Aleksin nk
Istuin autossa matkalla kotiin, sairaalasta menee noin 15min meille mutta tämä matka tuntui ikuiseuudelta. Kun viimein saavuimme kotiin juoksin suoraan sisään taloon ja suuntasin huoneeseeni, oma rakas huone. Muistoja Ollista oli ympäriinsä, vittu. Kaikki pusukuvat meistä vittuun seiniltä ja tuon antamat lahjat laatikkoon kuvien sekaan. En kaivannut muistutusta Ollista joka kerta kun olin huoneessani, jätin kaikki muut kuvat meistä seinälle mutta pusukuvat olivat liikaa. Voisin pitkästä aikaa kirjoittaa päiväkirjaani.
"Ei ollakaan tavattu hetkeen ja asiat on muuttunu. Menetin Ollin ja menetin halun elää, muisto Ollista pysyi aina lievästi mielessäni vaikks koittaisin unohtaa. Olen kokeillut miettiä kaikenlaisia asioita mutta eivät ne ole auttaneet. Satutan vain itseäni kun ajattelen poikaa ja kyllähän minä sen tiedustin mutta en osannut lopettaakkaan. Pahat ajatukset pyörivät päässäni koko ajan ja tunnen tarvetta satuttaa jotain ja se joku on minä. Halusin pois tästä maailmasta kun ei mul ollu yhtään syytä enää jatkaa, turhuuden tunne palasi Ollin menetettyä. Olin turha tässä maailmassa ja olin turha kaikkien elämässä, musta oli vain haittaa ja olisi parempi jos mua ei olisi. Mitä tykäätte täst itsesäälistä? Säälittävää mutta luette kuitenki? Käsiini sattui ja no ei se mikään ihme ollut mutta vitutti. Vaikka olin jo hommannut itseni sairaalaan haluaisin satuttas itseäni pahemmin, en vain keksi miten."
Suljin kirjan ja menin sänkyyni makaamaan, voisin vaikka mennä ulos. Nousin ylös jonka jälkeen menin alakertaan jossa vedin kengät jalkaan ja poistuin ovesta, hyviä puolia kesässä oli että pystyi mennä ulos ilman ulkovaatteita. Aloin tunnustella taskujani ja lopulta löysinkin tupakkaa ja sytkärin, hymy nousi huulilleni kun asetin röökin niiden väliin ja sytytin sen. Vedin savua sisään ja puhalsin tuon ulos, olin varmaan yksi niistä "teineistä" joista vanhemmat varoittavat lapsiaan ja käyttävät huonona esimerkkinä. Kävelin jollain tiellä kun pian minua vastaan asteli Aarni... Ei poika ollut sanonut mulle mitään pitkään aikaa mutta ahdisti silti.
Aarnin nk
Aleksi käveli minua vastaan ja hän poltti? Mistä lähtien tuo viaton teini poika on polttanut? Luulin että hän on yksi niistä jotka pysyisivät kaukana tuollaisista aineista mutta ilmeisesti olin väärässä, Aleksin ollessa kohdallani päätin tehdä jotain.
Aarni: Aleksi
Tuo poika kääntyi katsomaan minuun ja näytti siltä että kuristaa pian itsensä.
Aarni: moi
Aleksi: moi?
Aarni: miten oot voinu täs lomalla?
Aleksi: iha ok miten sä?
Aarni: hyvin
Aleksi: kiva
Aarni: hei Aleksi
Aleksi: nii?
Aarni: tiiän et tää ei hyvitä mitään siitö mitä oot joutunu kokemaan mun takia mut oon niin pahoillani kaikista näistä vuosista, jos voisin muuttaa jotain ni en olis sanonu mitään. Voitko ikinä antaa anteeks?
Poika vain hymyili ja nyökkäsi, sanoimme heipat jonka jälkeen jatkoimme matkaa.
Aleksin nk
Sanoiko vitun Aarni mulme just anteeks? Pyys anteeksi kaikesta?! Yritin vain olla röökillä normaalisti mutta sain vähiten odotetulta ihmiseltä anteeksi pyynnön.
Sanat 445
7.