Words 1127
****
Seuraavana päivänä lähdemme takaisin kohti linnaa. Istun jälleen Christiania vastapäätä ja nojaan hänen olkapäähänsä. Minä en pysty tällä hetkellä edes katsomaan kuningasta päin.
En ole nähnyt häntä eilisen jälkeen. Kävin keittiössä myöhemmin syömässä ja aamupalankin söin erikseen.
Christian on kumminkin saanut piristettyä minua. Hän sanoi, että kihlauksemme julkistetaan mahdollisimman pian ja hääsuunnittelijaa aletaan etsiä välittömästi.
Sydäntäni oikeasti lämmittää hänen sanansa. Jo pelkkä Christianin näkeminen saa minut hyvälle tuulelle.
"Nukutko sinä?" Christian kuiskaa korvaani, enkä minä jaksa vastata hänelle mitään. En jaksa avata silmiäni, enkä edes halua. Ensimmäinen asia jonka näkisin olisi, kuningas. Siispä ei kiitos.
Christian silittää hiuksiani ja painaudun takaisin ajatuksiini. Meidän on ehdottomasti kutsuttava Conrad meidän häihin. Hänen ansiosta menen edes naimisiin.
Kerkesin ennen lähtöä onneksi hyvästellä hänet, ja hän kuulema odottaa jo häitä. Hän kumminkin sanoi, että minun pitäisi pitää varani linnassa.
"Linna on täynnä valheita ja petoksia. Sinun pitää olla varuillasi." Conrad sanoi minulle juuri ennen lähtöä.
Heti perään minulle tulee kuninkaan sanat. Yhdessä asiassa hän kumminkin oli oikeassa. Christian on minulle ihan liian hyvä.
Yhtäkkiä tunnen vaunun pysähtyvän ja avaan silmäni. Siristelen niitä hetken ja huomaan kuninkaan katsovan ikkunasta ulos.
"Mikä siellä maksaa?" Hän huutaa ja pyöräyttää sen jälkeen silmiään. Minä vilkaisen Christiania, jonka katse on jo valmiiksi minussa.
"Mennäänkö huomenna käymään kylässä? Sinulle pitää ruveta suunnittelemaan häämekkoa." Christian sanoo ja minä nyökkään. Pakkoa sanoa, että tämä ei vieläkään tunnu millään tavalla todelliselta. En oikeasti voi vaan uskoa tätä.
"Tielle oli kaatunut pieni puu, teidän majesteettinne. Voimme kyllä nyt jatka matkaa." Yksi vartijoista tulee sanomaan ja kuningas nyökkää hänelle.
Hetken päästä tunnen taas kuinka olemme liikkellä. En ole muuten yhtään kerinnyt iloita sitä, että en tule näkemään paljoa kuningasta. En voisi olla sen asian suhteen onnellisempi.
"Mitä sinä hymyilet?" Kuningas murahtaa ilmeisesti minulle, ja hymyni yllätys yllätys on tiessään.
Minä en katso häntä ollenkaan, enkä kyllä myöskään vastaa hänelle. En varmaan koskaan pysty katsomaan häntä niiden sanojen jälkeen.
****
"No.... miten se reissu meni?" Madison kysyy, kun saavun meidän huoneeseen. En ole edes ajatellut, että miten kerron hänelle. En kyllä voi kertoa ihan kaikkea.
"Missä Alice on? Onhan hänellä kaikki hyvin?" Kysyn ja sivuutan kokonaan hänen äskeisen kysymyksen.
"Joo. Hän meni joku aika sitten puutarhaan. Tulee varmana kohta takaisin." Madison kertoo ja minä nyökkään. "No kerro nyt."
"Kai sinä saat kohta joka tapauksessa tietää." Totean ja istahdan omalle sängylleni.
"Mitä? Mitä on oikein tapahtunut? Jotain vakavaa? Ikävää?"
"Vakavaa, kyllä. Ikävää, ei. Minä ja Christian menimme kihloihin ja muutan hänen huoneeseensa." Sanon kaiken yhteen putkeen ja hyvin nopeasti.
"Mitä? Siis ihan oikeasti?" Madison kysyy yllättyneenä ja minä nyökkään.
"Minä olen niin onnellinen sinun puolesta. Minä tiesin, että tästä tulee vielä jotain." Hän sanoo kiljahtaen ja tulee halaamaan minua. "Onneksi olkoon."
"Kiitos, mutta nyt.... menen etsimään siskoni."
"Minä menenkin sitten tästä töihin."
"Hyvä on. Nähdään."
****
Kävelen puutarhassa ja katselen ympärilleni. Eikö kukaan ole oikeasti kerinnyt hoitaa tätä? Tämähän on ihan hirveä.
Pudistelen päätäni ja siirryn katsomaan ruusuja. Katseeni ei kumminkaan pysähdy niihin, vaan Aliceen.
Lähden kävelemään hänen luokseen ja pian hän kääntyy ympäri. Alicen kasvoille nousen helpottunut hymy ja hän kävelee minua vastaan.
"Tummanpunaiset ruusut olivat äidin lempparit." Alice kuiskaa ja minä nyökkään.
"Minä tiedän sen."
"Miten matka meni? Kerro siitä." Alice sanoo ja irtoutuu lopulta minusta. Hän kääntää katseensa takaisin tummanpunaisiin ruusuihin ja minä teen samoin.
"Ihan hyvin. Minulla on itseasiassa yksi asia joka liittyy siihen." Mutisen siskolleni ja tämä kääntyy katsomaan minua.
"No?"
"Minä...... minä ja Christian ollaan kihloissa." Saan lopulta sanottua ja Alice näyttää aidosti järkyttyneeltä. Joka kyllä on uskottavaa.
"Mitä? Miten niin olette kihloissa?" Alice kysyy ja vetäytyy minusta kauemmas.
"Me ihan oikeasti pidetään toisistamme, Alice. Tiedän, että olet kuullut vaikka mitä tarinoita kuninkaasta. Christian ei ihan totta ole samanlainen. Hän on veljensä vastakohta. Toivon todella, että sinä voit hyväksyä tämän."
"Minä..... äiti ei todellakaan olisi toivonut tätä." Alice sanoo pudistellen päätän ja lähtee nopeasti pois puutarhasta.
Minä jään seisomaan paikalleni, koska tunnen siskoni hyvin. Hänelle ei kannata puhua nyt järkeä. Se ei auta yhtään. Hänen pitää saada miettiä asiaa rauhassa.
Vilkaisen vielä kerran ruusuja ja käännyn ympäri. Palaan takaisin linnaan ja päätän lähteä etsimään kihlattuani.
****
Kävelen vauhdilla kohti Christianin huonetta ja koputan oveen pari kertaa. Mitään ei kuulu ja minä astun sisään.
"Christian?" Huhuilen, mutta en kuule minkäänlaista vastausta. Katselen vielä ympärilleni ja totean, että hän ei edes ole täällä.
Minun pitää saada puhua hänelle. Minun pitää puhua hänelle häistä ja siskostani. Minä en ihan totta voi mennä naimisiin, jos Alice ei hyväksy sitä. Hänen hyväksyntä on minulle todella tärkeää.
Katselen ympärilleni ja päätän lopulta mennä parvekkeelle. Avaan ovet ja verhot rupeavat liehumaan tuulessa. Katselen maisemia, jotka ovat muuten todella kauniit.
Täältä näkee suoraan puutarhaan ja näin ylhäältä katsottuna, se näyttää entistä kauniimmalta.
Käännän katsettani hieman oikealle ja huomaan siellä keinun. Se on lähes samanlainen, kuin siellä kartanossa. Se on ehkä hieman uudempi ja hienompi. Miten en ole ennen edes nähnyt tuota?
Kuulen oven aukenevan ja käännyn nopeasti ympäri. Huomaan Christianin ovella. Hän huomaa myös minut ja hänen kasvoilleen nousee väsynyt hymy.
Poistun parvekkeelta ja vedän ovet kiinni. Christian on sillä välin mennyt sohvalle istumaan ja taputtaa paikkaa vieressään.
"Oletko ollut täällä kauan?" Christian viimein kysyy ja minä pudistan päätäni.
"En. Tulin vasta. Minulla on sinulle itseasiassa asiaa." Aloitan hiukan hankalasti ja olen saanut Christianin katseen itseeni.
"Voidaanko me puhua vähän myöhemmin?" Christian kysyy ja hieroo ohimoaan. Huomaan, että joskus asia todella häiritsee häntä.
"Christian? Mitä on oikein tapahtunut?" Kysyn ja kosketan hellästi hänen olkapäätään. Christian nostaa katseensa ja tarttuu kädestäni kiinni. Hän parantaa hieman asentoaan ja huokaa syvään.
"Velipoika on jälleen vauhdissa. Hänellä oli tässä välissä hiljainen jakso, mutta nyt...." Christian sanoo ja pudistelee päätään.
"Mitä? Mitä kuningas on tehnyt?"
"Hän on teloittanut meidän tulon jälkeen neljä työntekijää." Christian sanoo ja suuni loksahtaa auki. Miten ihmeessä hän on edes kerinnyt? Viekö hän ne heti giljotiinille ja pyöveli tappaa heidät?
"Mitä? Miksi ihmeessä?" Kysyn, vaikka tiedän vastauksen. Hän on vaan yksinkertaisesti niin julma.
"Hänen syynsä olen yleensä se, että he eivät ole osanneet työtään. Siinä meni yksi kokki, kaksi tarjoilijaa ja yksi siivooja. Ne yhdet kasvot jäivät oikeasti mieleeni. Hän oli niin peloissaan. Miksi ihmeessä kuljin siitä ohi juuri silloin?" Christian huokaa tuskaisena.
"Minä olen pahoillani." Sanon ja vedän hänet halaukseen.
"Minun olisi oikeasti pitänyt estää se. He ovat viattomia. Viattomia, jotka ovat tarvinneet töitä. He tulevat tekemään tänne töitä ja heidät tapetaan. Se ei ole millään tavalla reilua."
"Oletko yrittänyt puhua veljellesi?" Kysyn, vaikka tiedän, että se ei auttaisi. Ei Christian hänen päätään kääntäisi.
"Arvaa vain. Tulin sieltä juuri äsken. Se tyttö oli niin nuori. Ehkä sinun ikäisesi. Minulla on niin hirveä olo." Christian sanoo ja minä tunnen kalpenevani.
"Tiedätkö sinä hänen nimensä? Oliko hän kokki? Siivoja? Tarjoilija?" Kysyn hädissäni.
"Se tyttö oli siivoja. En muista hänen nimeään. Taisi alkaa m:llä. Ma... jotain." Christian sanoo ja minä pudistan päätäni.
Ei. Ei voi olla.
Eihän se voi olla Madison.
****
Tein päätöksen, että en laita tätä kirjaa tauolle. Päätin, että alotan just us - trilogian kolmannen osan vasta syksyllä. Tää tarina siis jatkuu.🙏🏼
🔥Kiitos kun luit!🔥
💋See u!💋