta en halua menettää kuningasta.
"Mitä? Teinkö minä jotain väärin?" Hän kysyy ja laskee kätensä jalalleni.
"Et. Minä en vaan ole koskaan.... en ole koskaan ollut kenenkään kanssa", saan lopulta sanottua ja pidän pääni nolona alhaalla. Kuningas on hetken hiljaa, enkä ole varma mistä se johtuu. Ehkä siitä, että hän järkyttynyt tai siitä, että hän ei tajua.
Lopulta tunnen hänen kätensä leuallani ja hän nostaa sitä. Hän pakottaa katsomaan itseään, ja tunnen sydämeni laukkaamaan rinnassani.
"Etkö sinä ole koskaan tehnyt mitään Christianin kanssa?" William kysyy ja kurtistaa kulmiaan. Minä pudistan päätäni ja odotan, että mitä William seuraavaksi sanoo.
"Se ei haittaa minua, Alexandra. Silloin kun sinä olet valmis", hän lopulta sanoo ja päästää leuastani irti. Hän menee hiukan kauemmaksi, mutta minä tartun hänen hartiastaan.
"Nyt."
"Mitä?" Hän kysyy ja menen häntä lähemmäs. Tarkalleen ottaen menen Williamin syliin. Hän katsoo minua hämmentyneenä, mutta näyttää lopulta tajuavan, että mitä minä haen takaa.
"Oletko sinä aivan varma?" William kysyy, mutta huomaan, että hän ei olisi välttämättä halunnut kysyä sitä. Todennäköisesti sen takia, että olisin vastannut kieltävästi.
"Todellakin", sanon ja suutelen Williamia. Hän kiertää kätensä selkäni taakse ja kaataa minut taas sängylle.
****
Katselen vieressäni tuhisevaa miestä. Hän nukkuu niin söpösti. Hänen hiuksensa ovat sekaisin ja hän suorastaan kuorsaa. Hän kumminkin näyttää niin levolliselta.
Kosketan kädelläni hänen poskeaan ja hymyilen itsekseni. Hänen ihonsa on niin lämmin, kuten olettaa saattaa.
Meinaan kumminkin säikähtää kuoliaaksi, kun tunnen paljaalla kyljelläni kylmän käden. Kiljaisen pienesti minkä seuraksena William nauraa käheästi.
"Idiootti! Oliko sinun pakko säikyttää minut?" Kysyn ja William nauraa entisestään. "Sinun kätesi on kaiken lisäksi todella kylmä."
"Hyvää huomenta vaan sinullekin, sleeping beauty. Ja sinun kätesi on ollut koko yön peiton alla, minulla ei," William sanoo ja vetää minut kylkeensä kiinni.
En kerkiä sanoa mitään, kun oveen koputetaan. William ei kerkiä edes huutaa mitään, kun ovi aukeaa. Minä menen nopeasti peiton alle ja luojan kiitos, että olin nopea.
"Tiedätkö missä Alexandra?" Kuulen Christianin kysyvän ja William nousee istumaan.
"En tiedä. Mitä te täällä teette? Oletteko kuulleet yksityisyydestä?" Hän ärähtää ja mietin, että keistä hän oikein puhuu. Kuka siellä on Christianin kanssa?
"Ajattelin, että voisimme mennä Alexandran kanssa kävelylle. Emme kuitenkaan löydä häntä mistään", Greg sanoo ja tunnen Williamin jännittyvän.
"No täällä hän ei ainakaan ole. Voitteko nyt ystävällisesti lähteä ettei minun tarvitse heittää teitä?" William murahtaa.
"Hyvä on. Me lähdetään", Christian vastaa nyrpeänä. "Enkä oikeasti ymmärrä, että mistä lähtien sinä olet piilotellut kumppaneitasi."
Sen jälkeen kuulen oven sulkeutuvan ja William ottaa peiton pois päältäni. Katson hämmentyneenä ovea ja siirrän sitten katseeni Williamiin.
"Minun pitää varmaan mennä. He etsivät minua", sanon ja nousen sängystä ylös. Kipitän vaatehuoneeseen jossa on myös minun vaatteeni.
Laitan vaatteet päälle ja huutelen samalla Williamia. Mitään ei kumminkaan kuulu, joten puen loppuun ja menen takaisin huoneeseen.
Se on tyhjä.
En näe missään Williamin eilisiä vaatteita, joten oletan, että hän lähtenyt. Miksi ihmeessä hän ei vaihtanut niitä? Tai sanonut minulle mitään?
****
Hiljaisuus on kiusallinen. En haluaisi olla tässä. Haluaisin olla Williamin kanssa, en Gregin.
"Minä todella haluan, että me tutustutaan. Jos me vaan kävellään ja ollaan hiljaa, niin eihän me pystytä tutustua toisiimme", Greg sanoo ja pysäyttää minut.
"Olet oikeassa", sanon ja vedän syvään henkeä. "Minä haluan kumminkin tehdä tämän asian selväksi. Olen varma, että mitään tunteita ei tule olemaan. Minä pidän Williamista, eikä tunteet tule muuttumaan. En halua, että tuhlaat turhaan aikaasi."
"Minä en ikinä tuhlaa aikaani. Minä tiedän, että sinä tulet pitämään minusta, Alexandra. Tiedän, että William ei ole sinulle se oikea. "
"Ihan miten vaan", vastaan olkiani kohauttaen ja häivyn taas tästä maailmasta. Kuulen kyllä, että Greg puhuu jotain linnastaan, mutta ihan kuin minä jäisin sitä kuuntelemaan.
Mieleeni tulee eilisiltainen tai oikeastaan öinen. Tai molemmat. Olen aika väsynyt, koska me ruvettiin aika myöhään nukkumaan. Pidän Williamista jälleen yhä enemmän. Hän on oikeasti uskomaton. Hän osaa olla niin raivostuttava, mutta myös niin ihana ja hellä.
Nukahdin Williamin kainaloon. Hän silitti hiuksiani ja kuiskaili sanoja korvaani. Haluan nukahtaa joka ikinen ilta niin. Nimenomaan Williamin syliin. Haluan tämän kaiken draaman nyt pois. Haluan, että Greg lähtisi. Se aiheuttaa ilmiselvästi kireyttä Williamissa.
"Alexandra?" Kuuluu vierestäni ja käännyn katsomaan Gregia. Hän heiluttelee kättä edessäni, ja huomaan, että olemme saapuneet puutarhaan.
"Niin?"
"Sinä et tainnut kuunnella minua yhtään. Minä ihan tosissaan haluaisin, että kuuntelisit ja yrittäisit", Greg sanoo ja vaikuttaa hieman närkästyneeltä.
"Hyvä on. Minä yritän", sanon, vaikka tosissaan en aio kuunnella. Minulla on jotain paljon parempaa ajateltavaa. Kaikki varmasti tietävät, että ketä minä tässä mietin.
"Kerro sinä jotain itsestäsi", Greg sanoo ja huokaisten palaan takaisin tähän hetkeen. Minun puolesta hän olisi voinut höpöttää tämän koko ajan.
"Ei minulla ole mitään kerrottavaa", sanon välinpitämättömästi ja kohautan olkani. Greg huokaisee raskaasti ja tulee lähemmäs.
"Voisitko sinä nyt oikeasti yrittää? Tämä todella tympäisee minua. Miksi sinun pitää ajatella sitä mulkvistia? Hänessä ei ole mitään erikoista", Greg sanoo kiihtyneenä ja alkaa vaikuttaa todella oudolta.
Onko hän tälläinen, kun ei saa tahtoaan läpi? En voi mitenkään kestää häntä viikkoa. Minä haluan Williamin luo. Haluan vaan käpertyä hänen kainaloonsa.
"Hyvä on", lopulta sanon ja se näyttää ilahduttavan Gregia hiukan, "Minä asun linnassa ja minulla on sisko. En tee mitään töitä ja asun kuninkaan huoneessa. Olen todella ihastunut kuninkaaseen, enkä tule pitämään sinusta."
Sanani näyttävät todella ärsyttävä Gregia. Hän laittaa silmänsä kiinni ja minä laitan käteni puuskaan. Pian hän avaa ne ja tuijottaa minua.
"Älä sano noin. Sinä et voi tietää sitä. Sinä et tiedä sitä. Minä lupaan sinulle, että tulet pitämään minusta. Minä olen sitä paitsi paljon parempi sängyssä, kun William", Greg sanoo ja ottaa askeleen lähemmäksi. Hänen viimeinen lauseensa saa ihoni kananlihalle.
"Oletko sinä maannut Williamin kanssa, vai?" Kysyn huumorilla, mutta se ei näytä naurattavan Gregia. "Minun pitää tästä varmaan lähteä. Minulla on vielä asioita hoitamatta."
"Ai. Onko sinulla ja serkullani vielä sängyssä tapaaminen?" Greg kysyy ja hänen käytöksensä alkaa pelottaa minua.
"Se ei kuulu sinulle. Minä lähden nyt," sanon ja yritän lähteä pois. Greg estää kumminkin lähtöni. Hän lähtee kävelemään minua kohti ja minä puolestaan peräännyn.
Tajuan lopulta, että tämä on todella huono idea. Peräännyn koko ajan kauemmaksi linnasta. Pian kivinen muuri tulee vastaan ja Greg tulee minua vasten.
"Minä tiedän, että sinä haluat tätä", hän kuiskaa korvaani ja tunnen jotain kovaa reittäni vasten. Oksennus nousee kurkkuuni ja hengitykseni tihentyy.
"Mene pois tieltäni", saan piipitettyä, mutta Greg näyttää vähät välittävän. Hän tarttuu käsistäni kiinni ja lukitsee ne muuria vasten. Hän iskee ne siihen ehkä hiukan kovaan ja tunnen karhean pinnan tekevän naarmuja käsiini.
"Lopeta! Päästä minut pois!" Huudan, mutta Greg ei edellenkään kuuntele minua. Kyyneleet alkavat valua silmistäni. Yritän rimpuilla pois, mutta turhaan.
Greg on minua isompi ja voimakkaampi. Minä olen pieni kääpiö, eikä minulla ole oikeastaan yhtään voimaa.
Greg suutelee kaulaani, mutta nostaa pian päätään. Hän katsoo minua ja pyyhkii kyyneleet silmiltäni.
"Älä itke, kaunokainen", hän sanoo, mutta itkuni vaan yltyy. Nyt Greg ei enää välitä siitä, koska hän sanoo:
"Minä lupaan, että tästä tulee hauskaa."
****
Uusi luku, olkaa hyvät. Mulla on ainaki sellanen olo, että tuossa ei tuu käymään hyvin. Minkälainen fiilis teillä on nyt Gregista?
Words: 1424
-Oona