Tuhannet tähdet levittyvät yllemme yötaivaana ja aamukaste hivelee ihoa, kaupungin valot tai auringon ensisäteet peittävät horisontin. Hymyily lämmittää poskia, enkä tahtoisi lähteä, kun alan palella ja sinä halaat minua hiipuva aika katseessasi. Tämän yön piti olla jotain, sen oli tarkoitus merkitä jotain, mutta tahdot lähteä, vaikken ole vielä koonnut rohkeuteni palapeliä.
En ole hyvä sinulle, vaikka tahtoisin yrittää. Ansaitset jonkun, joka kertoo hiustesi tuoksuvan hyvältä, ansaitset jonkun, joka säteilee valoa elämääsi, eikä pimennä sitä, kuten minä. En osaa kehua sinua, tai kertoa, että välitän. En uskalla myöntää, että liikutit maailmaani niin moneen suuntaan.
Rakastan läsnäoloasi ja voisin tappaa onnellisuutesi vuoksi, mutta se ei taivu sanoiksi. Rakastan niitä aamuja, kun herään vierestäsi ja tajuan nukkuneeni koko yön pitkästä aikaa. Rakastan seikkailujamme, kun saat minut löytämään elämänhaluni uudestaan.
Tässä hetkessä tahdon vain suudella huuliasi, jääsilmäinen tyttö, niin kuin oikeasti osaisin välittää.