Words 1117
****
"Mitä? Oletko sinä hullu? Otitko tosissasi sen paikan vastaan?" Madison tiedustelee sen jälkeen, kun olen kertonut hänelle.
"Joo. On siivous varmasti kivempaa, kun keittiössä oleminen." Vastaan ja laitan vaatteet jo penkille valmiiksi.
"Siivous varmana joo. Nyt on kuitenkin kyse kuninkaan huoneesta. Sitä sinä et halua siivota. Minulla vaihtuu jälleen huonekaveri." Madison sanoo dramaattisesti ja huokaisee.
"Eikä vaihdu. Minä en ole menossa minnekään." Sanon jääräpäisesti ja Madison kohauttaa olkiaan.
"Muista, että olen varoittanut sinua. Sinä tulet katumaan sitä, että suostut siivoamaan hänen huonettaan." Madison sanoo päätään pudistelen ja jätämme aiheen sikseen.
****
Varhain aamulla Victoria kävi tuomassa minulle listan. Listan mitä minun pitää siellä huoneessa tehdä.
Pakko sanoa, että minua hiukan pelottaa. Länsi-siipeen ei saa mennä. Paitsi tietysti palvelijat, jotka työskentelevät siellä. Minua silti ahdistaa. Entä jos kuningas kävelee minua vastaan ja heittää heti tyrmään ja minut sitten teloitetaan. Entä jos hän ei kuuntele selittelyitäni?
"Alexandra? Tuletko samaa matkaa?" Madison kysyy ja huomaan hänen olevan huoneen ovella.
"Joo." Vastaan hajamielisenä ja nappaan vielä avaimen pöydältä.
Kävelemme kaikessa hiljaisuudessa alakertaan. En tiedä yhtään, että missä Madison tänään työnsä aloittaa.
"Minä menen tuonne." Hän sanoo pian ja pysäyttää meidät. Madison osoittaa jotain käytävää, jossa en ole koskaan edes käynyt. Eikä kyllä mikään ihme. Tämä linna on oikeasti valtava.
"Okei. Nähdään sitten illalla."
"Toivottavasti nähdään. Pärjäile." Madison sanoo ja hymyilee hiukan. Minäkin väläytän hänelle pienen hymyn ja jatkan sitten matkaani.
Saapuessani puutarhaan huomaan auringon nousevan. Ulkona on vielä hiukan viileä, mutta tiedän, että tästä tulee kaunis päivä.
Menen hakemaan kaikki tarvikkeet ja lähden ruusujen luo. En ole kastellut niitä hetkeen ja nyt on juuri sopiva hetki.
Pysähdyn kuitenkin viiden metrin päähän niistä, kun huomaan prinssin seisovan ruusujen edessä. Hän kääntyy katsomaan minua ja hymyilee.
"Puutarha näyttää ihanalta." Hän sanoo ja kävelee minun luokseni. Joudun hieman kohottamaan katsettani, jotta näkisin hänen kasvonsa.
"Kiitos. Olen tehnyt parhaani." Sanon ja Christian nyökkää.
"Kävelläänkö?" Hän kysyy ja minä puolestani nyökkään. Jätän tavarat siihen paikalleen ja jatkamme matkaa vielä ruusujen ohi.
"Miten sinulla on mennyt täällä?" Christian kysyy, enkä vastaa hänelle heti. Miksi ihmeessä hän kysyy minulta?
"Ihan hyvin. Rakastan varsinkin puutarhan hoitamista." Kerron ja Christian kävelee hiljaa vierelläni.
"Hyvä jos työ on ollu mieleistä." Hän lopulta sanoo.
"Aloitan tänään itseasiassa työt kuninkaan huoneessa."
Christian naurahtaa pienesti ja pysähtyy. Hän pysäyttää myös minut ja kääntää katsomaan itseään.
"Siinä voi olla vähän kestämistä. Jos haluat voin järjestää sinut siivoamaan jotain muuta. Vaikka minun huonettani." Christian kertoo ja hänen tarjous kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta.
"Se olisi minusta oikein mukavaa." Vastaan ja Christian nyökkää. Jatkamme jälleen kävelyä ja kuulen jossain päin hevosten hirnuntaa.
"Järjestän asian pikapuolin." Christian sanoo ja välillemme laskeutuu jälleen hiljaisuus. Se ei ole suinkaan kiusallinen - päinvastoin. Molemmat ihastelivat luonnonkauneutta.
"Mistä päin sinä olet kotoisin?" Hän lopulta kysyy ja käännyn yllättyneenä katsomaan häntä.
"Ihan tuosta kylästä. Olen asunut siinä koko ikäni. Tulin tänne töihin, jotta minulla olisi rahaa äidin lääkkeisiin." Kerron hieman alakuloisena.
"Sepä ikävä."
"Sinä olet kasvanut sitten veljesi kanssa täällä?" Uskaltaudun kysymään.
"Siis eihän William ole täällä koko elämäänsä asunut. Hän tuli...... olikohan neljän vanhana."
"Missä hän on sitten ollut?" Kysyn ja Christian naurahtaa minulle. Sen lisäksi hän katsoo minua kuin hullu.
"Etkö sinä tosiaan tiedä?" Hän varmistaa ja minä pudistan päätäni.
"William on adoptoitu. Emmehän me ole edes samannäköiset." Christian sanoo ja naurahtaa.
"Saanko kysyä...?" Aloitan ja Christian nyökkää. "Miksi hänet on adoptoitu?"
"Isä ja äiti luulivat aina, että he eivät voi saada lapsia. Niinpä he adoptoitavat Williamin salaa. Minä olin kuulema ihme." Christian sanoo ja pitää tauon. "Williamista ei olisi pitänyt tai saanut tulla kuningasta. Adoptiosta saatiin kumminkin tietää vasta isäni kuoleman jälkeen ja William oli silloin jo kuningas."
"Miten kaikki saivat tietää?"
"Joku palvelija vuoti paperit. Kansa suorastaan raivostui. He eivät kumminkaan mahtaneet asialle mitään." Christian kertoo ja kohauttaa olkiaan.
"Etkö sinä oikeasti tiennyt tästä?" Hän tiedustelee ja minä pyöritän päätäni. "Kummallista."
"Minun pitää varmaan mennä jatkamaan töitä. Victoria saa kohtauksen jos kuulee tästä." Sanon ja Christian nyökkää.
"Ja pieni vinkki." Hän vielä sanoo ja käännyn katsomaan häntä. "Joudut olemaan veljeni huoneen siivoja varmaan pari päivää, joten tässä vinkki: Hän on ylimielinen." Sen sanottuaan Christian jatkaa matkaansa.
"Miten sen pitäisi minua auttaa?" Huudan hänen peräänsä ja kuulen Christianin vielä naurahtavan.
****
"Kuningas on valtaistuin salissa, joten saat siivota rauhassa." Victoria sanoo ja häntä näyttää jännittävän minun puolestani. Näin minä ainakin tulkitsen tämän asian.
"Victoria....tai ei mitään." Sanon, mutta lopetan lauseeni kesken. Meinasin kertoa hänelle prinssistä. Miten minä olen jutellut hänen kansaan. En kumminkaan tiedä onko se hyvä idea.
"Kerro nyt." Hän sanoo napakasti, mutta kuulen myös eräänlaisen hellyyden.
"Olen jutellut prinssin kanssa." Sanon ja Victoria laittaa kätensä suunsa eteen.
"Olet tehnyt mitä?" Hän kysyy.
"Olen jutellut hänen kanssaan. Hän on käynyt puutarhassa. Hän rakastaa sitä paikka." Sanon ja Victoria katselee minua epäilevästi.
"Mitä te olette puhuneet?" Victoria kysyy ja hänen katseensa kulkee pitkin kehoani. Ihan kuin etsin jälkiä jostain. Jostain olemattomasta.
"Hän kysyi mistä minä olen kotoisin. Minä kysyin sitten hänestä ja kuninkaasta." Kerron ja Victoria näyttää järkyttävän sanoistani.
"Sinä et saa kysyä prinssiltä tai kuninkaalta mitään." Hän sanoo nopeasti ja katselee ympärilleen.
"Ei hän pannut pahakseen." Vastaan ja kohautan olkiani.
"Silti. Älä enää kysy häneltä mitään. Ymmärrätkö?" Victoria kysyy tiukasti ja minä nyökkään.
"Hän muuten sanoi, että voin mennä siivoamaan hänen huonettaan." Lisään vielä ja tiedän, että se voi pahentaa tilannetta. Minä haluan kumminkin sanoa kaiken tässä kerralla.
"Mitä? Sanoiko?" Victoria kysyy epäilevänä ja tutkailee minua jälleen. Ihan kun muka valehtelisin tästä asiasta.
"Joo. Minä voisin kyllä nyt mennä sinne." Sanon ja otan askeleen taaksepäin. Victoria nyökkää minulle hyväksyvästi ja lähtee paikalta. Jään hetkeksi katsomaan häntä ja käännyn sitten itsekin ympäri.
Kävelen käytäviä pitkin, joita pitkin en ole ennen kävellyt. Täällä puolella linnaa kaikki näyttää yksinkertaisesti niin paljon kauniimmalta ja suuremmalta.
Ihastelen seinillä olevia valtavia tauluja ja välillä tulee vastaan tasoja, joiden päällä on ruusuja maljakossa. Ihmisillä näyttää olevan täällä hyvä maku.
Lopulta saavun suurelle ovelle, jonka on kerrottu olevan kuninkaan huone. Seison hetken vaan yhdessä kohti ja mietin jo lähteä pois.
Ryhdistäydyn kumminkin ja koputan oveen. Mitään ei kuulu ja koputan uudelleen. Mitään ei kuulu vieläkään, joten päätän mennä sisään.
Tulen huoneen sisälle ja se on oikeasti valtava. Tämä on suunnilleen meidän kotimme kokoinen. Josta mieleeni tulee, että miten pieni ja vaatimaton meidän kotimme on. Minulla on kumminkin tosi ikävä kotiin.
Ihasteltuani huonetta hetken tartun sankoon ja vien sen yhdelle pöydälle. Aloitan sillä, että laitan kuninkaan valtavan sängyn kuntoon. Se näyttää olevan aivan hirveässä kunnossa. Lakanat ovat aivan rytyssä ja minusta tuntuu, että tuota sänkyä laittaessa menee ikuisuus.
Viheltelen hiukan samalla, joka tekee tästä hommasta kivempaa. On tämä minusta kivempaa, kun keittiössä olo. Saan työskennellä yksin ja kaikessa rauhassa.
Epäilen rauhani kumminkin loppuvan, kun kuulen huonetta lähenevän raskaat askeleet. Ne tulevat koko ajan lähemmäksi ja minulle tulee koko ajan vaan ahdistuneempi olo.
Lopulta kuulen oven avautuvan ja minä uskaltaudun kääntyä ympäri.
****
💋Kiitos kun luit!💋
Xoxo Oona