Kosketin poskiani, jotka punoittivat kuin tomaatti ja ajattelin äskeistä suudelmaa. Minua ei kaduttanut ollenkaan, vaikka pitäisi, sillä olin periaatteessa heti pettänyt Jacobia. Toisaalta emme olleet puhuneet asiaa kokonaan läpi, mutta silti. Me tiesimme toistemme tunteet, ja menin silti suutelemaan Mikaelia. Mikä minua vaivaa?
Ehkä vain välität Mikaelista vieläkin...
Tiedän sen, mutta välitän myös Jacobista. Ja juuri nyt minun on parempi olla Jacobin kanssa.
Ajan koittaessa sinun täytyy valita heidän väliltään.
Asia piti paikkaansa, vaikka en halunnut myöntää sitä. En pystynyt tekemään sitä vielä.
Heräsin ajatuksistani saapuessani kotiovelle. Kaivoin avaimet laukustani ja avasin oven. Jätin kenkäni ja takkini eteiseen ja kävelin suoraan omaan huoneeseeni. Astuin huoneeseeni ja olin saada sydänkohtauksen. Katsoin ihmeissäni Alexia, joka makasi sängylläni.
"Mitä sä teet mun huoneessani?" Kysyin kävellessäni kirjoituspöytäni luo.
Laskin laukkuni sen viereen lattialle ja käännyin katsomaan Alexia, joka olikin noussut istumaan ja katsoi minua tutkaillen. Laitoin käteni puuskaan.
"Miten sulla meni näin kauan, ja miksi sä oot itkenyt?" Hän kysyi huomatessaan itkuiset silmäni ja levinneet ripsivärini ja käveli luokseni.
"Mä halusin tulla jotain toista reittiä kotiin, ja samalla kävin moikkaamassa yhtä tyyppiä. Miksi sä edes kysyt? En oo sulle tilivelvollinen", sanoin.
"Hei, miks oot noin kiukkunen? Onks jotain sattunut?" Alex pakotti minut katsomaan häntä silmiin. Nostin vain vihaisesti kulmiani, enkä sanonut mitään.
"Okei, älä sit kerro. Mä oon sun veli ja haluisin olla sun tukena, jos sua jokin vaivaa, mutta jos et kerran halua kertoa, niin en mä voi sua pakottaakaan", hän huokaisi ja lähti kävelemään huoneestani ulos.
Miksi käyttäydyn näin? Miksi aiheutan lisää harmia olemalla vihainen, jostain turhasta asiasta? Alex halusi kuitenkin vain auttaa.
"Odota", sanoin.
Alex pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kävelin nopeasti hänen luokseen ja halasin häntä. Alex hetken hämmentyi eleestäni, mutta lopulta kietoi käteni ympärilleni ja halasi minua. Laskin pääni automaattisesti hänen rintakehälleen, ja ainoa ääni, mikä kuului huoneessani, oli seinäkellon hiljainen tikitys.
Lopulta päätin rohkaistua ja avata suuni:
"Mä menin suutelemaan Mikaelia."
"Eli ootteko te palaamassa yhteen?"
"Ei, se ei oo niin yksinkertaista."
"Mikä siinä sitten on monimutkaista?" Alex kysyi ihmeissään.
Huokaisin syvään.
"Ennen sitä Jacob kerto mulle, mitä se tuntee mua kohtaan, ja mä annoin sille vastakaikua. Eli periaatteessa me seurustellaan, ja mä menin kymmenen minuuttia sen jälkeen suutelemaan Mikaelia", tunsin kyyneleiden tekevän tuloaan.
Nyt, kun sanoin tuon ääneen, tajusin, miten pahasti olin toiminut. Miten saatoin tehdä tämän Jacobille, itselleni ja Mikaelille? Tunnen itseäni kohtaan inhoa tämän takia.
"Mä en tiedä, mitä sanoa, koska mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta tosta. Mutta tiedäthän sä, että sun tulee enemmin tai myöhemmin valita noiden kahden jätkän väliltä?" Alex sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Tiedän. Mä tuun särkee siinä toisen sydämen", kuiskasin ja annoin kyyneleen valua poskeani pitkin alas.
***
Alex oli halunnut piristää minua, joten hän oli tilannut meille pizzat ja niitä odotellessamme olimme selanneet vanhaa valokuva-albumia. Istuimme olohuoneen sohvalla ja nauroimme huvittaville sisaruskuvillemme.
"Katso tätä", Alex nauroi osoittaessaan kuvaa, jossa olin silloin kolme ja Alex viisi. Kummallakin oli päällä naisten bikinit, hellehatut sekä aurinkolasit, ja poseerasimme kameralle. Nauroin vielä entistä kovempaa, ja mahaani alkoi pistää.
"Me ollaan oltu kunnon supermalleja sillon", naureskelin ja pyyhin kyyneleet silmäkulmistani.
Samassa ovikello soi, ja Alex meni avaamaan. Pian hän tulikin takaisin kaksi pizzalaatikkoa kädessään.
"Ruoka on valmista", hän virnisti ja käveli keittiöön.
Nousin ylös sohvalta ja kävelin hänen perässään. Alex laski pizzat keittiön pöydälle, otti pizzaleikkurin ja leikkasi pizzat siivuiksi. Haukkasin heti palan pizzastani ja olisin voinut kuolla nautinnosta, sillä en muistanut, miten hyvää pizza voi olla.
"Mä ajattelin, jos katsottaisiin joku leffa?" Alex kysyi syötyämme. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Mitä me sit katsottaisiin?" Kysyin.
Katsoimme hetken hiljaa toisiamme, kunnes kummallakin välähti samaan aikaan.
"The Expendables!" Huusimme samaan aikaan, jonka jälkeen puhkesimme uudestaan nauruun.
"Milloinkohan me katsottiin se viimeksi?" Kysyin.
"En ees muista, siitä on vissiin sit niin pitkä aika", Alex vastasi.
"Jep, mutta mä teen vaikka popparit, niin hoida sä se leffa valmiiks", sanoin.
"Okei", Alex sanoi ja käveli pois keittiöstä.
Kävelin yhdelle keittiön kaapeista, otin sieltä popparipussin ja laitoin sen mikroon. Seurasin tarkasti, miten popparit poksahtelivat pussissa, ja lopulta mikro kilahti ilmoittaakseen niiden olevan valmiit. Otin pussin mikrosta ja kaadoin popparit metallikulhoon, jonka jälkeen lisäsin hieman suolaa. Menin vielä käymään jääkaapilla ja otin sieltä kaksi tölkkiä Coca-Colaa. Kävelin herkkujen kanssa takaisin olohuoneeseen, jossa Alex olikin saanut jo elokuvan valmiiksi. Istuin hänen vierelleen sohvalle, ja aloimme katsomaan elokuvaa.
Seurasimme toimintaelokuvaa todella intensiivisesti ja puhuimme vasta, kun elokuvan lopputekstit rupesivat pyörimään television ruudussa. Haukottelin ja katsoin kelloa, mikä näytti puoli yhdeksää. Miten aika olikaan mennyt niin nopeasti?
"Toi leffa ei sitten petä ikinä", Alex sanoi ja venytteli paikoillaan.
"Ei niin. Mutta mua väsyttää ihan sikana, joten meen nyt yläkertaan pesemään hiukset ja teen muut iltatoimet", sanoin noustessani ylös.
"Okei, mä siivoon meidän jäljet täältä."
Lähdin kävelemään portaita ylös kohti huonettani. Otin sieltä pikaisesti puhtaat alusvaatteet, pehmeät, valkoiset yöshortsit sekä löysän, harmaan T-paidan ja kävelin kylpyhuoneeseen. Riisuin vaatteeni ja astuin lämpimään suihkuun. Pesin hiukseni nopeasti, jonka jälkeen sammutin suihkun ja rupesin kuivaamaan itseäni. Kiedoin pyyhkeen hiuksieni ympärille turbaaniksi ja puin vaatteeni päälle.
Pestyäni hampaani hiivin takaisin huoneeseeni. Otin pyyhkeen hiuksistani, laitoin sen kuivumaan tuolilleni ja tein pikaisesti läksyt, jonka jälkeen pakkasin huomiset tarvittavat koulukirjani valmiiksi laukkuuni. Harjasin vielä pikaisesti hiukseni, jotta ne eivät olisi aamulla niin pahassa takussa. Tehtyäni sen, kävelin sänkyni luo ja otin koristetyynyt ja sängynpeitteen pois. Laitoin vielä pikaisesti kännykkääni herätyksen ja kömmin lakanoideni väliin.
Juuri, kun olin nukahtamassa, kännykkäni piippasi kaksi kertaa. Otin sen yöpöydältäni ja avasin lukituksen. Olin saanut kaksi viestiä, ja ne olivat tulleet tismalleen samalla kellonajalla. Katsoin viestien lähettäjien nimet: Jacob ja Mikael. Nielaisin ja avasin ensimmäisenä Jacobin viestin.
"Sori, kun mä en kerennyt soittaa sulle enää tänää. Nähdään huomenna! Öitä <3"
Pieni hymy nousi kasvoilleni, ja siirryin Mikaelin viestiin.
"Haluun, että tiedät, että mä en luovuta sun suhteen niin helpolla! Öitä <3"
Pieni hymyni huuhtoutui yhtä nopeasti pois kasvoiltani, kuin se oli siihen tullut. Laskin kännykkäni takaisin yöpöydälleni ja käperryin peittooni. Suljin silmäni toivoen, että uneni osaisi kertoa minulle, mitä tehdä seuraavaksi. Lopulta vaivuin syvään uneen.
//Jes, sain tän nyt valmiiks!! Tää oli tosiaan tämmöi pieni välivaihe, mutta seuraavassa luvussa tulee tapahtuu taas vähän kaikennäköistä 😉
Muistakaa tykätä ja kommentoida, sillä ne antaa inspistä kirjottamiseen ❤️❤️
Hyvää yötä ❤️