//SUURET KIITOKSET YLI 15K LUKUKERRASTA! OOTTE HUIPPUJA ❤️
En tiedä, miten kaikki tapahtui. Ainoa asia, jonka muistan oli se, että kaikki tapahtui todella nopeasti.
Jacobin ja minun suudelma loppui kuin seinään. Jacob oli kadonnut edestäni, tunsin suurta kipua päässäni ja takapuolessani. Tajusin tipahtaneeni lattialle ja lyönneeni pääni seinään.
Katsoin eteenpäin ja huomasin Mikaelin tuupanneen Jacobin lattialle. Hänen silmistään paistoi raivo.
Eerik tuli luokseni.
"Sattuks sua?" Hän ei ollut onnekseni humalassa.
Olin pienessä shokissa, enkä osannut vastata. Katsoin järkyttyneenä, kun Jacob nousi ylös lattialta ja piti käsiään nyrkissä.
Tämä ei tiedä hyvää!
Ääni sisälläni huudahti.
Säpsähdin ja annoin Eerikin auttaa minut ylös. Päätäni huimasi, ja meinasin kaatua takaisin lattialle, ellei Eerik olisi pitänyt minusta kiinni.
Mikael yritti tuupata Jacobia uudestaan, mutta Josh meni heidän väliinsä.
"Väistä!" Mikael huusi.
Kaikki katsoivat järkyttyneenä heitä. Musiikkikaan ei enää soinut. Olohuoneessa oli aivan hiljaista. Emily tuli nopeasti luokseni ottaen minusta kiinni oikealta puolella Eerikin ollessa vasemmalla.
"Miku, tää ei hyödytä mitään", Josh sanoi.
"Nyt olisi hyvä, jos te lähtisitte", Eerik sanoi päättäväisesti Mikaelille ja Joshille.
"Joo, me lähdetään. Tuu Emily", Josh sanoi siirtäessään katseensa Emilyyn.
Emily nyökkäsi ja käveli Joshin ja Mikaelin perässä ulos. Olisin halunnut juosta Mikaelin perään, mutta en voinut. Minun täytyi olla Jacobin tukena.
Jacob käveli luoksemme ja otti minut lohduttavaan halaukseensa.
"Ootko sä kunnossa?" Jacob kuiskasi.
En pystynyt vastaamaan mitään. Tuijotin lasittuneella katseella Eerikiin, joka seisoi vieressämme.
"Lily?" Jacob kysyi.
En vastannut. Hänen sanansa kaikuivat kuuroille korville.
Silloin Eerik tajusi tilanteen ja veti minut pois halauksesta.
"Musta tuntuu, että olis varmaan parasta viedä Lily kotiin", hän sanoi Jacobille.
"Okei, mä vien sen", Jacob vastasi ja oli tarttumassa käteeni.
"Ei. Mä vien. Tässä on tapahtunut liikaa draamaa yhdelle illalle, eikä Lily kaipaa enempää semmosta", Eerik sanoi päättäväisesti.
Jacob siristeli hetken silmiään, kunnes taipui lopulta Eerikin tahtoon.
"Hyvä on. Lily, puhutaan huomenna lisää", hän sanoi ja lähti keittiöön hakemaan lisää juomista.
Kävelimme eteiseen, jossa laitoin hiljaisuudessa takin päälleni.
"Mike, sä oot nyt vahdis", Eerik sanoi viereiselle pitkälle kaverille.
Hän nyökkäsi.
"Selvä, nähdään pian", hän vastasi.
Hän näytti olevan selvinpäin.
Astuimme ulos talosta ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Vedin takkia enemmän kiinni tuulen iskeytyessä kaulalleni.
Miksi minulle kävi aina näin? Miksi aina jokin menee pieleen lähtiessäni viihteelle? Mikä minussa on vikana?
Ehkä ensi kerralla olet itse selvinpäin.
Ääni sanoi moittien.
Huokaisin syvään, jolloin Eerik kääntyi katsomaan minua. Suurin järkytys oli mennyt ohi, ja pystyin taas puhumaan normaalisti.
"Et varmaan saanu hyvää ensivaikutelmaa musta", sanoin vilkaistessani Eerikiä.
Hän naurahti.
"Eihän tää kovin hyvä ollu, mutta onneks en tuomitse. Mä ymmärrän kyllä sua", hän sanoi.
Käännyin katsomaan häntä.
"Ymmärrätkö?" Kysyin ihmeissäni.
"Joo. Eihän se ole helppoa olla tommoisessa tulilinjassa. Varsinkin, kun Miku ja Jacob eivät ole enää väleissä", hän sanoi.
"Mitä niille edes tapahtui?"
"Jacob pyöri väärissä piireissä ja halus aina, että Mikukin menis niihin mukaan. Miku ei kuitenkaan halunnut, joten se katkas niitten välit", hän kertoi.
Taas tuo sama vastaus. Miksi kukaan ei voi sanoa suoraan asioita? Millaisissa piireissä?
Sitä voisitkin kysyä suoraan Jacobilta.
Huoh. Ehkä se pitää paikkaansa.
Olin ollut niin ajatuksissani, että en ollut huomannut tulleemme lähelle kotiani.
"Kiitti, kun saatoit. Mä voin jatkaa tästä yksin", sanoin.
"Ootko sä varma?" Eerik kysyi.
"Joo, mä asun tässä ihan vieressä. Ei oo pitkä matka", kerroin.
"Jaa, okei. Heippa sitten", hän sanoi ja käveli pois.
Kävelin pihaamme ja koputin hiljaa oveemme. En jaksanut kaivaa avaimiani laukustani, enkä halunnut painaa ovikelloa ja herättää vanhempiani.
Kuulin, kun joku käveli eteiseen ja avasi oven. Alex hymyili ja veti minut sisään. Hän käveli takaisin olohuoneeseen ja istui sohvalle katse minussa.
Otin kenkäni jaloistani ja takin päältäni. Kävelin Alexin vierelle sohvalle. Hänen kasvoillaan oli pieni virne.
"No", hän sanoi saaden huomioni kiinnittymään häneen. "Miten meni?"
Huokaisin, jonka jälkeen naurahdin.
"Mä rupeen kohta absolutistiks", vastasin.
Alex naurahti.
"Ei nyt heti tulis mieleen susta", hän sanoi.
"Hei! Väitätkö sä nyt, että mulla ei pysy pullonkorkki kiinni?" Kysyin ja yritin nousta sohvalta huonoin tuloksin.
Päätäni huimasi niin paljon, että kaaduin lattialle. Onneksi lattialla oli pehmeä ryijymatto.
"Ei sun kunnosta päätellen", hän vastasi.
"En mä oikeesti oo niin huonossa kunnossa. Mä kolautin vaan mun pään seinään. Ei täs muuta", kerroin osottaessani kattoon.
"Ai kolautit ihan pääs?" Hän kysyi lässyttäen.
"Mm. Älä kiusaa", sanoin ja peitin kasvoni käsilläni esittäen loukkaantunutta.
Alex naurahti.
"No niin, sisko. Eiköhän olis aika mennä nukkumaan?" Alex kysyi kyykistyessään viereen.
"Mm"
Alex auttoi minut ylös ja saattoi minut yläkertaan huoneeseeni. Hän lähti käymään vielä alakerrassa, jolloin vaihdoin mekkoni pyjamaani. Kävelin sängylleni ja otin pois koristetyynyt ja sängynpeitteen. Istuin sängylleni ja vedin peittoa jalkojeni päälle.
Alex palasi huoneeseeni vesilasi kädessään. Hän laittoi sen yöpöydälle ja käveli takaisin ovelleni.
"Hyvää yötä", hän sanoi ja oli lähtemässä huoneestani.
"Alex, odota", sanoin.
Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua odottavasti.
"Mä tarvitsen nyt isoveljen neuvoja", sanoin.
Alex käveli sänkyni luokse ja istuutui.
"Mitäs?"
Mietin hetken, miten sanoisin asiani. Niiden sanojen saaminen suustani oli vaikeaa. Olin laskussa ja tiedostin jo kaiken, mitä sanoin. Vedin syvään henkeä ja annoin kaiken tulla yhdellä henkäyksellä ulos puheripulina.
"Sä varmaankin muistat Mikaelin? Hyvä. Me nimittäin seurusteltiin vähän aikaa, mutta mä jätin sen, koska mua alettiin melkein kiusata koulussa sen takia. Mä tapasin sitten yhden Jacobin, jonka kanssa oon nyt viettänyt paljon aikaa ja sen avulla päässyt suurin piirtein yli erosta. Nyt tuolla bileissä me suudeltiin, mutta Mikael tuli väliin ja aiheutti pientä häslinkiä. Ei tässä silleen mitään, mutta mulla on kaiken lisäksi vieläkin pieniä tunteita Mikaelia kohtaan, mutta samaan aikaan mulla on tunteita myös Jacobia kohtaan. Mä en vaan tiedä, mitä mun pitäis tehdä ja mä tarviin sun apua", tunsin kyyneleiden valuvan poskiani pitkin kertoessani.
Sain vihdoin ja viimein sanottua sen kaiken, mitä olin ajatellut. Tunsin pientä helpotusta sisälläni, vaikka sisälläni vieläkin kalvasi koko asia.
Alex halasi minua lohduttavasti. Painoin pääni hänen hartiaansa vasten.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Alex pyyhki kasvoni kyynelistä.
"Älä itke enää. Mun mielestä tommosessa tilanteessa sun kannattais puhua tästä asiasta molempien kanssa ja sitten kattoa, miten asiat etenee", hän sanoi kasvoillaan pieni hymy.
"Kiitos", kuiskasin.
"Eipä mitään. Sä oot mun sisko ja haluun, että tiiät, että mä oon aina täällä sun tukena. Käy nyt kuitenki nukkumaan", hän sanoi.
Nyökkäsin pienesti ja painoin pääni tyynyyn. Kuulin, kuinka Alex poistui huoneestani.
Annoin itseni nukahtaa murtuneena ja toivoen, että selviäisin seuraavasta päivästä.