Joel
"ei helvetin kuustoista! auttakaa!" Joonas parkuu
"annappa ne kasausohjeet tänne" Sanon
Olemme siis keskellä-ei mitään. Ympärillämme jylhiä kuusipuita ja yläpuolella sininen taivas.
Ja arvatkaa, kuka ehdotti tätä telttaretkeä? No Tommi. Hänen mielestään on ihanaa ja freshiä olla luonnon helmassa.
Ja vitut. En ole ikinä stressannut mistään näin paljoa.
Ja jos joku nyt miettii, että raahasimmeko kuusi telttaa mukanamme tänne, niin emme.
Eihän siitä olisi tullut yhtään mitään. Mukanamme on siis 3 telttaa ja yhteen telttaan mahtuu aina 2 henkilöä.
--
One eternity later ja teltat ovat kasassa. Tommi päätyi lopulta kasaamaan kaikkien teltat, kun emme me uusavuttomat paskat osattu.
"oliks mun makuupussi jossain?" Niko kysyy
"varmaan perseessäs" Tuhahdan
"no mikä sulla on? onks vähän ikävä kaikkia moderneja mukavuuksia?"
Niko kettuilee
"sillä on vaan menkat" Joonas sanoo, ennen kuin edes ehdin avata suutani
Niko alkaa nauraa ja lähtee sitten etsimään makuupussiaan.
Huomaan Ollin ja Tommin keräävän puita iltanuotiota varten. Kuulostaa siltä, että olemme jossain temppareissa.
Vain Sami Kuronen puuttuu.
Aleksi taasen asentaa telttojen kattoihin valoja iltaa varten. Ei tarvitse ihan persesilmässä olla.
--
Metsän keskellä alkaa olla pimeä.
Tommi on metsämiehenä saanut nuotion syttymään ja tässä me istumme puupölkkyjen päällä, rätisevän nuotion ympärillä.
Joonas kuitenkin pomppaa ylös ja lähtee kirmaamaan autolle.
"mitä se nyt?" Tommi kysyy ihmetystä äänensävyssään
Katsomme, kun Joonas kaivaa takakonttia. Tavaroita vain lentelee hänen olkiensa yli.
Lopulta hän löytää etsimänsä ja sitten käännähtää meihin päin. Ahaa! Kitara. Joonas aikoo ilmeisesti soittaa jotakin.
Tuo tulee takaisin "pieneen leiriimme" ja istahtaa puupölkyn päälle, asettaen kitaransa paremmin syliinsä.
Hän alkaa soittamaan suht. tuttua sävelmää. En heti saa kiinni siitä, mutta kun Joonas alkaa laulaa, tajuan heti.
"Istuin hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui
Kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus
Saapui luokseni kuin olento
Ja huusi, "Älä pelkää maailmaa"
Istuimme hetken yhdessä
Ja avaruus katsoi meitä
Alan laulamaan Joonaksen mukana.
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta
On yö kirkkaampi päivää
Valopisteet taivaalla
Liukuvat aamuun
Olen unohtanut
Mistä tähän kuljin
Verhoudun unohduksen kaapuun
Vaan muistan ilmalaivueita
Taivaanrantaan lentäneitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Istun hämärässä
Odotan vieläkin hetkeä
Joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus
Kertoisi minulle
Kuinka kaikki lopulta katoaa
Näen valot taivaalla, ja juoksee
Selässä kylmiä väreitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä"
Joonas rämpyttelee loppuun omat soolonsa ja sen jälkeen muut taputtavat ja nauravat.
Tommi on meidän laulusession aikana laittanut makkarat tikkuihin valmiiksi, joten meidän ei tarvitse kuin paistaa ja syödä ne.
Ai että. Ehkä mäkin opin jollain tapaa nauttimaan luonnosta.
--
Sujahdan telttaan sisään ja riisun osan päällysvaatteista. Heitän ne jalkopäähäni ja kaivaudun makuupussin sisään, jättäen kädet kuitenkin ulkopuolelle.
Otan puhelimeni käteeni ja alan selata kyseistä kapistusta. Vaikka tuskinpa näin lauantai-sunnuntai välisenä yönä mitään ihmeellistä tapahtuu.
Hyvä etten pasko housuuni, kun teltan vetoketju avautuu. Sisään kurkkaa huonekaverini, tai tässä tapauksessa telttakaverini Joonas.
"tuu nyt sisään sieltä. tänne jäätyy" Sanon naurahtaen
"aa joo sori" Joonas naurahtaa
Hän kaivautuu lähes samantien omaan makuupussiinsa.
"väsyttääkö?" Kysyn huvittuneena
Joonas ei nimittäin meinaa lopettaa haukottelua.
"mm. mut arvaa mitä?" Joonas kysyy
"no kerro" Sanon
"sun kans laulaminen oli kivaa"
Joonas sanoo pienesti hymyillen
Hymähdän tälle. Hän on ihan kuin pikkupoika, joka on juuri kokenut suuren seikkailun. Suloista, eikö?
"samat sanat. mut mennäänkö nukkumaan? huomenna on varmaan aika aikainen aamu" Hymähdän
"joo, mennään vaan. öitä" Joonas sanoo
"öitä" Haukottelen
Sammutan katossa olevan lampun, sillä minähän en tunnetusti kestä nukkuessani pientäkään valonpilkahdusta.
"Joel?" Kuulen Joonaksen kysyvän
Olin kai jossain unen rajamailla..
"mmhh?" Kysyn
"mulla on kusihätä..enkä mä uskalla lähteä tonne metikköön yksin.." Joonas sanoo pelokkaasti
Huokaisen pienesti, mutta tottakai minä lähden hänen kanssaan. Ymmärrän, että Joonasta pelottaa. Kyllä minuakin pelottaisi ihan helvetisti, vaikka olenkin kohta jo kolmekymppinen..
"tuuhan, mennään yhessä"
-
sanat: 628
tätäkin nyt tälle vuodelle🎉
mitäs tykkäsitte?
ja shippejä saa ehotella🥰
JE LEEST
𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️
OverigBC - one shotteja saa heitellä ideoita :) 𝘃𝗮𝗿𝗼𝗶𝘁𝗮𝗻, että kirja sisältää perinteisesti päihteiden käyttöä kiroilua, sekä smuttia voi myös sisältää muuta triggeröivää sisältöä, mutta varoitan kyllä aina sellaisesta.
