Aleksi
"pidä hauskaa!" Isäni huikkaa
"joojoo" Tuhahdan
Sitten näenkin vain auton takavalot ja isä on lähtenyt. Vanhempani ilmoittivat minut tälle ihmeelliselle viikon kestävälle kesäleirille, koska halusivat lähteä kahdestaan reissuun.
En vain ymmärrä, että miksen voinut jäädä kotiin ja vaikka isovanhemmat olisivat voineet tulla katsomaan perääni. Mutta ei sitten. Nukutaan viikko teltassa ja leireillään. Pah..
Kävelen muiden nuorten luokse tavaroideni kanssa. Suurin osa heistä selkeästi tuntee toisensa, paitsi yksi poika seisoskelee yksin. Hänellä on blondit hiukset ja yllään Linkin Parkin bändipaita, sekä farkut. En kuitenkaan viitsi puhua hänelle mitään.
Samassa kaksi aikuista ihmistä kävelee meidän luo muka niin iloisen näköisinä. Kyllä niitäkin melko varmasti vituttaa..
"moikka kaikille ja tervetuloa kesäleirille! me ollaan Reetta ja Henri, teidän ohjaajat ja meitä saa aina tulla nykäseen hihasta, jos joku mietityttää" Nainen, luultavasti Reetta huudahtaa.
Me leiriläiset esittelimme itsemme ja sain selville sen "rokkipojan" nimen. Hän on siis Joonas. Joonas.. Ihan kiva nimi ainakin. Mutta ei riemuita vielä.
Seuraavaksi he esittelivät meille leirialueen, johon kuuluu joku rakennus missä ohjaajat ovat, aktiviteetti-alue, meidän telttailualue, ruokailu-alue ja vähän matkan päässä on bajamajat ja käsienpesualtaat. Suhteellisen alkeellista siis.
"saatte ekana pystyttää teltat ja sitten voidaan syödä vähän välipalaa"
Henri sanoo
Selkis. En kyllä tiedä, että miten saan sen rotiskon kasaan. Iskä on yleensä aina kasannut sen..
--
Muutaman tuskailun ja kipuilun jälkeen teltta on pystyssä. Sisälle olen jo laittanut retkipatjan, makuupussin ja tyynyn, sekä tietysti omat tavarani.
Puhelin on ainoastaan taskussani.
Huomaan vieressä mustan teltan, sen pystyttäjä on näköjään Joonas. Hän mönkii nimittäin juuri ulos teltasta.
"moro" Tuo hymähtää
"m-moi" Änkytän
Ei hitto Aleksi, toi oli noloa! Mitäköhän Joonaskin susta ajatteli?
Joonas on jo kävellyt näemmä odottamaan ohjaajia, kun minä vielä säädän teltan kanssa hetken. Tiirailen ympärilleni nähdäkseni kymmeniä telttoja. Monta kupolitelttaa ja ainakin yksi iso teltta. Se kuuluu vissiinkin niille sisaruksille, joita on neljä ja ne kaikki näyttää ihan samalta.. Nimetkin oli lähes kaikilla samat.. muistaakseni olivat Anniina, Katriina, Eveliina ja Pauliina.
Lähden sitten muiden mukana ohjaajien luo ja lähdimme kohti ruokailu-aluetta. Meillä jokaisella oli omat muoviset astiat mukana. Saimme välipalaksi omenan ja banaanin. Onneksi minulla on mukana kaikkea evästä omasta takaa.. Nämä eivät nimittäin hirveästi mahaa täytä.
Välipalan jälkeen saimmekin loppuillan vapaata ja huomenna leiri alkaa kunnolla. Käperryn telttaan sisälle ja möngin makuupussini sisään. Ulkona on yllättävän viileää, vaikka on keskikesä. Toisaalta koko menneen viikon on satanut, joten kosteus varmaan tekee osansa.
Tyttöjen teltoista kuuluu vähän väliä kikatusta ja pojat ovat aikalailla hiljokseen. Ehkä parissa teltasta kuuluu jotain meteliä ja viereisessä teltassa oleva Joonas ilmeisesti puhuu puhelimessa.
Olisi mukavaa saada ystäviä täältä, mutta jostain syystä uusiin ihmisiin tutustuminen on aina niin hankalaa.. Eihän siihen paljoa tarvittaisi, mutta kun siitä toisesta ihmisestä ei tiedä yhtään. Haluaako se toinen edes tutustua? Tai saada uusia kavereita?
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulla ei juurikaan ole kavereita. Mun kanssa samalla luokalla on yks Niko, jonka kanssa me hengataan. En kyllä tiedä, että ollaanko me ihan oikeita kavereita. Jokatapauksessa, se jätkä on pelastanut mut kiusaajilta.
Neljänneltä luokalta melkein seiskalle asti ne mukamas kovat pojat oli mun kimpussa ja haukkui homoksi, koska kuuntelen Justin Bieberiä. Mitäköhän sekin niiden persettä kutittaa? Ainakin mulla on hyvä musamaku, toisin kuin eräillä..
a/n: musamaku korjaantui autocorrectilla mustamakkaraksi
lol 😀
Työnnän sitten nappikuulokkeet korviini ja alan kuunnella Justin Bieberin Babya. Ikuinen hitti, vaikkakin vähän ärsyttävä korvamato.
--
Jonkin ajan kuluttua havahdun siihen, että pitäisi käydä pesemässä hampaat. Nousen ylös makuupussista ja kaivan laukustani harjan, sekä tahnan mukaani ja lähden leirintäalueen upeaan saniteettitilaan.
Käyn ensin nopeasti pisulla, jonka jälkeen alan harjaamaan hampaitani. Olen ainoa täällä ja kello on kuitenkin jo lähemmäs yhdeksän. Ilmeisesti muut eivät pese hampaitaan. Ällöä. Miten jotkut pystyvät elämään likaisten hampaiden kanssa.. En minä ainakaan.
Eikä ilmeisesti Joonaskaan..
Tuo blondi poika tulee myös hammasharja käsissään kohti "vessatilaa" . Hänen saapuessaan välillämme on hyvin pitkä awkward hiljaisuus.. Kunnes uskallan avata suuni.
"haluaisitko tutustuu-taisiis niin.. eh joo" Soperran
"vaikka" Tuo hymähtää, pursottaen tahnaa hammasharjalleen.
"tuu mun telttaan, niin jutellaan siellä" Huikkaan
Tuo nyökkää hammasharja suussaan, tahnan jo vaahdotessa. Käännähdän vielä katsomaan häntä, mutta jatkan matkaani eteenpäin. Sä teit sen Aleksi! Saat uuden kaverin!
Hetken päästä tuo minttu-hammastahnalle tuoksuva poika raottaa varovasti telttani vetoketjua. Pyydän hänet sisään, jolloin hän avaa vetoketjun kokonaan ja tulee sitten sisälle.
"moi" Hän hymähtää
"moi" Saan sanottua tällä kertaa vähemmän kiusallisesti..
"nää oot vissiin Aleksi?" Joonas kysyy
"joo.. oon. sä Joonas?" Kysyn
"jepjep" Joonas hymähtää
--
skip 1h
Tunti oli vierähtänyt nopeaa ja olimme jutelleet lähinnä itsestämme ja tutustuneet. Joonas sanoi, että olen kivan näköinen tyyppi. Tottakai se lämmittää sydäntä, kun sellaista ei hirveästi kuule.
"oli tosi kiva tutustua" Joonas hymähtää
"joo nii oli. toivottavasti voidaan hengata täällä enemmän" Sanon
"mun puolesta joo, ku ei mulla oikein oo täällä ketään tuttuja" Joonas hymähtää
Välillemme laskeutuu taas sellainen kiusallinen hiljaisuus.. Ei herranjestas Aleksi! Tee jotain! Yritän keksiä jotain järkevää sanottavaa, mutta nolostun entistä enemmän. Tunnen, kuinka poskeni punoittavat ja yritän pitää ne piilossa.
Kuitenkin turhaan..
"kaikki okei?" Joonas kysyy
"j-joo mä-mä vaan.." Soperran
Puhuminen tuntuu nyt yhtäkkiä todella vaikealta, hengitys salpaantuu, raajat tuntuvat ihan helvetin raskailta ja oloni on todella outo..
"sairastaksä jotain?" Joonas kysyy huolestuneena
Pudistan päätäni, koska en pysty puhumaan kunnolla. Hengittäminen käy kuitenkin entistä vaikeammaksi ja alan mennä paniikkiin. Mitä helvettiä mulle tapahtuu?!
Tartun Joonaksen käsivarresta kiinni tiukasti ja katson häntä, jolloin alan itkeä. Tuo vetää minut lähemmäs itseään ja puhuu jotakin, mistä en saa kunnolla selvää. Olen niin oudossa tilassa..
"Aleksi, hengitä ihan rauhassa. sul ei oo mitään hätää" Joonas sanoo rauhallisesti
"auta" Vinkaisen
--
skip 20min
Tärisen Joonaksen kainalossa ja otsani on ihan hikinen. Tuo pyyhkii sitä pyyhkeelläni ja varovasti silittää selkääni. En tiedä minkä ihme kohtauksen sain, mutta se säikäytti kyllä ihan pirusti..
"sä taisit saada paniikkikohtauksen" Joonas sanoo
"varmaan" Kuiskaan
"ootko saanu aiemmin?" Tuo kysyy
Pudistan päätäni, jolloin Joonas luo minuun säälivän katseen. Hän tiukentaa otettaan minusta. Kieltämättä tunnen olevani turvassa.
"mä en haluais olla täällä enää. ahdistaa liikaa" Sanon
"en mäkään. karataan huomenna?" Joonas ehdottaa
"sopii mulle" Hymähdän
Ja niin me ryhdyimme tekemään sotasuunnitelmaa..
-
sanat: 1060
sellanen! :)
nuo alueet leirillä pohjautuu mun omaan kesäleirikokemukseen, joka tapahtu v. 2008 😄 Olin tuolloin 4-5v ja menin isosiskon kanssa, joka oli tuolloin ehkä 12-13v kesäleirille ja se oli ihan hauskaa, vaikken hirveästi mitään muista :D sen muistan, että olin leirin rohkein tyttö ja sain palkinnoksi siihen leiriin liittyvän paidan 😂
ja hei, ketä muita oli Tullin leirillä v. 2008? leiri oli siis jossain päin Kemin Veitsiluotoa. jos olit leirillä, niin hit me up! :)