Joku tosi ärsyttävän kova ääni alkaa piipittää yhtäkkii, en jaksa kiinnittää siihe mitää huomioo. Kunnes tajuun herätys soi. Yritän liikkuu puhelint päin ja sammuttaa sen, mut se osottautuu hankalaks ku Dankku on kietoutunu muhu ku joku apina.
Okei joo voisin sittenki mennä kouluu ku mul on jo nii paljo poissaoloi. Joo en tosiaa tiiä mistä johtuu tämmöne ajatus mut mennään nyt kumminki sit kouluu
Viimein pääsen sammuttaa sen ja sit pääsen jotenki nousee ylös. Mun ylösnousemis reissu ei kestä kauaa ku mun ranteest otetaa kiinni ja vedetää takas sänkyy.
"Me skipataa koulu tänää. Nyt nukutaa."Daniel sanoo aamukäheällä äänellään.
"Mul on jo iha tarpeeks poissaoloi." sanon ja yritän rimpuilla irti Danielin otteesta.
"Saat tästä vähä pari lisää." Daniel sanoo ja kietoo kätensä vielä tiukemmin ympärille.
Luovutan rimpuilun suhteen ja suljin silmät. Ei kauaakaa ku olin syvässä unessa.
***
Herään tunteesee et joku tuijottaa mua. Siristän mun silmii ja mun silmät kohtaa ne tummanruskeet silmät.
"Kauan sä oot tuijottanu mua?" kysyn silmiä siristellen.
"En kauaa ehkä joku 5 minuuttii." Daniel vastaa virnuillen.
"Kai sä tiesit et tuijottamine on rumaa?" kysyn.
"En oo koskaa kuullukkaa." Daniel virnuilee.
"En tiiä susta mut tarviin nyt kahvia ja röökiä." sanon ja nousen ylös sängystä. Vetäsen lattialta Dankun hupparin päälle. Missäköhä vaiheessa seki on ottanu sen pois, oon iha varma et se oli sen päällä viel illalla ku mentii nukkumaa.
Nappaan pöydältäni askin ja katon sinne sisälle. Voi paska se on tyhjä. Nooh Benkku tarjoo sit tän aamun röökit. Painelen mun huoneesta ulos ja meen Benkun huoneesee. Missäköhä vitussa se säilyttää sen röökejä. Silmiini osuu takki lattialla. Nostan sen ylös ja kaivelen sen taskut läpi. Bingo jes iha uus aski.
"Neiti hyvä et kai sä vaa käy pöllimäs sun veljen röökejä." taakseni ilmestyny Daniel sanoo huvittuneella äänen sävyllä. Säpsähdän ku mikäki en yhtää kuullu et se tuli mun taakse. Se saa Danielin huvittumaa vielä enemmä.
"Kehtaatki säikytellä tollee." sanon ja laitan kädet puuskaan.
"En mä mitää säikyttele sain vaa rikollisen kiinni itse teossa." Daniel sanoo ja laittaa itsekkin kädet puuskaan.
"Mun röökit oli loppu nii Benkku saa tarjoo tän aamun röökit, sitäpaitsi tietäisitpä vaa kuinka monta kertaa se on pölliny mult röökei." sanon topakasti.
"Oisin mäki voinu sulle tarjoo." Dankku sanoo.
"Oisit varmaa joo jos ei oltais poltettu sun röökei eilen." sanon naurahtaen.
"Eli Benkku tarjoo mullekki."Daniel naurahtaa.
"Eli Benkku tarjoo sullekki." sanon ja ojennan askia Dankulle.
"Mut oot silti varas." Dankku sanoo ja kattoo mun päällä olevaa hupparii.
"Sul on kuitenki nii paljo hupparei ettet sä tän yhen poissaoloo huomaa ja ihan hyvin sä pärjäät ilmanki." sanon ja silmäilen Danielin paljasta yläkroppaa. Taidan tuijotella sitä vähä liian kauan, huomaan ku Dankun suupielet kääntyy semmosee virneesee et huhhuh.
"Tää on jo toine huppari ja sä ainaki tykkäät jos oon ilman hupparii." Daniel virnuilee.
"Hahhha niihä sä luulet." sanon ja jatkan matkaani portaisiin, Daniel perässä.
Napsautan ohimennen kahvin tippumaan sillä joku -varmaan Benkku- on laittanut sinne jo purut ja veden.
"Mä en luule vaan mä tiedän." se sanoo.
Avaan terassin oven ja käyn terassin portaille istumaa. Sytytän tupakkani ja ojennan sytkärin vieressäni istuvalle pojalle.
Tällä kertaa istun tässä polttamassa röökiä naapurin pojan kaa keneen mun ei todellakaa pitäny ihastuu. Mut mitä vittua me ollaa. Dankku sano eilen et mitä jos oon sen ykkös valinta mut onks meil sit säätöö vai ollaanks me vaa kavereita. Pitäis varmaa kysyy mitä jos se vaa nauraa mulle ja sanoo et ei todellakaa haluu mun kaa mitää. Okei ehkä mä vaa yliajattelen niinku mun tapoihi kuuluu.
"Mitä sä mietit noi kuumeisesti?" Daniel hämmästelee kulmat kurtussa.
"Tätä kaikkee vaa." sanon. Voi vittu tässä se nyt tulee. Ehkä nolaan itteni tai sit en ehkä Dankkuki on miettiny tätä kaikkee.
"Haluuks tarkentaa?" Dankku kysyy ja kääntää katseensa mun silmii. Sulan tolle katseelle.
"No ku haluun vastauksen vaa yhtee kysymyksee." sanon ja hautaan pääni käsiini.
"No kysy pois." Daniel sanoo rennosti.
Vittu tää ei auta yhtää et se on noi rentona, miks mä ees hermoilen näi paljo tää on iha uutta.
"Mitä me ollaa?" kysyn. Aika hyvin saan peitettyä hermostumisen äänestäni. Pitkä hiljaisuus. Ei vastausta. Voi vittu mokasin. Ois vaa pitäny olla pääkii. Samassa tunnen sormet leuassani ja pääni kääntyy kohti Danielin kasvoja.
"Mitä sä haluut et me ollaan?" se kysyy ja tuijottelee mun silmii intensiivisesti.
"No jos katotaa rauhassa et mihin tää juttu menee." sanon ja alan pakosti hymyillä. "Ei vielä mitään vakavaa?" jatkan kysyen.
"Käy totta kai." Daniel sanoo ja iskee huulet huulilleni.
Katkasen kuitenki suudelman nopeesti ja työnnyn Danielista kauemmas. "Mua pelottaa." sanon.
"Mikä sua pelottaa?" Daniel kysyy kulmat kurtussa.
"Sä oot se naapurin poika kenest kaikki puhu koulussa ja mun ei pitäny ihastuu suhun vannoin kaikille mun kavereille etten todellakaa ihastu suhu, noh mites kävi. Mut sä tiiät et oon vitun hukas itteni kaa ja mun mielenterveys on toosi down bad. Ja muutenki oon tosi epävakaa ja yliajattelen paljon. Mitä jos mä pilaan tän koko jutun vaa sillä et oon tämmönen." kysyn ja tunnen lämpimät kyyneleet poskillani.
Daniel ottaa pääni käsiensä väliin ja pyyhkii peukaloilla kyyneleeni pois."Hei wouwou rauhotu. Elle sä tiiät etten mä vois koskaa tehä sulle samanlailla mitä Antton teki tai jos et tiiä nii nyt sä ainaki tiiät. Ja jos jotain tulee semmost mitä mietit liikaa puhu mulle selvitetää se sit. Ja otetaa alkuu iha rauhallisest ei kiirehditä mihinkää nii sua ei ainakaa ala ahistaa se et edetää liia nopeesti. Okei?"
"Miten sä oot noin ihana? Must tuntuu et on parempi edetä iha rauhas jos tää koko homma on eka vaa iha meijä välist? Jos ees saadaa pidettyy tää juttu salassa noilt meijän kusipää kavereilt. Mut se et mä haluun tän jutun olevan vaa meijä välist ei tarkota et mä jotenki häpeisin tätä. Oon tällä hetkellä maailman onnellisin susta." sanon hymyillen varmaa maailman leveintä hymyäni.
"Nii kuka se oli ihana? Ja totta kai se käy edetää iha just nii hiljaa ku sä haluut ja ku sulle on hyvä. Ja oon mäki maailman onnellisin susta. Kelaa muutin tänne ja nappasin parhaimman tytön." Daniel sanoo.
"Älä ny nousee iha kusi päähä." sanon ja läppäsen Danielia rintaan.
"Eiks se oo sulla noussu jo." tuo virnuilee.
"Hei en oo niinku eräät." sanon naurahtaen. "Hei paska meijän kahvi on varmaa jäähtyny kohta." sanon ja nousen ripeästi ylös ja kipitän keittiöön. Otan kaks mukii kaapista ja kaadan kahvii niihi.
Tunnen käsivarsien kietoutuvan ympärilleni ja samassa tunnen huulet kaulallani.
"Juoks sä ka-ahhvin maidol v-" alotan en pysty sanomaa loppuu ku ton kyseisen pojan huulet mun kaulalla tekee siitä aika vaikeeta. Daniel saa just sen reaktion mussa aikaa mitä se varmasti haluukii. Sit sen huulet löytää just sen kohan ja huokaus karkaa mun huulilta. Sit Dankku irrottaa sen huulet mun kaulalta.
"Mustana." se sanoo ja nappaa kahvikupin naaman edestä ja ottaa pari askelta taaksepäin.
"Sä et just tehny tota." sanon ja käännyn ympäri siinä se nojailee keittiön saarekkeesee viattoman näkösenä.
"Tehny mitä?" se kysyy tietämättömänä ja tuijottelee keittiön kaappeja.
"Etit mun heikomman kohan ja sit ku löydät sen lopetat." sanon ja samalla laitan kädet puuskaan.
"Tykkäsit kumminki." Dankku toteaa. Vittu tunnen ku mun naama vaihtaa värii. Nyt on mun vuoro tuijotella keittiön kaappei.
"Koska tuut taas meille Eino kyseli sua. Ja viime kerta meni vähä vituiks."
"Mä voin tulla koska vaa mut vaa Einon takii tieysti." sanon kiusallani.
"No tuutko vaikka tänää?" Daniel kysyy odottava ilme kasvoillaan.
"Voisinhan mä tullakki." sanon hymyillen.
"Hyvä saan täkski yöks unikaverin. Mut meijän pitää lähtee kohta lupasin hakee Einon päiväkodist kolmelt. Nukuttii näköjää vähä pitkää." Daniel sanoo vilkasten kelloa.
"Mis Eino ees oli tän ajan ku olit meillä?" kysyn.
"Vein sen eilen sen parhaalle kaverille Eemilille, et pääsin tänne selvittää asiat sun kaa." Daniel sanoo ja laskee kahvikuppinsa tiskialtaaseen.
"Sulla tuli iha ikävä ku oltii päivä eros toisistamme." sanonnja tehden koiranpentu ilmeen.
"Miten sua ei vois tulla ikävä." Daniel sanoo samalla vilkuillen mua.
"No olihan sulla ihana Ilona." sanon ylipirteällä äänen sävyllä.
Daniel huokasee pudistellen päätään "En kestä sua ku sä oot noin mustasukkane." hän pitää pienen tauon ja jatkaa "Ekaks Viivi ja nyt Ilona."
Pyöräytän silmiäni. Mitäs hyppii tyttöjen sylii ku mikäki. No okei kaks tyttöö ei oo paljoo vois varmaa olla enemmänki mut silti oon mustasukkane en haluis mut en voi sille mitään. En koskaa oo ollu ennen kenestäkää mustasukkane tää on iha vitun outoo.
"Noni mustis eiköhä mennä." Daniel sanoo ja lähtee kävelemää kohti eteistä. Jään seisomaan paikoilleni Daniel pysähtyy ja kääntyy ympäri. "Tuutsä vai jääks sä tänne?"
"Joojoo relaa vähä hoppuilija." naurahdan ja lähden tallustamaan rappusia kohti.
Nappaam huoneestani jotain tavaroita mitä en ees varmaa tuu tarviimaan mut onpaha ainaki varuiks. Ihan ku en vois kävellä toiselle puolelle katua ja hakee niitä sit jos tarviin. No en kyllä jaksais liikauttaa persettäni nii pitkäks matkaks.
Palaan portaat alakertaan ja Daniel seisoo malttamattoman näkösenä eteisessä valmiina kengät jalassa.
"Naiset aina saa oottaa." se sanoo huokaisten ja pyöräyttää silmiään.
"Pienempää suuta herra hyvä voin mä kotiinki jäädä." sanon kenkien laiton lomasta.
"Et sä kumminkaa haluis." Daniel naurahtaa ja vetää sormensa hiustensa läpi. Daamn ku se näyttää hyvältä.
Daniel avaa oven ja näyttää kädellä tietä "Naiset ensin." Pyöräytän silmiä vai että tämmöne herrasmies.
Pysähdyn odottaakseni Danielia kun se laittaa oven kiinni ja lukkoon. "Kävellääks me." kysyn ja käännyn Danieliin päin.
"Mitäpä luulet ei tietenkää." Daniel sanoo ja kaivaa taskujaan. Sieltä paljastuu auton avaimet.
"Miks mä en tienny et sul on auto tai ees kortti." sanon hämmästyneenä ja jatkan kävelyä eteenpäin Daniel rinnalla.
"Oon yllätyksiä täynnä." Daniel sanoo.
Niimpä nii mitköhä toiki nyt tarkotti. En kumminkaa kysy ajatuksia ääneen. Jatkan vaa kävelyä eteenpäin.
Siis herran jumala onks Dankulla mersu. Ok en valita. Daniel huomaa ilmeeni ja naurahtaa "Kelpaako neidille tämmönen kyyti?"
"No ei tosiaan." sanon silmät kiilluen. Mähä kuolaan kohta.
Daniel avaa ovet ja istun kyytiin. Pieni naurahdus karkaa huuliltani ku huomaan karvanopat. Kyllä kuulitte oikein karvanopat.
"Älä huoli ei tätä autoo oo viel koeajettu, mut voidaa tehä se millon vaa." Daniel virnuilee.
Tuhahdan ja läppäsen Danielia käsivarteen "Joo mistä mä tiedän kuinka monta muijaa sul on täällä ollu."
Daniel käynnistää auton ja kääntyy kattoo mua. "Siis tietäistipä vaa joka viikko uus."
"Aa eihä toi oo ees paha mul on joka päivä uus." sanon virnistys kasvoillani. Olinpas hauska ja omaperäne huhhuh.
"Pitäiskö mun nyt sit olla mustasukkane?" Daniel kysyy.
"Pitäis iha vitun." sanon tuijottellen tietä.
***
Vartissa kurvataan päiväkodin pihaa. Okei meil ois menny varmaa tunti kävellä varsinki mun tappijaloilla.
Daniel irottaa turvavyön ja avaa oven, hän kääntyy kumminki mun puoleen ja kysyy: "Eks sä tuu?"
"Ai munki pitää tulla." totean ja irrotan turvavyön, avaan oven ja olen nopeammin ulkona kuin Daniel. Pingon ku mikäki sinne portille ja huokasen: "Miehet aina saa odottaa."
Daniel vaa naurahtaa ja kävelee vierelleni.
Päiväkodin piha on täynnä metrin mittasia taapertajia. Yhden niistä pää kumminki kääntyy ja leikit jää sille sijoilleen. Pikku poika lähtee juoksemaa meitä kohti ja huutaa "ELLEEENNN!" ja syöksyy halaamaan mua tai oikeestaan mun jalkoja.
Kyykistyn ja halaan metrin mittaista pötkylää takasin.
"Joo mua ei varmaa tarvitakkaa täällä. Eino näyttää tykkäävä enemmän susta." Daniel sanoo laittaen kädet puuskaan.
"No mä vähän niinku aattelin viedä sun ja sun pikkuveljen sydämet." sanon niin hiljaa että Daniel ees tuskin kuulee. Tais kumminki kuulla ku sen suupielet kaartuu hymyy, mut ei se kumminkaa sano mitää.
Kävellään sisälle ja Daniel nappaa ehkä maailman sulosimman spiderman repun naulakosta. Tunnen ku pienet sormet tarttuu mua kädestä, Eino on maailman sulosin pikkupoika.
1844 words
A<3