Aleksi
Istumme vastakkain keittiön pöydän ääressä. Poskillani valuu lämpimiä kyyneleitä ja kuuntelen toisen vihaista huutoa. Luoja auta..
Meidän perhe saattaa näyttää ulkoapäin täydelliseltä, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Meillä on ollut pitkään kotitöiden tekemisessä epätasapainoa ja sen otin tänään puheeksi.
Rakastan Joelia, tietysti. Hän on aviomieheni ja kasvattanut kanssani kaksi upeaa lasta. Joakim ja Fiona ovat meille kaikki kaikessa. Mutta..
Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että saan hoitaa kaikki kotityöt yksin. Lapset tottakai auttaa välillä ja joskus Joel saattaa imuroida. Muuten teenkin kaiken yksin. Ja olen niin helvetin kyllästynyt!
Olisi ihanaa, jos Joel aikuisena ihmisenä ottaisi vastuun kotitöistä ja tekisi vaikka edes joskus ruokaa. Eihän se kovin hyvä malli ole lapsillekaan. Minä ainakin olen tehnyt kaikkeni, että lapsistamme tulee vastuullisia aikuisia.
Onneksi tosin tällä hetkellä lapset ovat minun vanhempieni, eli isovanhempiensa kanssa Espanjassa lomalla. En todellakaan halua, että he joutuvat kuuntelemaan meidän riitelyä.
"Joel lopeta!"
Korotan ääntäni
Olin kertonut juuri tuolle tuntemuksistani. Se meni valitettavasti siihen, että sain huudot ja haukut. Että kaikkihan on tietysti mun vika..
"jos sä et ota vastuuta asioista täällä kotona, niin voit olla varma ettei meidän avioliitto jatku" Tuhahdan
Nousen pöydästä ylös ja marssin eteiseen. Puen takin päälle ja kengät jalkaan, jonka jälkeen astun ovesta ulos mitään sanomatta. Ovi luonnollisesti paiskaantuu
perässä kiinni.
Lähden autolla kohti bändin studiota. Jospa musahommat veis ajatukset toisaalle..
--
Huikkaan tervehdykset studion eteisessä, sillä huomasin tutut Vansit lattialla. Meidän lyrical mastermind on näköjään myös täällä, mutta ei se haittaa ollenkaan. Kiva, ettei tarvitse olla yksin.
Kurkkaan treenitilaan, jonka sohvalla tuo huppariinsa hautautunut brunette kirjoittelee lyriikoita vihkoonsa. Koputan varovasti oven listaan, etten säikäytä ihan kuoliaaksi toista.
"aa moi" Niko hymähtää
Tuo kuitenkin vakavoituu, kun en hymyilekään takaisin.
"onks jotain sattunu?"
Niko kysyy
"no joo. meillä oli riitaa Joelin kanssa" Kohautan hartioitani
"okei. saanko kysyä, että mihin se liitty?" Niko kysyy
"joo. siis kotitöihin. musta tuntuu et pidän meidän kotia pystyssä lapsien avulla. Joel ei tee yhtään mitään ja oon ihan helvetin kyllästyny siihen. otin asian sit tänään puheeksi, mutta se huusi mulle ja haukku mut. uhkailin sit avioerolla, mutta ei se oikeen reagoinu mitenkään" Huokaisen
"kuulostaa vakavalta ja tottakai harmittaa teidän perheen puolesta, et siellä on tollanen tilanne. mut ehkä nyt teidän molempien vaan kannattais rauhottua ja antaa asian olla hetken aikaa. voit vaikka tulla mun luokse muutamaksi päiväksi, jos haluat"
Niko sanoo
Nyökkään. Sisälläni kuitenkin kuohuu valtavat paineet. Jokin kuitenkin vapauttaa ne ja samassa huomaankin parkuvani Nikoa vasten.
Tuo rauhoittelee ja hyssyttelee minua. Tulee niin ihanan turvallinen ja rakastettu olo. Niko olisi varmasti hyvä poikaystävä ja aviomies.. Mutta tuskin se sillä tavalla miehistä pitää ja sitäpaitsi minulla on edelleen Joel.
Suukotan Nikon poskea hennosti, kyyneleiden valuessa pitkin poskiani. Hieman yllättäen mies suuteleekin minua. Ööh.. mitä täällä tapahtuu?
Päätän kuitenkin itsevarmuutta uhkuen vastata suudelmaan. Käteni hukkuvat tuon pitkien hiusten sekaan ja taas hänen kätensä vaeltelevat selälläni.
Märkien pusujen ääni kantautuu huoneessa. Painaudun lähemmäs Nikon kroppaa, tuon henkäistessä lähes suoraan suuhuni. Saamme molemmat siitä jonkun adrenaliiniryöpyn ja kaadumme sohvalle päällekkäin.
"ootko sä ihan varma et haluut tätä?" Niko kysyy tasaten hengitystään
Tuo näyttää vähän pelästyneeltä.
"ei pitäis haluta, mutta haluan silti" Henkäisen
Isken huuleni takaisin tuon huulille ja käännän itseni Nikon päälle. Kummankin herkät alueet hipaisevat toisiaan ja huokaisemme nautinnollisesti.
Nikon kädet vaeltavat aina selältäni pakaroihin asti. Tuo puristaa niitä hennosti, joka saa minut huokaisemaan. Herranjumala sillä on hyvät otteet..
Samalla sekunnilla olenkin solistin alla ja tuo vetää paitansa pois, viskoen sen sitten johonkin päin lattiaa. Kuola vain valuu pitkin poskiani, kun katselen yläosattomissa olevaa solistia.
Sivelen varovasti kädelläni tuon vatsalihaksia. Se saa Nikon jännittymään, mutta huokaisemaan nautinnollisesti. Lopulta myös mun paitani saa lähteä..
--
Myöhemmin iltapäivällä
Makaan hikisenä studion sohvalla, solisti vieressäni. Me kirjaimellisesti nussittiin.. Vittu. Ei tän pitäny mennä näin. Kai tää sitten oli joku laastari?
Kyllähän mä tykkäsin puuhastella Nikon kanssa. Se oli aivan vitun täydellinen, pakko myöntää. Niin hellät ja varovaiset otteet.
Mutta se ei poista sitä faktaa, että olen edelleenkin naimisissa Joelin kanssa. Mä olen pettänyt sitä. Mutta toisaalta Joel ansaitsee tän. Saatanan laiska paska..
Musta tuntuu et taidan toteuttaa sen uhkauksen avioerosta. Tottakai se tulee vaikuttamaan varmasti kaikista eniten meidän lapsiin. Rakastan Joakimia ja Fionaa koko sydämestäni. Sattuu ajatella, että meidän perhe hajoaa. Mut tilanne on nyt sellanen, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Oon yrittänyt ja tehnyt kaikkeni, jotta asiat järjestyis ennalleen. Mutta mä en pysty tekemään sitä kokonaan yksin, toisen osapuolen pitäis tehdä oma osuutensa. Valitettavasti tässä tapauksessa se on ihan toivotonta ja oon ihan todella kyllästynyt ja ärsyyntynyt.
Katsahdan viereeni, josta kuuluu kuorsausta. Niko on näemmä nukahtanut. Voi toista..
--
Paukkaan kotiovesta sisään ja marssin yläkertaan. Kaivan komerosta matkalaukun ja lähden sen kanssa takaisin alakertaan.
Nakkaan matkalaukun sohvalla istuvalle Joelille. Tuo katsoo minua kummissaan. Ootko tyhmä..
"pakkaa kamas ja häivy. mä en halua nähdä sua enää ikinä" Tuhahdan
"hei hetkonen. mitä tää nyt on??"
Joel kysyy hämmentyneenä
"kuulit kyllä. pakkaa kamas ja häivy!" Tiuskaisen
"aiotko sä jättää mut?"
Tuo kysyy itkun partaalla
"no vittu mitäs luulet?!" Karjun
Joel purskahtaa edessäni lohduttomaan itkuun, mutta ryntää sitten matkalaukun kanssa yläkertaan. Hetken päästä tuo tulee takaisin omien tavaroidensa kanssa.
Katson, kun hän itkee ja pukee ulkovaatteita päälle eteisessä. Sitten ulkoovi paukahtaakin jo kiinni.
Huokaisen ja painaudun seisomaan seinää vasten, hieroen kasvojani.
Se oli sit siinä.
Vuosi myöhemmin
Ollaan Joelin kanssa nykyisin ihan kavereita. Bändijuttujen takia lähinnä. Lapsia se saa tietysti nähdä silloin, kun haluaa. Onhan se kuitenkin niiden toinen isä.
Joakim ja Fiona otti meidän eron aika raskaasti. Ymmärrettävää. Olihan se kaikille raskasta. Mutta se oli paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Meidän eron jälkeinen elämä oli aika dramaattista. Joel meinasi mennä käräjille lasten huoltajuudesta. Onneksi se kuitenkin tuli järkiinsä ja hyväksyi nykyisen systeemin.
Lapset siis pääosin asuvat minun kanssani, mutta pääsevät myös toisen isänsä luokse käymään n. 2-3krt viikossa.
Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt Joelia ja sitä, mitä tapahtui vuosi sitten. Kun heitin silloisen aviomieheni pihalle meidän yhteisestä kodista. Jotenkin tuntuu.. pahalta?
Hätkähdän, kun tuttu henkilö istuu viereeni studion sohvalle.
"moi" Mumisen
"moi, mietiksä jotain?"
Joel kysyy
"en" Sanon
Otan puhelimen taskustani ja alan selata instagramia. Toivottavasti tuo hongankolistaja jättää minut rauhaan.
Tunnen kuitenkin pian leukani alla kaksi sormea. Ne nostavat katseeni puhelimesta Joeliin. Tuo ei kuitenkaan puhu mitään, vaan alkaa lähestyä kasvojani.
Ööö..
Samassa toisen huulet hipaisevat omiani. Muutaman sekunnin hiljaisuus, kunnes päästän värisevän huokauksen.
Mies edessäni murtuu lohduttomaan itkuun. Kuten vuosi sitten.. Katson tilannetta hieman hämmentyneenä.
En oikein osaa reagoida mitenkään.
"Aleksi, mulla on ikävä sua. ja meitä" Joel sanoo hiljaa
"tota.. mä en tiiä mitä ajatella"
Sanon
"ymmärrän. eikä sun tartte ottaa mua takas. mä olin ihan paska aviomies" Joel sanoo
"hei, vaikka tapahtu mitä tapahtu nii et sä silti oo mikään paska aviomies. en mä muuten ois sun kanssa naimisiin mennyt, lapsia hankkinut tai ylipäätään rakastanut sua" Sanon
Silitän varovasti miehen olkapäätä. Tuo kuivaa kyyneleitään.
"etkö oo enää vihainen?" Joel kysyy
"en. mä oon päässyt siitä yli" Sanon
Joel nyökkää, mutta avaa sitten suunsa.
"rakastan sua edelleen, saanko mä sen kaiken anteeksi?" Joel nyyhkyttää
Voi rakas, älä tee tästä näin hankalaa..
Asetan käteni Joelin poskille ja vedän miehen suudelmaan. Irroitan kuitenkin nopeasti, sanoakseni;
"saat" Kuiskaan
Tällä kertaa upotin kielen toisen kurkkuun.. intohimoisesti.
-
sanat: 1177
extra pitkä osa ihan teitä varten ❤
hyvää viikonloppua :)