timeskip kesälomaan
Koulut loppu joku viikko sitte, parasta. Nyt on siis kesäloma. Päättäreinä oli kova meno. Kukaan ei varmaa yllätyny. Oltii isol porukal jossai rannalla. Mut sinne tuli poliisit nii piti lähtee pois. Jatkettii sit meillä ja ne bileet vähä riistäyty käsistä mut noh mitä pienistä.
Mietitte varmaan et miten Aaronin ja Allun kävi. No sanotaanko et koko loppu loman ne ei puhunu toisilleen ja sit ku tultii Suomeen pakotettiin ne puhuu toisilleen. Lukittiin ne Benkun huoneeseen eikä päästetty ulos ennen ku ne on sopinu. Ja hyvin kävi niil on ilmeisesti nyt jotain säätöö ja oon ilonen Allun puolesta.
Makaan sängyllä ja kello on varmaan jotain seittemän illalla. Mul tekee hirveesti mieli jotain syötävää kaupasta ja tietysti red bullia. Joten minäpän nousen ylös ja lähen hakemaan.
Avaan mun huoneen oven ja pompin portaisiin. Benkku röhnöttää sohvalla ja kattoo netflixiä. Kävelen hänen selkänsä taakse.
"Haluuks sä kaupasta jotain?" kysyn ja saan Benkun naurahtamaan. "Mitä?" kysyn ihmeissäni.
"Millon sä oot alkanu ostamaan mulle kaupasta jotain?" hän kysyy huvittuneesti.
"No ajattelin kerranki olla ihana sisko."
Benkku naurahtaa päätä puditellen. "No emmä tiiä tuo pizzaa."
"Joo." sanon ja jatkan matkaani eteiseen.
Tungen kengät jalkaan ja avaan oven. Astun ulos lämpimään kesäiltaan.
Kaupalle ei kestä kävellä kauaa onneks. En meinaa jaksa kävellä pitkiä matkoja jos jollekkin ei oo tullu se viel selväks.
En kerkee ees kauppaan ku mun katse osuu kaupan pihalla oleviin tyyppeihin. Daniel ja Ilona halaamassa. Anteeks mut mitä vittua. Toi ei kyllä näytä miltään kaverilliselta halaukselta.
Ne ilmeisesti sanoo toisilleen heipat, koska Ilona lähtee eri suuntaan ja Daniel alkaa kävellä mun suuntaan. Paska.
Kaivan äkkiä puhelimen esiin ettei se nää et huomasin ne.
"El moi mitäs sä täällä?" Dankku sanoo jotenki hermostuneesti.
"Tulin kauppan." sanon. "Missäs sä olit?" jatkan kysyen.
"Olin syömäs yhen vanhan frendin kaa Aleksin kaa." Dankku sanoo. Anteeks mut miks vitus sä valehtelet.
"Kui tyhmänä ja sokeena sä mua pidät?" kysyn kulmat kurtussa.
"Mitenniin?" Daniel kysyy hänmästyneenä.
"Mä näin kuinka sä roikuit Ilonan kaulassa." sanon turhautuneena.
"Roikuin?" Dankku kysyy vielä enemmän hämmästyneenä.
"Roikuit." sanon. "Miks sä valehtelit mulle? Panetteks te?" kysyn ja tunnen kuinka kyyneleet alkaa tehdä tuloaan. En voi sille vaan mitää et oon näin herkkä.
"Mitä vittua Ellen?" Dankku kysyy korottaen jo ääntään.
"Nii panetteks te?" kysyn toistamiseen.
"Miten vitussa sä ees kehtaat kysyä tommosta?" Dankku huutaa.
"Kysyinpähän vaan." sanon ja lasken katseeni maahan vihaan riidellä. Mut silti tää on mun syy. Itseasiassa molempien Dankku valehteli mulle.
"Jos sä oikeesti vittu luotat muhun noin paljon nii ehkä parempi ettei meit tuu koskaan olemaankaan." Dankku tuhahtaa.
Jähmetyn paikoilleni. Kuulinks mä just oikein. Yritän pidätellä mun kyyneleet en haluu ton edessä alkaa itkemään. "Okei." sanon ja ääneni totta kai särkyy. Nostan vielä katseen Dankun ruskeisiin silmiin jossa vilahtelee paljon tunteita päällimäisenä viha ja raivo, mutta kuitenkin pieni katumus.
Käännyn takaisin kotiin päin ja kävelen ripein askelin kotiin. Kyyneleet alkaa valua mun silmistä kauheina putouksina. Odotan että kuulisin juoksuaskeleita mun perästä tai Dankku ees huutais ettei se tarkottanu ja et se on pahoillaan. Mut ei ei mitään. Se antaa mun mennä.
En voi uskoo et se sano oikeesti niin. Ahistaa. Mä oikeesti tykkään siitä ihan liikaa ja luulin et seki tykkäis musta mut ilmeisesti olin väärässä. Haluun oikeesti pois.
Yhtäkkiä olen jo koti ovella en tajunnu et kävelin näin nopeesti. Avaan oven ja heitän kengät johonki vaan. Ei kiinnosta. En kiinnitä ees huomioo et onks Benkku viel sohvalla. Kiipeen vaan äkkiä portaat mun huoneeseen. Lukitsen oven kukaan ei saa keskeyttää mua nyt.
Avaan yö pöytäni laatikon ja otan sieltä vanhan ystävän esiin. Veitsen. Se saa helpottaa mun ahistusta nyt. Oon ollu huhtikuusta asti kuivilla mut nyt taas sorrun. Ahistaa haluisin lopettaa mut en keksi nyt mitään muutakaan.
Nostan toppiani ylös ja asetan veitsen terän iholleni. Ihan sama mulla ei oo väliä. Uskalsin avata mun sydämmen Dankulle mut se rikko sen silti. Ahistaa. Ensimmäinen viilto. Verta alkaa pursuamaan aika hiljaisella tahdilla. Sattuu. Jos Dankun mielestä Ilona on parempi vaihtoehto nii antaa mennä mua ei kiinnosta. Toinen viilto. Lisää verta. En jaksa enää ajatella. Kolmas viilto, neljäs viilto, viides viilto, kuudes viilto, seittemäs viilto en jaksa enää laskee.
Mitä mä tein väärin? Mikä mussa on vikana? Ainoot ajatukset mitkä pomppii mun päässä nyt. Lopetan viiltelyn kun en tunne enää kipua. Tiputan veitsen lattialle ja kurottaudun ottamaan pyyhkeen tuolini reunalta. Painan sitä mahaani että veren tulo lakkaisi. Sitä vaan pursuaa ja pursuaa koko ajan lisää.
Hetken päästä veri ei enää valu. Nousen ylös ja kaivan jostain laatikosta sidettä ja kierrän sen vatsani ympärille.
Mä en jää tänne mun pääni kaa. Mun on pakko päästä nollaamaan. Enkä keksi parempaa vaihtoehtoo ku Koskinen sil on ihan varmasti jotain menoa siellä nyt on hei kesäloma.
Riisun veriset shortsini pois ja topinkin heitän päältäni pois. Kaivan kaappiani ja löydän kivan mustan mekon.
Puen sen äkkiä päälleni ja alan korjaamaan itkun tuhrimia meikkejäni.
Siinä ei onneks mee kauaa. Nappaan laukkuni mukaan johon tungen puhelimeni tupakat stenkun ja rahaa. Avaan oven ja pujahdan kiireellä portaisiin.
Tungen kengät jalkaan. Tuskin mä takkia tarviin ulkona on niin lämmin. Benkku on ilmeisesti omassa huoneessaan tai jossain muualla koska hän ei tule eteiseen ihmettelemään lähtöäni. Ihan hyvä vaan.
Avaan ulko-oven ja pujahdan lämpimään ulkoilmaan.
Kaivan puhelimeni esiin ja avaan sen. Etsin yhteistiedoistani Koskisen numeron ja soitan. Puhelu tuuttaa ehkä pari kertaa kun Koskinen jo vastaa.
"Moi?" hän vastaa vähän ihmeissään.
"Moi öö onks sun luona jotain menoo?" kysyn. Hyvä soittaa nyt kun oon jo menossa sinne.
Potkin kengilläni pikkukiviä kävellessäni eteenpäin.
"Joo on tääl pari frendii haluuks tulla?" Koskinen kysyy. "Vitun runkkari et riko sitä sohvaa!" hän huutaa jollekkin puhelimen toiseen päähän.
Naurahdan tälle. "Joo tai itseasias mä oon jo matkal mul menee hetki." sanon.
"Joo ala oven pitäis olla auki." hän sanoo.
Vastaan vaan lyhyesti jotain okei moi ja lopetan puhelun. Koskisen tuntien pari frendii tarkottaa yli kymmentä ihmistä. Tai ehkä ei vielä mut ainaki ku kello on lähemmäs kymmenen.
Puhelimeni alkaa väristä uudestaan. Käännän katseeni siihen
Benkku soittaa...
En vastaa annan sen soida ihan sama.
***
Oon vihdoin Koskisen alaovella. Tänne on vähän pidempi matka ku se asuu vähän syrjäsemmässä ei niin keskustassa. No ei se haittaa.
Kokeilen alaovea ja se on auki. Onneks ei tarvii alkaa soittelee summerii siin menis puoli ikuisuutta ku joku vastais siihen.
Astun sisään tunkkaiseen rappuun ja alan nousta rappusia ylös. En vieläkään suostu kulkemaan hissillä varmaan menis paskaks. Vähän niinku mä.
Olen Koskisen oven takana ja nostan käteni jotta voin koputtaa siihen. Anteeks väärä termi hakata sitä. Koska pieni koputus ei kuuluis. Varsinkaa ku toi muusiikki kuuluu niin kovalla rappuun asti. Mitenköhä kukaan ei valita siitä. No ehkä täällä vaa asuu jotain kuuroja mummoja ja pappoja.
Menee ehkä puol minuuttii ku ovi avataan.
"Ai moi sä tulit." Koskinen sanoo ja ojentaa mulle punasen mukin käteen. Otan sen ilomielin vastaan.
"Niinhän mä sanoin." sanon lyhyesti ja astun peremmälle asuntoon. Potkin mun kengät jaloista pois muitten kenkien sekaan.
"Onks sul kaikki hyvin ku tulit yksin." Koskinen kysyy vähän huolestuneesti.
"Oon ihan fine." sanon vaan koska en jaksa alkaa selittämään yhtään mitään. Tuskin Koskinen ees uskoo mua, koska aina ku tuun sen luo yksin kaikki on päin helvettiä.
"Okei en kysele enempää." se sanoo ja katoaa muiden ihmisten joukkoon.
Lähden hänen peräänsä. Ja mitä siihen pariin frendiin tulee nii tää koko kämppä on täynnä jengii. Puikkelehdin ihmisten läpi olohuoneeseen ja rojahdan sohvalle.
Alan hörppimään juotavaani aika reippaaseen tahtiin.
Tunnen kun joku rojahtaa viereeni.
"Mitä mimmi." se kysyy. Käännän katseeni siihen ja se on joku blondi jätkä jota en oo koskaan nähny.
"Mitäs tässä ryyppäämässä." sanon ja otan vähän lisää juotavaa.
"Same. Oon Janne kukas sä?" se esittäytyy.
"Ellen."
"Uu kiva nimi saanks tarjoo Ellenille savut." Janne kysyy ja kaivaa taskustaan minigrip pussin.
"Tuun mielelläni." sanon.
"Jes." se sanoo ja nousee paremmin istumaan ja alkaa pyörittää jointtia. Sillä ei mee kauaa ku se on valmis. Se kaivaa sen taskusta sytkärin ja sytyttää sen. Se ottaa parit henkoset siitä ja antaa mulle.
"Mitä sä tääl yksin ryyppäät." Janne kysyy tutkiessaan mua tarkasti.
"Itseasiassa en oo enää yksin koska oot siinä mun kaa." sanon savun tursutessa suustani.
"Aikamoinen huomio." hän sanoo tarttuessaan jointtiin.
"Siis tonko keskenkasvusen runkkarin kaa sä tääl pössöttelet?" olkkariin pöllähtänyt Koskinen sanoo ja lösähtää viereeni.
"Hei cmoon äijä emmä oo niin lyhyt." Janne väittää vastaan.
"Niiniin tarjoo ees mullekki." Koskinen sanoo ja kurottautuu Jannea kohti.
"Eka kynet mut köyhäks ja sit viel polttelet mun kukat oikeen reilukerho." Janne sanoo muka loukkaantuneesti.
"Myyjän oikeus." Koskinen sanoo ja saa mut nauramaan.
"Pojat pojat ottakaa iisii mä tarjoon seuraavan ja kaivan laukustani uuden minigrip pussin.
"Jes tykkään susta jo nyt." Janne sanoo innoissaan. Naurahdan vaan pojalle.
Alan pyöritellä uutta jointtia. Siinä ei mene kauaa kun se on valmis. Sytytän sen ja otan esimmäiset henkoset. Pistän sen kiertämään pojilla. Vihdoin euforinen tunne alkaa levitä ympäri mun kehoa. Rakastan tätä tunnetta eipähän ainakaan naapurin kusipää poika käy mielessä.
"Joku ainaki nauttii täysillä." Koskinen naurahtaa katsahtaessaan muhun päin.
"Pitää nauttia." sanon ja annan pääni valahtaa sohvan selkänojalle.
"Saakos neidille olla lisää juotavaa." Janne kysyy tarttuessaan muukini.
"Joo mut tuun mukaan ettet huumaa mua." naurahdan ja nousen ylös.
Kävellään keittiöön joka on vaikeaa koska täällä on nii paljon ihmisiä ja varmaan kans koska oon niin pilvessä.
"Mitäs sais olla?" Janne kysyy.
"Ihan sama kuhan se on vahvaa." sanon.
"Tulossa." hän sanoo ja alkaa kaadella jotain litkuja mun mukiin.
Hetken päästä Janne kääntyy takasin mua päin. "Maista." hän käskee ja ojentaa mukin mulle.
Hörppään aika ison hörpyn siitä ja ilmeeni vääntyy. "Hyi vittu mitä sä tohon tungit?"
"Se jääköön salaisuudeks." Janne sanoo nauraen.
Pyöräytän hänelle vaan silmiä.
***
Kello on jo ties mitä suurin osa porukasta on lähteny. Mulla on oikeesti ollu kiva ilta. Oon jutellu koko illan Jannen kaa.
Oon poltellu varmaa kolme grammaa pilvee ja alkoholiiki on menny jonkun verran oon aika semi sekasin jos voisin sanoo. Mut se oli mun tarkotus.
Mun puhelin värisee.
Benkku soittaa...
Painan punasta en vastaa sillekkään vaikkei se oo tehny mulle mitään. Haluun olla nyt rauhassa.
Vilkasen puhelimen näyttöä.
40 puhelua henkilöltä Benkku
28 puhelua henkilöltä Allu
19 puhelua henkilöltä Dankku
15 viestiä henkilöltä Allu
24 viestiä henkilöltä Benkku
17 viestiä henkilöltä Dankku
Hups en ajatellu vastata.
"Eiks sun kannattais vastata." Janne kysyy kulmat kurtussa.
"Ei." vastaan lyhyesti. Janne ei onneks enää jatka keskustelua.
"Vittu kelaa jos Koskisella ois pinkit hiukset." sanon nauraa räkättäen.
"Ei vittu mennääks kaupasta ostaa ja värjätään." Janne nauraa.
"Joooo." hihkun.
"Mitä vittua te ootte sekasin." Koskinen sanoo huvittuneena.
"Mitä se selittää me sekasinn?" sanon hämmästyneenä.
"Pyh kuhan keksii ei me olla vedetty mitään tai ketäään." Janne nauraa. Hän saa minutkin nauramaan.
"Heitä tohon toi oli niin hyvää." hihkun ja nostan käden jotta Janne antaisi läpyn.
Janne nostaa kätensä ja on antamassa mutta se menee ohi ja sekös vasta hauskaa on.
Nauraa käkätetään kippurassa. Naurun keskellä hirvee pahan olon aallon ja mun on pakko nousta ja juosta vessaan. Se on vaan aika vaikeeta tässä kunnossa ja kaadun heti lattialle.
"Koskinen auta sitä." Janne sanoo ääni sammaltaen.
Koskinen nousee sohvalta ja tarttuu musta kiinni ja nostaa mut ylös. "Mihin sä oot matkalla?" se kysyy.
"Vessaan oksen-nan kohtaa." saan sanottua.
Koskinen alkaa taluttaa mua aika kiirellä vessaan. Kerkeen just pöntölle ku oksennan. Oksennan ehkä
pari kertaa ku ei enää tuu mitään.
Siirryn makaamaan vessanlattialle niin huono olo.
Koskinen tarttuu mun kädestä ja repii mut ylös. "Et vittu sammu sinne mennää nukkuu." se sanoo.
En saa sanoja suusta ulos. Tuntuu et jalat pettää alta. Oisin jo maassa jos Koskinen ei pitäis musta kiinni.
Tunnen pehemää allani ja sen jälkeen en muista enää mitään.
1896 words
A<3