Säpsähdän hereille kun joku tönii mua kyljestä. Sitistelen silmiä ja mun onneks huone on täysin pimeenä.
"Vittu heräsithän sä." Allu sanoo lopettaessaan ravisteluni.
"No vähän aikaa vaan nukuin paljon kello ees on?" kysyn yrittäen etsiä puhelintani.
Allu vilkaisee omaa puhelintaan "Kello on kaheksan."
"Siis illalla?" kysyn hämmästellen.
"No ei ku vittu aamulla." Allu naurahtaa.
Tuhahdan "hahaa mistä minä voisin tietää. Nukuin sitte melkee semmoset maukkaat 12 tuntia kannatti valvoo se koko yö ennen lentoo." sanon jatkaessani puhelimen etsintää. Allulta saan vain naurahduksen vastaukseksi, kun hän syventyy taas puhelimensa uumeniin.
Jossain mun alla värähtelee sen on siis pakko olla mun puhelin. Vihdoin saan sen sängyn syövereistä pengottua. Avaan sen ja meinaan sokaistua näytön kirkkaalle valolle.
Oho Daniel on vähän spämminu mulle. Avaan chatit, mitä muutakaan mä tekisin?
Dankku<3
18.27
| El etkai vaan oo vihanen mulle
| haloo nukuks sä
| ooks sä taas mustasukkane?
| älä helvetissä
| vähänkö sulosta
| sit ku heräät ja katot nää nii saat luvan tulla ulos mun kaa ootan sua respassa klo 20.15
| varokki jos et tuu meen sen hottis respatytön kaa;)
Vilkasen kelloa ei saatana 10 yli kaheksan mulla tulee kiire. Pomppaan sängystä ylös ku mikäki jänis.
"Mihis sulla tuli kiire?" Allu naurahtaa hämmästyneenä.
Kaadan matkalaukun maahan ja alan penkomaan sieltä jotain järkevää päälle pantavaa. Vaikka eihän sillä kyllä oo väliä mitä mulla on päällä mut todennäkösesti mennään ihmisen ilmoille nii on sillä sitten. "Dankku laitto että se oottaa mua alhaalla viistoist yli kaheksan." sanon vaatteiden penkomisen lomasta.
"Oho ja sä mietit sun asuas koska? Sille tuskin on väliä mitä sulle on päällä vai onko mitään." Allu sanoo ja alkaa nauraa loppua kohden. Hän sää myös naurun sekaan vaatteita jotka osuu käteeni.
Käteeni osuu vaatteiden heittelyn lomasta iihan sika sulonen liila mekko joka on just hyvä. Toivotaan vaan ettei siellä oo kylmä.
Puen mekon päälle ja nappaan laukustani vielä hiusharjan jolla alan selvittämään nukkumisen sotkemia hiuksiani. Siinä ei onneks mee kauaa eikä naamallekkaan tarvii tehä mitään niin oon valmis lähtemään.
Nappaan vielä puhelimen sängyltä ja avaimen pöydältä ja painelen ovelle. Sullon jalkaani vielä airforceni ennen kun oon täysin valmis. Huikkaan Allulle heipat ja pamautan oven kiinni.
Suuntaan hissille, koska kuka hullu kävelis portaat kuudennesta kerroksesta jos on käytössä hissi. Voin sanoa että en minä ainkaan. Hissillä ei onneks kestä kauaa tulla. Astun sisälle ja painan ykköskerroksen nappulaa.
Hissi kilahtaa perillesaapumisen merkiksi. Silmäni osuu heti ensimmäisenä tuttuun selkään. Lähden kohti tätä kyseistä selkää ja pysähdyn sen viereen. Danielin ruskeat silmät kääntyy puhelimen
näytöstä mua päin ja sen suu pielet kaartuu suloseen hymyyn.
Sen katse kääntyy takaisin puhelimen näyttöön, kunnes se kääntää taas katseensa mua päin. "Oot myöhässä kello on 20 yli."
"No oisit sitten menny sen hottis respatytön kaa." tuhahdan mutten kuitenkaan ole vihainen. Enhän mä toisaalta koskaan ollukkaa ainoastaan mustasukkanen.
"En kestä kun oot mustis musta." Daniel hymähtää
ja laittaa sen puhelimen shortsiensa taskuun. Daniel lähestyy kuiskaamaan korvaani jotain "Mut arvaa mitä voitat sen respatytön 100-0"
Kylmät väreet kulkee mun kehon läpi Dankun matalan äänen seurauksena.
En kuitenkaan voi antaa asian olla. "Mitäs sä sen tiiät ootko kokeillu." katon Danielia kulmat kurtussa.
"Joo just kävin sen kaa tos vessas ku sul kesti." hän sanoo päätä pudistellen.
"Nii joo mä oon ilosesti nukkumassa ja sä tääl
painat jokasta vastaan tulijaa." sanon muka loukkaantuneesti.
"Noniin neiti mustis mennäänpäs sitten." Daniel sanoo alkaessaan ottamaan askelia kohti liukuovia.
Otan juoksuaskelilla Danielin kiinni "Mihin me ollaan menossa?" kysyn saavutettuani pojan.
"Ei se ois yllätys jos kertoisin." Dankku sanoo tyhmästi vihjaillen.
"Hukutan sut mereen jos se on paska yllätys."
Daniel nostaa kädet ilmaan antautumisen merkiksi. "En mä mitään paskaa sulle järjestäiskään."
***
Kävellään tällä hetkellä jotain kämästä katua pitkin, käsi kädessä. Alkaa olee jo semi viilee tää mekko ei ehkä ollu mikää paras ratkasu no toisaalt luulin et tääl on lämmin aina.
Daniel vei mut syömää johonki ihan hienoon ravintolaan. Kuulemma se ei ota riskiä että alan kiukuttelee sille, vaan sen takia kun on nälkä. Ja nyt ollaan tosiaan kävelemässä jonnekkin, ei mitään hajua että minne. Toisaalta en yhtää yllättyis vaikka oltais kävelemässä hotellille mun suuntavaiston huomioon ottaen.
"Mihin me ollaan menossa?" kysyn varmaan tuhannetta kertaa tämän illan aikana.
"Näät kohta." Daniel sanoo hymyillen
"Oikeesti haluutko pilailla mun kustannuksella?" kysyn yrittäen kuulostaa siltä että olen tosissani.
"Haluun." hän vastaa. "Oot vaan niin malttamaton että kiva pitää jännityksessä." Vastaukseksi hän saa vain tuhahduksen.
Kävellään vielä jonkun aikaa eteenpäin ennen ku edessä alkaa näkyy merenranta ja ihan sairaan upee auringonlasku.
"Noniin tänne olitiin koko ajan tulossa, kelpaako?" Daniel kysyy samalla kääntäen katseensa minuun.
"No sun näyttämäks paikaks ihan ok menettelee." sanon.
"Niin varmaan et vaan pysty myöntää et oon ihana ja tää paikka on upee ku sul on nii jäätävä ego." Daniel sanoo silmien pyöräyttelyjen kera.
Tuhahdan huvittuneesti ja käännän katseeni tuohon paskanaamaan. "Varo sanojas nuori herra tai saat jäädä yksin kattelee tätä kaikkee." sanon laittaen kädet puuskaan. Oikeastaan vain sen takia että mulla on ihan jäätävän kylmä mut Danielin ei tarvii saada tietää sitä oikeeta syytä.
Dankku mitään sanomatta lähtee vaan kävelemään lähemmäs merta. Totta kai lähen tallustaa sen perässä. En mä nyt yksin jäis seisoskelemaan ku joku idiootti.
Saavutan Danielin vasta kun hän pysähtyy.
"Mennääks uimaan?" hän kysyy. Silmäni laajenee ja katson häntä kuin hullua. "Mitä?" Daniel kysyy huvittuneesti.
"Täällä on muutenki jotain 10 astetta ja toi vesi on varmaan vielä kylmempää." sanon vilkaisten vettä. Joo ei todellakaan houkuttele mennä uimaan tonne. Hyi.
"Kerran se vaa kirpasee ja hei me ollaan Kreikassa ei se nyt niin kylmää oo." hän sanoo.
"Ja sitä paitsi eihän meillä ees oo uikkareita." tiedän jo nyt ettei toi oo tarpeeks pitävä syy ton herran mielestä olla menemättä uimaan. Tiedän myös mitä se seuraavaks aikoo sanoa.
"Etsä uikkareita tarvii sulla on alusvaatteet. Cmoon mennään nyyt pliis." Daniel sanoo mikäki koiranpentu ilme naamalla. Totta kai se saa tahtonsa läpi ei sille voi sanoo ei näkisittepä vaan. Ärsyttää ku sillä on tommonen vaikutus muhun etten vaan voi sanoo ei, oispa mullakin tommonen samanlainen vaikutus siihen.
"No okei mennään mut jos toi on kylmää ja tuun kipeeks nii mä syytän sua siitä loppu elämäni et mun loma meni pilalle." sanon ja alan riisua kenkiäni.
"Otan täyden vastuun siitä." Dankku sanoo alkaessaan ottamaan housujaan pois.
Ei mene kauaakaan kun ollaan molemmat saatu ylimääräset vaatteet pois ja seistään vierekkäin vedessä. "Vittu mulla oli kylmä jo ennen tätä, eikä tää nyt varsinaisesti auta yhtään asiaa." sanon näyttäen veden suuntaan käsilläni.
Daniel virnistää. "No enköhän mä jotain sulle keksi ettei kohta oo enää kylmä."
Pyöräytän silmiäni. Saan kuitenkin aivan loistavan idean, jota kylläkin todennäkösesti tuun vielä kohta katumaan.
Potkasen vettä jalallani Danielin päälle. Hänen suustaan karkaa karjajdus ja se saa mut nauramaan omahyväisesti.
"Jumalauta nainen sä et just tehny tota." hän sanoo muka kauhuissaan. "Sä kadut sun tekojas vielä."
Päätä pudistellen lähden kävelemään syvemmälle
mereen, jättäen Danielin taakseni. Joka kylläkin osotautuu mun elämän huonoimmaks päätökseks. Yhtäkkiä kuulen takaani juoksuaskeleet, ennen kuin edes kerkeän reagoimaan tai miettimään asiaa enempää olen jo ilmassa. Nyt on mun vuoro kiljasta. Dankku kiepauttaa mut sen syliin yhellä liikkeellä.
"Okei wouwou jos sä et halua leikkiä sun hengelläs nyt niin sinuna laskisin mut alas." sanon yrittäen rimpuilla itsekkin alas. En kuitenkaan saa minkään näköstä tulosta aikaan, Daniel vaan tiukentaa otettaan.
"Oon niin pahoillani." Daniel sanoo virnuillen.
"Mä kerkesin jo suunnitel-" ehdin alottaa mutta lauseeni kuitenkin keskeytyy kun tunnen kylmän veden valtaavan kehoni. Se paskiainen oikeesti teki sen.
Räpiköin pintaan niin nopeasti kuin pystyn. Heti pintaan päästyäni kiedon kädet ympärilleni ja alan tärisemään kun viimestä päivää. Vesi ei oikeestaan enää ees tunnu kylmältä mutta sitä tyydytystä toi paskaaivo ei saa että jäisin tänne vielä uimaan.
Meinaan oikeesti lorauttaa kuolaa suupielestäni, kun Dankku nousee jälkeeni pinalle. Miten kukaan voi näyttää noin hyvältä. Noi sekaset märät hiukset noitten silmien kanssa. Ja se vielä vetää sormet sen hiuksien läpi. Toi kroppa ah mä en pysty. Ok nyt vähän takapakkia me vihataan tota.
Mun on pakko kääntää katse pois ennen kun oikeesti alan kuolaamaan.
"Sulla tais jäädä vähän lause kesken ku tuli tommone yllätys." Daniel sanoo huvitteneen kuulosena.
"Älä luulekkaan että sanoisin sen sulle loppuun ton tempun jälkeen." sanon katsomatta häntä päinkään. En jää kuuntelemaan enää mitä Danielilla on sanottaavaa ja lähen kävelee kohti rantaa. Koska pinnalla seisominen jäädyttää mut kohta jääkalikaks enkä tasan mee enää uimaan ton kanssa. Kuulostan varmaan 5 vuotiaalta kakaralta mutta oli toi sen temppuki aika ilkee.
En jää kattomaan mihin Dankku jää mut en ainakaan kuule mitään mun takaa. Kuitenki hiipii jossain mun selän takana ja heittää mut kohta uudestaan tonne. Sen jos tekee nii se on sen viimesin teko enkä nyt vitsaile.
En todellakaan ajatellu kiskoo tota tiukkaa mekkoo enää näitten märkien alusvaatteitten päälle. Onneks saan kiittää onneeni et toi kusipää on fiksumpi kun minä ja ottanu hupparin tänne. Ja saan kiittää kans onneeni siinä et se huppari on niin iso et se peittää mun perseen kokonaan.
Nappaan Dankun hupparin hiekalta ja puen sen päälleni. Heti on jotenkin lämpösempi. Ja ei en todellakaan ajattele nyt sitä mitä Dankku ajatteli pukee päällensä. Tulkoot vaikka alasti. Ei nyt ehkä kumminkaan.
Ainoot omat vaatteet mitä puen päälle -märkien alusvaatteitten lisäks- on sukat ja kengät. Koska en lähtis kävelee hotellille paljain varpain ties mihin paskaan astuisin matkalla.
"Neiti hyvä ihan tosi sulosta kun käytät mun vaatteita, mut mitäs mä ajattelin laittaa päälle? Ton sun mekon vai?" Daniel kysyy naurahtaen.
Haluun esittää muka vihaista ja päätän alkaa kiukutella vähän. "En tiedä eikä ole mun ongelma." sanon laittaen kädet puuskaani. Lähden päättäväisesti kävelemään rannalta pois päin.
"Venaa ny vähän. Jätit tän sun mekkoski tänne." Daniel huutaa perääni.
"Mä osaan itekki hotellille ja ota sä se ku oot aina niiiin ystävällinen." huudan takaisin sarkastisesti venyttäen sanaa niin.
Dankku kuitenkin ottaa mut parilla juoksuaskeleella kiinni. Häntä ihan varmasti huvittaa koko tilanne. Suoraan sanottuna niin muakin mutta en todella näytä sitä.
En pääse ees rantakatua pidemmälle, kun mulla ei oo enää mitään hajua minne päin pitää mennä. Se siitä sitten kun en ees hotellille selviydy ilman ton yhen apua.
"Noh minnes sitte mennään?" Daniel kysyy huvittuneesti kulmiaan kohotellen.
Vittu kun mua ei oo luotu hyvällä suunnistus kyvyllä. "En tiedä." vastaan lyhyesti. Ottamatta edes katsekontaktia tuon liian hyvännäköisen paidattoman pojan kanssa.
Daniel hymähtää ja tarttuu kädestäni kiinni. "Söpöö ku oot noin paljon mun avun varassa."
"Päästä irti." sanon ja viittaan katseellani meidän yhteen liitettyihin käsiin. Ei se mua oikeesti haittaa yhtään mut pitää nyt viedä tää loppuun asti.
"Noilla sun tappi jaloilla meillä kestäis ikuisuus hotellille päästään nopeemmin jos mennään näin." hän sanoo ja todellakin tiedän että hän on oikeessa.
"Ihan sama mulla ei ainakaan oo mikään kiire." sanon ja riuhtaisen käden irti.
"Selvä." Dankku sanoo ja lähtee harppomaan edelläni kun mikäki pikakävelijä. Se lähti tähän mun mökötykseen mukaan, söpöö.
Onneks se ei kuitenkaan kävele niin nopeesti et se katois mun näkökentästä. Koska sit oisin kusessa eksyisin vielä tänne.
Mä en oikeesti tiiä mikä mestari suunnistaja toi poika on mut se ei ees kertaakaan kattonu mistään mihin päin pitää mennä.
Allu laitto jossain vaihees matkaa chattii et kaikki on kokoontunu meijän huoneesee. No oisin joka tapauksessa menny sinne mut ihan kiva et ilmotti.
Kuljetaan respan läpi peräkanaa ja sen vitun respatyttö on vieläki ton tiskin takana. Sieltä se tuijottelee Dankun paljasta yläkroppaa silmät kiilluen. Oikeesti vitun lortto teen kohta valituksen ja toivon että se saa potkut.
Kerkeen just Dankun kaa samaan hissiin. En kestä oikeesti tätä hiljasuutta meinaan koko ajan revetä nauruun. Näköjään toiki teinipoika osaa olla lapsellinen. No ihan hyvä etten oo ainoo.
Ilmeisesti Dankkukin tietää että kaikki on mun ja Allun huoneessa koska se kävelee sen ovelle ja koputtaa. Eiks tolla valopäällä käyny mielessä että mulla saattais olla korttikin. Ennen kuin kukaan kerkeää tulla avaamaan, avaan oven ite kortillani. Änkeän itse ensiksi sisälle ja Daniel tulee perässäni.
Koko konkkaronkka istuu parisängyllä ja jokasen katseet kääntyy meihin.
"Tehä olitte kaua mikä teillä oikee kesti?" Aaron virnuilee. Ei vittu nyt oikeeeti. "Olitteks uimas?" hän jatkaa.
Vilkaisen Dankkua joka ei ees kato mua päin. "Joo oltiin." sanon sen enempää selitelemättä.
"Uuu oliks teil nussimis sessio meres." Benkku naurahtaa. Vittu mikä jätkä.
"Haha oot hauska." sanon silmiä siristellen.
"Älkää kiusatko niitä." Elena sanoo pidätellen nauruaan.
"Tosta pukeutumisesta päätellen teil on ollu aika kivaa." Sebu sanoo ja osottelee meijän vaatteita. Hän saa muilta nyökkäyksiä vastaukseksi.
"Vittu tukehdutan teistä kohta joka ikisen omin käsin jos toi ei nyt lopu." sanon.
"Okei noni rauha." Allu sanoo.
"Dankku oliks noin rankka pano vai miks oot noin hiljaa." Sebu kysyy hämillään.
Daniel vilkaisee häntä ilmekkään värähtämättä. "Hahahaaa oot niiiin hauska." hän sanoo.
"Tehkää tilaa vätykset." sanon ja olen matkalla muiden sekaan. Daniel kuitenkin ehtii ensin ja menee mulle tehdylle paikalle makaamaan. Vittu nyt oikeesti.
Saan taas aivan mahtavan idean. Pomppaan Dankun yli toiselle puolelle ja alan työntää häntä pois sängystä, että saisin paikkani takaisin.
Mä en tosiaan tiiä mitä tapahtuu mut yhtäkkiä ollaan molemmat lattialla päällekkäin. Pomppaan kuitenkin äkkiä ylös ja menen sängylle makaamaan. Voitinpas.
"Oot oikeesti niin maanvaiva." Daniel sanoo noustessaan lattialta. Voin sano että se näyttää aika hankalalta.
"Ootte ihan ku vanha pariskunta." Elias nauraa.
"Ei todella olla." Daniel sanoo kiertäessään sängyn toiselle puolelle.
***
Muut halus tuijottaa jotain leffaa pieneltä teitokoneen näytöltä. Mua väsyttää taas ihan hirveesti, enkä tosiaan tiiä miten se on ees mahollista. Kello on vast jotain kakstoista ja nukuin joku 12 tuntii just pari kolme tuntii sit.
En oo ilmeisesti ainoo jota väsyttää Aaron, Benkku ja Allu on jo nukahtanu tosi sulosesti vierekkäin tähä. Daniel haukottelee just sopivasti.
Hän nousee ylös ja sanoo "Voisin täst lähtee nukkuu. Öitä." pomppaan itsekkin ylös en todellakaan ota sitä riskiä et herättäisin noista kolmesta ketään. Enkä myöskään haluu jäädä niitten kaa nukkuu tähä, tulis aika ahasta.
"Tuun kans." sanon ja kävelen Dankun perässä eteiseen.
"Sun huonehan on täällä." Dankku sanoo. Vieläkö se jaksaa.
"Joo mut en oo jäämässä nukkuu noittenkaa nelistään tohon sänkyyn." sanon ja tungen kengät jalkaani.
"Aha."
Siis se oikeesti vieläkin kiukuttelee. Astutaan peräkkäin pitkälle käytävälle ja lähetään kohti Aaronin, Benkun ja Dankun huonetta.
"Nyt oikeesti riittää sä et voi olla samanlainen kun mä. Ihme kiukuttelija." sanon Dankulle tai oikeastaan hänen selälleen.
Hän pysähtyy ja kääntyy ympäri.
"En mä kiukuttele."
"Etpä." sanon.
"No en." Dankku sanoo naama peruslukemilla. Miten se pystyy tohon oikeesti. Ilmeisesti pitää ottaa kovat keinot käyttöön.
"Aijaa okei no et sit vissiin haluu mua sun viereen yöks meen sit nukkuu tonne noittenkaa." sanon ja käännyn jo käytävällä takasin kohti meijän huonetta.
En kerkeä kun ehkä ottaa yhen askeleen kun Daniel tarttuu mua kädestä.
"Jos kumminki oisit mun unikaveri." hän sanoo ja painaa huulensa huulilleni. Perhoslauma lähtee kyllä semmoselle laukalle että huhhuh.
"Tuun yhellä eholla." sanon irottautuessa Dankun huulilta.
"Kerro vaan ehtos neiti." hän sanoo hymyillen maailman sulosinta hymyään.
"Ekaks sä et enää ikinä heitä mua veteen tolla tavalla ja toiseks sä et enää ikinä mökötä tolleen tai yritä olla kun mä se ei sovi sulle." sanon päättäväisesti.
"En lupaa mitään." Dankku sanoo naurahtaen.
"Eli ei tuu diilii etkä saa unikaverii okei." sanon ja käännyn taas ja olen aikeissa lähteä taas.
"Todellakin saan." Dankku sanoo ja saa mut pysähtymään.
"Eli lupaat olla tekemättä noita kahta asiaa enää koskaan."
"Lupaan toi kiukuttelu sopii enemmän sulle." Dankku sanoo ja haukottelee. "Nyt pliis voidaanko mennä nukkuu mä nukahan kohta pystyyn."
"Mennään mennään." sanon ja lähden vihdoin kävelemään oikeaan suuntaan, kohti poikien huoneen ovea.
Daniel tulee perässäni ja avaa oven. Pujahdan nopeasti sisälle ja potkin kengät jalastani. Rojahdan sängylle ja kömmin peiton alle. Dankku riisuu vielä shortsinsa lattialle. Paitaahan hänellä ei koskaan ollutkaan päällä, koska satuin pöllimään sen.
Nostan peittoa niin että Dankku pääsee pujahtamaan mun viereen. Se kietoo heti sen kädet mun ympärille ku mikäki koala.
"Hyvää yötä."
"Hyvää yötä."
Eikä mee kauaa ku molemmat tuhisee tietämättöminä mistään.
2560 words
A<3