"Mitä?" Kysyn hämmentyneenä ja tunnen kuinka henkeäni hiukan ahdistaa. Minä näen, että William ei pilaile. Hän on aivan tosissaan.
"Greg haluaa sinut", hän toistaa uudelleen ja minä nousen seisomaan. Ei voi olla. En ole ikinä edes kuullut hänen nimeään. En ole koskaan nähnyt häntä. En tiedä hänestä yhtään mitään, ja minulle pudotetaan tuollainen pommi.
"Voitko sinä selittää?"
"Minä en anna sen tapahtua, Alexandra. Hän ei saa sinua", kuningas yrittää ja nousee itsekin ylös. Minä en halua kuulla joitain sepityksiä. Haluan kuulla aivan kaiken ja totuuden.
"Voitko sinä selittää?" Kysyn uudelleen, mutta painotan tällä kertaa jokaista sanaa kunnolla.
"Istu alas", hän sanoo ja minä istahdan. Kuningas istahtaa viereeni ja tarttuu kädestäni kiinni. "Minä tosiaan neuvottelun hänen kanssaan."
Minä odotan kärsimättömänä, että minä hän sanoo. Sydämeni pamppaillee kovaa rinnassani, enkä ole koskaan ollut näin jännittynyt.
"Richard ja muut miehet olivat kertoneet hänelle sinusta. Hän oli ollut meidän kanssa samaan aikaan siellä kartanossa, mutta ihan eri neuvotteluissa. Hän oli kumminkin nähnyt sinut ja ihastunut sinuun kuulema välittömästi. Hän vaati, että saa sinut, vaikka olit silloin kihloissa Christianin kanssa. Arvaa vaan nyt.... arvaa mitä hän tekee?"
"No en minä tiedä! Kerro! En halua nyt ruveta arvailemaan!" Huudahdan ja kuningas nyökkää.
"Hän tulee aivan varmasti tänne ja aikoo ottaa sinut mukaansa."
"Mitä?" Kiljahdan ja nousen pystyyn. "Minut? Hän on rikas. Hän hallitsee viereistä valtakuntaa! Miksi hän haluaa minut? Köyhän poloisen tytön. Ei siinä ole mitään järkeä."
"Rauhoitu, Alexandra. Minä en anna sen tapahtua. Greg ei tule viemään sinua."
"Mutta.... mutta sinä sanoit, että hän tekee mitä tahansa saadakseen haluamansa", änkytän ja kuningas huokaisee.
"Totta. Niin hän tekee. Hän ei silti saa sinua. Minä pidän siitä huolen", hän sanoo, mutta se ei nyt paljoa lohduta minua. Olen oikeasti todella kauhuissaan.
****
Laitan peilin edessä hiuksiani kiinni ja yritän saada ne näyttämään edes jotenkin hyviltä. En yleensä liiku täältä minnekään, mutta sitten vaikka omaksi iloksi.
Huoneen ovi aukea yhtäkkiä ja säikähdän ihan hirveästi. Ensin ajattelin, että se on palvelija, vaikka he eivät yleensä tuolla tavalla sisään tulekaan.
Jos palvelijat saisivat tietää, että olen täällä, niin juorut leviäisivät. Sehän vasta olisikin mahtavaa. William luottaa omiin vartioihinsa ja siihen, että he eivät kerro minusta kellekään.
Sisääntulija ei kumminkaan ole kukaan vartija tai palvelija, vaan William. Hän ei näytä ollenkaan olevan hyvällä tuulella. Tosin koska hän edes olisi?
Ei koskaan. Tai sitä hän ei yleensä näytä. Hänen naamansa on aina peruslukemilla tai sitten ne punoittavat raivosta.
"Se helvetin rähmäkäpälä on tulossa tänne", hän mutisee ja minä kohotan kiinnostuneena toista kulmaani.
"Mistä sinä puhut?"
"Greg. Hän tulee tänne päivälliselle huomenna. Ei helvetti!" William kiroaa ja istahtaa sängylle. Minä kävelen sängylle myös ja istahdan hänen viereensä.
"Tulenko minä sinne?"
"Sinun pitää tulla. Sen takia hän ylipäätänsä tulee. Sinun pitää käyttäytyä siellä illallisella niin huonosti, kun vaan osaat", William neuvoo ja minä katson häntä totisen hämmästyneenä.
"Mitä? Oletko sinä nyt aivan tosissasi?" Kysyn ja William nyökkää.
"Älä huoli. Sinä osaat kyllä sen jo ihan luonnostaan", hän sanoo ja minä tökkäisen häntä kylkeen.
"Ja minä muka ärsyttävä? Sinähän se olet!" Huudahdan ja kuningas pudistelee päätään. Hän ärsyttää minua jo nyt, kun hän ei myönnä.
"Kyllä Greg ymmärtää, että ei voi olla sinunlaisen kiukkupussin kanssa. Tämä kiukkupussi on nimittäin minun", sen sanottuaan William tarttuu minusta kiinni ja vetää kainaloonsa.
"En minä ole mikään kiukkupussi", tuhahdan hänelle, mutta William vaan nauraa. Hän ihan todella nauttii minun ärsyttämisestä.
"Kyllä sinä olet. Äläkä pane vastaan tässä asiassa", hän sanoo ja suutelee päätäni. Minä hymähdän, enkä vastaa hänelle mitään.
"Mutta eikös Christian ole siellä myös?" Kysyn ja William nyökkää pienesti. "Enhän minä sitten sinne voi tul-"
"Voitpas. Sinä tiedät itsekin, että sinun pitää tulla. Christianin pitää nyt vaan kestää tämä" , William sanoo ja minä nyökkään.
Onhan hän sentään oikeassa. Minä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä, että se Greg haluaisi minut. Minusta se on jopa naurettavaa. Ihan totta. Minunlaiseni tyttö? En oikeasti voi vaan ymmärtää.
"Tule syömään myöhässä ja huuda tarjoilijoille ja....en minä tiedä. Tee jotain, että sinusta saa todella huonon kuvan."
"En minä tarjoilijoille halua huutaa. Se ei luonnistu kaikilla samalla tavalla", totean muina miehinä, mutta William mulkaisee minua. Hänen silmäkulmassaan näkyy silti pieni pilke.
"No jos se helpottaa sinun oloasi, niin kerro heille siitä valmiiksi. Sinun pitää kumminkin esittää hirveää. Sen jälkeen Greg lähtee ja ei toivottavasti enää koskaan palaa. Voi luoja miten paljon minä häntä vihaan."
"Hyvä on. Kuhan hän vaan oikeasti katoaa, eikä enää koskaan palaa", sanon ja kuningas kääntyy katsomaan minua.
"Ei palaa. Minä lupaan sen."
Toisaalta hänen sanansa lämmittävät sydäntäni. Hän lupaa minulle jotain tuollaista. Toisaalta..... miten kukaan voi luvata jotain tuollaista?
****
"Pikkulintu kertoi, että kuninkaan ja prinssin älyttömän kuuma serkku on tulossa käymään", Madison sanoo ja vilkaisee minua. Minä pyöräytän silmiäni ja keskityn rikkinäisen mekon ompeluun.
Olemme kahdestaan tällä hetkellä, koska Alice ja Elizabeth menivät puutarhaan. He ovat nykyään ottanut asiakseen hoitaa sitä. Minulla on siitä hiukan huono omatunto, mutta hyvä, että joku sitä hoitaa.
Kaiken lisäksi tiedän, että Christian käy siellä aika paljon. Tiedän, että hän ei halua vielä nähdä minua. Haluan odottaa hetken ja yritän sitten uudelleen jutella hänelle.
En tiedä voiko meistä enää koskaan tulla ystäviä. Ehkä. Minä todella toivon sitä. Jos Christian vaan voisi antaa minulle anteeksi.
"Oletko sinä menossa sinne?" Madison kysyy ja minä nyökkään. "Hyvä! Minäkin tulen sinne. Siis tarjoilemaan. En muista koska olen viimeksi tarjoillut. Siitä on kyllä aikaa. Ja saan vielä nähdä sen kuuman serkun. Tämä on ihanaa."
Ei voi olla totta. En halua, että Madison saa tietää tästä. En millään haluaisi kertoa tästä hänelle. En halua kertoa, että miksi Greg on täällä. Enkä halua edes huutaa Madisonille.
Tämä asia saa minut nyt epäilemään koko tätä asiaa. Pitäiskö minun vaan antaa Williamin hoitaa tämä homma?
"Hei! Sinä et ole sanonut yhtään mitään, Alex! Sinä olet ollut aika hiljainen", Madison sanoo ja kohotan katseeni häneen.
"Anteeksi. Olen ollut vaan ajatuksissani", sanon ja Madison nyökkää minulla. Minä jatkan keskittyneesti mekon ompelua ja mietin, että minkälainen sotku tästä on tulossa.
Voin kyllä sanoa, että aika iso.
****
En saanut käännettyä Madisonin päätä. Hän tulee tarjoilemaan sinne. Hän ihmetteli, että miksi yritin saada häntä sieltä pois. Siihen se yritys sitten loppui. Pitäähän minun tosin hänelle vielä kertoa, mutta en niin millään haluaisi.
Päivällinen on kohta ja minua oikeasti hermostuttaa. Näyttelijäntaitoni pääsevät nyt koetukselle. En minä oikeasti osaa esittää mitään sellaista, mutta minun on pakko. Minä en todellakaan tule suostumaan kenenkään Gregin vaimoksi.
Ja mikä tuo nimi edes on? Minusta Greg nimestä tulee mieleen kuollut sika. Tuo on muuten vitsi, jonka tulen siellä sanomaan! Sinähän olet Alexandra nero!
Minun pitää keksiä tälläisiä vitsejä lisää. Ehkä kuninkaasta. Se voisi olla hauskaa. Ainakin minusta. En tiedä hänestä.
Nostan katseeni ja katson itseäni peilistä. Pakko sanoa, että Christianin kohtaaminen jännittää enemmän, kun sen kuolleen sian.
Huoneen ovelta kuuluu koputus ja oletan sen olevan joku palvelija, joten olen jo juoksemassa vaatehuoneeseen.
"Alex! Madison täällä!" Kuulu huuto ja huokaisen helpotuksesta. Ihmettelen kyllä, että miten hän on saanut puhuttua itsensä tänne.
Menen ovelle ja repäisen sen auki. Madison katsoo minua päästä varpaisiin ja astuu sen jälkeen sisälle. Hän katselee ympärilleen ja menee lopulta istumaan sohvalle.
"Minä kuulin erään huhun...", hän aloittaa ja tiedän jo, että mitä hän oikein tarkoittaa. "Kuulin, että se kuninkaan ja prinssin serkku on tullut hakemaan sinut. Onko sinulla minulle jotain kerrottavaa?"
"On", sanon ja kävelen sohvalle. Istahdan Madisonin viereen ja huokaisen. "Hänen nimensä on Greg. Hän sanoi Williamille, että hän haluaa minut vaimokseen. Nyt hän on tulossa tapaamaan minua."
"Mitä? Oletko sinä tosissasi? Miten ihmeessä sinulla riittää noin paljon menoa?" Madison ihmettelee ja minä pyöräytän silmiäni. Hyvä, että hän sai tästä jonkinlaisen vitsin väännettyä.
"Minun pitää käyttäytyä siellä päivällisellä huonosti. Pitää tulla myöhässä ja huutaa tarjoilijoille."
"Tästähän tulee oikeasti todella siistiä", Madison sanoo innoissaan ja minä katson häntä kulmat koholla. Tästä ei todellakaan ole tulossa siistiä. Tämä on ihan hirveää.
"Ei. Ei tule. Tajuatko, että mitä tässä voi tapahtua? Minä en halua sitä. Minun pitää oikeasti suoriutua tästä hyvin", sanon ja Madison nyökkää. Ehkä hänkin tajuaa, että mistä tästä oikeasti on kyse. Tämä ei ole mikään pikkujuttu.
"Minä tiedän, että sinä pystyt siihen. Onhan sinulla siinä mestari vierelläsi. Nimittäin oma rakkaasi", Madison sanoo ja vinkkaa silmää. Minä tönäisen häntä kyynerpäälläni ja hän vaan nauraa.
"Toivon, että Christian puhuu minusta pelkkää pahaa hänelle. Ehkä se toimisi", mietin ääneen ja kuulen Madisonin huokaisevan.
"Olet oikeassa. Tuo on hyvä idea", hän sanoo ja minä hymähdän. Istumme hetken hiljaisuudessa, mutta sitten raskaat askeleet lähenevät huonetta.
Pian huoneen ovi aukeaa ja William astuu sisään. Hän katselee ympärilleen ja bongaa sitten meidät.
Hetken aikaa hän seisoo vaan paikallaan, mutta lähtee sitten kävelemään meitä kohti. Hän pysähtyy eteeni ja pudistelee päätään.
"Greg on saapunut."
****
Ja nyt ne kysymykset:
Alexandra:
Q: Mistä tykkäät Williamissa eniten?
A: Ehkä sen.... en mä tiedä! Vaikee sanoo. Jääköön se salaisuudeks.
William:
Jos leikit Alexandran tunteilla tuun yöllä leikkaa sun munas irti ja syötän ne sulle marinoituna aamupalaks.
A: No sinähän vaikutat oikein mukavalta ihmiseltä. Meistä vois tulla ystävät?
Ihan tiedoks vaan että jos satutat Alexin tunteita niin mä leikkaan sun pallit ja kuorin ne juustohöylällä.
A: Voi luoja sentään. Täällä on tällä hetkellä ihmisiä, jotka haluaa tosi kovasti olla kavereita mun kanssa. Te ootte kyllä todella ystävällisiä.
Christian:
Q: Pystytkö antamaan Alexandralle koskaan anteeks?
A: En voi luvata mitään.
Elizabeth:
Sähän voisit iskee nyt Christianin.
A: Christian on kyl komee ja oikeesti tosi mukava, mutta en oikein tiiä....
Madison:
Q: Tykkäätkö työskennellä linnassa?
A: Onhan se mukavaa. Hyvä palkkaa ja silleen. Työ on kuitenkin aika raskasta, mutta enää ei pelota niin hirveesti. Meidän Alex oon saanu kuninkaasta hieman pehmon.
Victoria:
Q: Kauanko oon työskennelly linnassa?
A: Todella kauan.
Minä:
Q:Miten osaan kirjottaa näin hyvin? Sun kirjat on ihan huikeita.
A: Kiitos💋 Omasta mielestä en kirjota mitenkään hirveen erikoisesti, mutta kiva jos joku tykkää. Ku alotin kirjottaa oli varma, että en tuu samaan paljon lukukertoja.
Q:Miten sulla riittää aikaa ja ideoita niin moneen kirjaan ja jokane niistä on kuitenki aivan sairaan hyvä.
A: Kiitos💋 Siis mulla ei mee yhteen lukuun paljoon aikaa. Vähän aina riippuu. Ihan hyvin saan tunnissa kirjotettuu. Ja ideoita mulla syntyy oikeestaan tosi usein. Ja uusista ideoista..... lukekaapa tuosta alhaalta.
Kiitos kaikista kysymyksistä!
Mun ei tosiaan pitäny alottaa uutta kirjaa, mutta.... toisin kävi. Mä peruin yhet kesätyöt joten mun kesästä vapautu kaks viikkoo. Alotin siis tosiaan uuden kirjan.
Tänään julkasen siitä prologin. Tarinan nimi on Restart my heart. Menkää ihmeessä kattoo se.
Words: 1413
-Oona