‼️triggeröivää sisältöä️‼️
Olli
Istuin höyryävän kaakaomukin kanssa ikkunalaudalla ja ihailin ensilumen tuloa. Jeejee.. Kohta saa taas näyttää puoli vuotta michelin- ukolta.
Samanaikaisesti mielessäni pyörii Aleksi, meidän bändin uusin tulokas. Hänen liittymisestään on nyt pari kuukautta. Nyt kuitenkin viimeaikoina hän on käyttäytynyt oudosti..
Ei mitenkään niin, että jotain olisi sattunut, vaan että hän on vain ollut omituinen. Hänen mielialat ovat vaihdelleet joskus aika radikaalisti. Ensimmäisessä hetkessä Aleksi on puhkunut onnellisuudesta ja seuraavalla sekunnilla jo ollut ihan raivona. Outoa, eikö?
En ole puhunut tästä kenenkään kanssa, koska olisi aika ilkeää alkaa selittää muille, että uusi jäsenemme on outo. Hehän saisivat heti sellaisen kuvan, etten pidä Aleksista..
Tietysti minä hänestä pidän! Ilman häntä ja hänen luovuuttaan olisimme menettäneet paljonkin.
Hörppään kaakaotani ja mietin edelleen Aleksia. Tottakai vähän huolettaa, mutta toisaalta Aleksi on aikuinen ihminen ja tietää, mikä hänelle itselleen on parhaaksi.
Hetken päästä kiikutan tyhjän mukin lähes täyteen astianpesukoneeseen ja käynnistän sen. Pitää kiiruhtaa studiolle, joten kone saa jäädä tänne tiskailemaan sillävälin.
Puen eteisessä päälleni kangastakin ja kaulahuivin. Sen jälkeen vetäisen jalkaani vielä sääolosuhteeseen sopivat jalkineet. Varmistan ennen lähtöä, että minulla on varmasti kaikki tarpeellinen. Avaimet, pörssi, puhelin..
--
Saavun kohti studiota, kun huomaan rakennuksen edessä jonkun ison ajoneuvon. Lähemmäs päästyäni tajuan sen olevan ambulanssi. Ei helvetti.. Eihän kellekään jätkistä oo käyny mitään?!
Kun olen saanut autoni pysäköityä, suorastaan juoksen sisälle rakennukseen ja portaat ylös, huomaten studion oven olevan auki ja sen ulkopuolella seisoo järkyttyneeltä näyttävä Niko ja hänen vieressään seisovat Joel, sekä Joonas.
"mitä täällä tapahtuu?!"
Kysyn säikähtäneenä
Säikähdän entistä enemmän, kun huomaan Nikon itkuiset silmät..
"Niko löysi Aleksin tuolta treenitilan lattialta makaamasta. se on tajuton" Joel sanoo rauhallisesti
"voi herranjumala.. "
Henkäisen järkyttyneenä
"mä en kestä jos se ei selvii!"
Niko parahtaa itkuisena
Joonas vetää tuon itseensä kiinni ja lohduttelee parhaansa mukaan. Voi raasua.. Ei meistä kukaan halunnut, että tällaista tapahtuu.
Samassa Aleksi tuodaan paarien kyydissä pois ja toinen ensihoitaja kertoo, että hänen on saatava sairaalahoitoa. He epäilivät, että joku lääkeaine on aiheuttanut Aleksin pyörtymisen. Hän kyllä syö buranaa aika usein, koska hänen päätäänkin särkee paljon. Mutta eivätköhän nuo ammattilaiset tiedä paremmin, kuin minä. Vaikka olenkin sairaanhoitajaksi opiskellut.
Samassa muistan Tommin olemassaolon. Onkohan sille tiedotettu mitään? Ehkä mä hoidan sen. Tässä on nyt muutenkin tarpeeksi käsiteltävää..
"mä ilmotan Tommille" Sanon Joelille, joka nyökkää vastaukseksi.
Joonas käy sammuttamassa valot ja sulkee ovet, jonka jälkeen voimmekin lähteä sairaalaan lanssin perässä. Matkalla parkkikselle näpyttelen Tommille nopeasti viestin tilanteesta. Toki olisin voinut soittaa, mutta se olisi vienyt enemmän aikaa.
Sujautan sitten puhelimen taskuuni ja tarjoudun kuskiksi. Siihen tarjoukseen tarttuvat kaikki ja pian istummekin rakkaan kärryni kyydissä, seuraten ujeltavaa ambulanssia, jonka siniset vilkut ovat päällä.
Sairaalalle päästyämme ambulanssi ajaa sille tarkoitettuun paikkaan ja me jäämme etsimään parkkipaikkaa. Löydämme paikan, luojan kiitos ja auto jää siihen. Tässä ei pitäisi olla mitään pysäköintirajoituksia, joten voin kerrankin jättää auton huoletta parkkiin. Tuppaan aina unohtamaan parkkikiekon, mutta nyt sitä ei edes tarvi. Hyvä niin.
--
Istumme odotushuoneessa edelleen monien piinaavien tuntien jälkeen. Tommikin saapui paikalle muutama minuutti sen jälkeen, kun me tulimme.
Aleksin pitäisi olla tajuissaan, mutta häntä on kiikutettu nyt tutkimuksissa ja kokeissa, joten joudumme siksi vielä odottelemaan jonkin aikaa..
"mä lähen käymään kanttiinissa. haluaako joku jotaki sieltä?"
Tommi kysyy
"tuo Nikolle joku vissy ja vaikka sämpylä. sen on pakko syödä jotain" Joel sanoo
Tommi nyökkää ja poistuu sitten näkökentästämme. Katsahdan sitten Nikoa joka näyttää siltä, että voisi nukahtaa minä hetkenä hyvänsä. Hän on todella, todella uupunut. Voi Niko..
--
Pääsimme vihdoin ja viimein katsomaan Aleksia. Hän nukkuu ja hyvin sikeästi. Hän oli selkeästi unen tarpeessa. Tosin, olisi kiva tietää, että miksi hän sillä tavalla pökertyi ja oliko siinä todella kyse jostain lääkeaineesta?
Kuin tilauksesta, huoneeseen astuu sisään lääkäri. Tuo oletettavasti miespuolinen lääkäri tervehtii meitä ja avaa sitten käsissä olevan kansionsa. Toivottavasti ei olisi mitään vakavaa..
"tosiaan, Aleksin pyörtymisen aiheutti lääkeaine. ja tämä lääkeaine on siis kannabis. sitä ei tulisi kenenkään käyttää ja koska sen käyttäminen on laitonta, joudumme viemään jutun poliisille käsiteltäväksi"
Lääkäri kertoo
Mitä helvettiä.. Onko Aleksi käyttänyt huumeita?! Ei vittu..
"siis.. onko Aleksi vetäny huumeita?" Joel kysyy säikähtäneenä
"kyllä, valitettavasti" Lääkäri toteaa haikeasti
"ei hitto.. kuinka kauan se on.. ottanu niitä?" Joel kysyy
"tutkimuksien perusteella vähintään parisen kuukautta" Lääkäri sanoo
"se on jo tosi pitkä aika.. miten me ei olla tajuttu mitään?" Kysyn hämmentyneenä
"mietin ihan samaa" Tommi sanoo
"no mutta.. kello on jo sen verran, että teidän täytyy lähteä" Lääkäri ilmoittaa
Nyökkäilemme ja nousemme tuoleiltamme ylös, jättäen Aleksin nukkumaan ruususen untaan. Hän näyttää niin reppanalta. Voi rakas Aleksi.. Kaikki järjestyy.
Tartun tuon kädestä vielä kiinni varovasti ja silitän sitä hellästi.
Mä lupaan sulle sen..
--
2kk myöhemmin
Paitsi että en..
Kaikki ei järjestynyt. Aleksi kuoli eilen illalla studiolla syliini. Hän ei ollut käyttänyt huumeita tapahtuneen jälkeen, mutta jälkioireet käytöstä iskivät. Hän sai sydänkohtauksen.
Niko soitti ambulanssia, kun me muut yritimme pitää Aleksia hereillä, jottei hän menettäisi tajuntaansa. Valitettavasti hänen tajunsa kuitenkin lähti, vaikka hän taisteli. Ambulanssia odotellessamme tuo pieni mies valahti veltoksi sylissäni.
Tiesin, että hän oli poissa. Ensihoitajat kävivät ja joutuivat nopeasti toteamaan, että mitään ei ole tehtävissä. Siinä vaiheessa jokainen meistä murtui. Olimme olleet niin herkillä koko huumejutun ajan, että kaikki muukin purkautui siinä samalla.
Hetken päästä Aleksi haettiin ruumisautolla pois ja me muut poistuimme studiolta sen jälkeen vähin äänin. Emme ole soitelleet, tai viestitelleet. Kukaan ei pysty. Minnalta sain viestin, että Niko oli itkenyt koko viime yön. Ei ole helppoa heilläkään..
Itkin itsekin lähemmäs puolet yöstä ja sänkyni vierusta on nyt täynnä nenäliinoja. Nytkin vain makaan kyljelläni sängyssä ja silmistä valuu holtittomasti kyyneliä.
Anteeksi rakas.
-
sanat: 912
tästä tuli mun mielestä vähän tönkkö, mutta toivottavasti kelpasi teille :)