"Et voi olla TOSISSAS!!!" Wilhelmiina huusi, kun hän ja Pikku Jussi poistuivat karusellista, joka oli lähettänyt heidät Tokion Disneylandiin, kun he olivat pakenemassa Silveriä ja varjo-kuoria. Osoittautui, että he eivät löytäneet peiliä Pariisin puistosta, mutta he löysivät kaksi kääpiötä, Viisaan ja Jörön. Heidän mukaansa loput seitsemästä kääpiöstä piiloutuivat uuteen kaivos laitteeseen. Kilera, joka lopetti Silverin puremisen, johti heidät yhdessä Topin kanssa takaisin Magic Kingdomiin Orlandoon ja sieltä takaisin Hirviön linnaan, kun taas toiset suuntasivat Tokioon.
"Okei, en tiedä kumpi on pahempaa, Ilkeän suden jahtaamana, mikä ei ole minulle uutta vai joutua pelottavaan laitteeseen uudestaan?" Pikku Jussi sanoi.
"Toivottavasti löydämme peilin täältä." Wilhelmiina sanoi. "Sen minkä tiedän Ameliasta, on että hän voi vauhkoontua jos hän kohtaa noidan."
"Kuinka?" Vili kysyi.
"Siis jäätyy kuin patsas ja huutaa niin kovaa, että se voisi rikkoa lasin."
"Selvä. Nyt minäkin toivon että löydämme sen peilin." Pikku Jussi sanoi.
"Joo joo. Jos hän näkee noidan, taikapeili menee rikki" Vili myönsi.
"Sitten mennään!" Wilhelmiina sanoi ennen kuin he kaikki suuntasivat laitteeseen, kun taas Silver ja Varjo-kuoret seurasivat heitä sisään.
_____♡🖤♡_____
Amelia seisoi silmät tiukasti kiinni. Heti kun Elizabeth käski hänen sulkea silmänsä, hän tiesi, että hänen takanaan on vain yksi ja ainoa henkilö, Ilkeä kuningatar.
"Joten olet se tyttö todellisesta ulottuvuudesta." Paha kuningatar sanoi. Amelia ei ollut varma, oliko hän huomannut Elizabethin ja muut.
"Ku-kuinka tiedät kuka olen?" Amelia kysyi vavisten.
"Pimeyden Mestari kertoi sen meille?"
"Tunnetko hänet?" Amelia kysyi ja kurkisti reaktiolla peiliin nähdäkseen pahan kuningattaren takanaan. Onneksi näytti siltä, että Lumiére oli myös sulkenut silmänsä ja näytti tavalliselta kynttilän-jalalta. Elizabeth, Olivia ja Dawson olivat piiloutuneet hänen hiuksiensa alle.
"Amelia, sulje silmäsi minun merkistä ja juokse vasemmalle" Elizabeth kuiskasi.
"Hän antoi meille tarpeeksi voimaa ottamaan haltuun kaikki nuo niin sanotut hyvikset, vastineeksi hän pyysi apua yhdessä pienessä tehtävässä."
"Missä?" Amelia kysyi.
"Hän etsii erästä henkilöä. Ottaen huomioon kuinka suuren voiman hän on antanut meille pahiksille, hän näyttää vihaavan tätä henkilöä koko hänen pimeästä kylmästä sydämestään."
"Kaikki tämä yhden henkilön takia? Miksi?" Amelia kysyi järkyttyneenä.
"Se on jotain, jonka saat kysyä itse Pimeyden Mestarilta, kun lähetän sinut hänen luokseen."
"NYT!"
Tähän Amelia sulki silmänsä tiukasti ja juoksi vasemmalle. Elizabeth alkoi antaa ohjeita minne mennä. Tietäen hänet, vankila ja kammottava metsä pelästyttävät hänet puoli kuoliaaksi. Mutta koska Amelialla oli silmät kiinni, hän kompastui useasti ja satutti polvensa. Jopa hänen pitsiset hihat menivät rikki juoksussa.
"Voit juosta karkuun, mutta et voi piiloutua. Täällä kaikki on minun hallinnassani." kuului pahan kuningattaren ääni, joka alkoi kuulostaa noidat naurulta.
Amelia jatkoi juoksuaan samalla kun kuuli tekaistun metsän tulevan henkiin.
"Juokse, Amelia!" Elizabeth huusi.
"Non, non! Ei mökille!" Lumiére varoitti. Kuultuaan sanan mökki, Amelia avasi silmänsä ja huomasi olevansa takaisin seitsemän kääpiön mökin luona. Eivätkö he tulleet just sieltä? Juuri, silloin hän näki, kuinka sotkuinen hän oli. Hänen vasemmassa polvessa oli haava, joka vuosi vähän ja kirveli paljon. Hänen vaaleanpunaiset pitsi hihansa olivat kaikki pilaantuneet niin että melkein voisi sanoa ettei hänellä ollut enää hihoja.
Mutta silloin mökin ovi aukesi ja sieltä tuli esiin paha kuningatar noitana. Amelia huusi kovasti kauhusta että Elizabeth, Olivia ja Dawson hyppäsivät pois ja juoksivat syrjään.
"Sacrebleu! Millaiset keuhkot tällä tytöllä on." Lumiére huomautti pitäessään "kätensä" päänsä lähellä, missä hänellä olisi ollut korvat.
Noita otti hyödyn ja käytti keppiään lyödäkseen jalkoihin niin että Amelialta meni tasapaino ja hän kaatui maahan loukkaantuneella polvella. Tämä aiheutti enemmän kipua, että Amelia päästi irti Lumiéresta.
"Mademoiselle!"
"Juokse! Pelasta itsesi!" Amelia huusi.
"Non! En jätä sinua tämän pahan noidan kanssa." Lumiére sanoi.
Noita oli lähellä saada heidät käsiinsä, mutta juuri silloin hän näytti huomaavan jotain ja pelästyi perääntyen. Amelia katsoi samaan suuntaan ja huomasi jonkun seisovan siellä. Pitkien ja leveiden hartioiden perusteella voisi sanoa että hän oli selvästikin mies. Hänellä oli valkoinen viitta-huppu, joka peitti hänen kasvonsa. Sen alla voi nähdä oranssin tyylikkään liivin, jonka alla oli valkoinen paita ja tummansiniset housut ja tumman ruskeat saappaat.
"Joten se olet sinä!" Noita sanoi. Sinä? Onko hän se jota Pimeyden Mestari jahtaa?
Muukalainen nosti kätensä ja siihen ilmestyi ... 'Keyblade?' Amelia tiesi tämän koska hänen iso sisko Maria pelasi paljon Kingdom Hearts -pelejä. No, hän ei ole vieläkään pelannut uusimpia, kuten 2.8 ja kolmatta, mutta ne ovat hänellä tiedossa. Mutta tuota Keybladiä hän ei ole koskaan nähnyt missään peleissä. Ja hän oli melko varma, ettei sitä ole myöskään uudemmissa peleissä. Tai niin hän epäili. Keybladissä oli ainutlaatuinen sydämen muoto, jossa oli neljä väriä ja kolme pientä sydäntä päässä.
Mies osoitti Keybladiä noitaa kohti ennen kuin lausui voimakkaalla selkeällä äänellä.
"Palaa tarinaan ja rooliin, johon kuulut!"
Juuri silloin noidan takana ilmestyi musta-aukko, ja siitä voimakas voima alkoi vetää häntä sisään. Vaikka noita yritti vastustaa pyörteen imua, se oli vahvempi kuin hän. Ennen kuin mitään muuta ehdittiin sanoa tai tehdä, se nieli hänet sisään huutaen. Sen jälkeen muukalaisen kädessä oleva Keyblade kutistui tavallisen avaimen kokoon ja hän väänsi sitä kädessään kuin lukitsi jotain sen kanssa, jolloin portaalin kutistu olemattomiin.
"Sacrebleu! Mikä se oli?" Lumiére ihmetteli.
"Lähetin hänet omaan maailmaansa, minne hän kuuluu" muukalainen selitti astuessaan lähelle heitä. Amelia ei ollut ensin varma, pitäisikö hänen luottaa tähän muukalaiseen, mutta sitten mies polvistui ja asetti kätensä alas, jolloin jotain pientä pystyi tulla alas tai tulla esiin. Silloin Amelia huomasi, että Elizabeth, Olivia ja Dr.Dawson tulivat alas muukalaisen kädestä ja he juoksivat hänen luokseen.
"Amelia, oletko kunnossa?" Elizabeth kysyi.
"O-olen kunnossa." Amelia sanoi, vaikka hänen haavaansa sattui edelleen.
"Mitä teille tapahtui? Juoksitte nyt noin vaan pois jättäen meidät yksin." Lumiére kysyi.
"Ensinnäkin, jos se näytti karkaamiselta, vakuutan että teimme sen hyvästä syystä. Emme halunneet ottaa mitään riskiä että noita veisi meidät kaikki Pimeyden Mestarille. Lisäksi hän osaa huutaa todella kovaa." Elizabeth selitti.
"Mutta sitten löysimme tämän herrasmiehen ja hän tarjoutui auttamaan meitä." Dr.Dawson selitti ja hän tarkoitti sillä muukalaista.
Huppupäinen muukalainen siirtyi lähemmäksi katsomaan Amelian haavaa. Hetken kuluttua hän repäisi palan viitastaan, otti jonkinlaisen pienen pullon viittansa alta, kaatoi pullosta vähän nestettä kankaanpalaan ja puhdisti haavan ennen kuin sitoi hänen polvensa. Sinä hetkenä Amelialla oli outo tuttu tunne. Tuntui samanlaiselta kun hänen isänsä auttoi hänet ylös, kun hän kaatui ja satutti polvensa pienenä.
"Kiitos" Amelia sanoi. "Kuka sinä olet?"
"Nimeni on Sao Darens." Muukalainen sanoi samalla kun otti huppunsa pois paljastaakseen kasvonsa. Hän oli oikeastaan aika komea mies. Hänellä oli metsänvihreät silmät ja ruskeat hiukset pienessä poninhännässä. Hänellä oli vaalea puhdas parran alku ja jokin hänessä tuntui mukavalta. Tunne, että hän on vahva, mutta ystävällinen ja myötämielinen henkilö. Kuten se tunne omaan isäänsä, että hän suojelee sinua kaikilta vaaroilta, mutta tämä oli jotain muuta, jotenkin paljon enemmän. Ihan kuin tämä mies voisi mennä koko maailmaa vastaan suojellakseen kaikkea mitä hän rakastaa. Jos asia on näin, niin Amelialla oli melko varma tunne, miksi Pimeyden Mestari jahtaa häntä.